”Ei Staten Islandille kannata mennä, ei siellä ole mitään”, sanoivat virginialaiset tuttavamme, kun kertoilimme suunnitelmistamme tulevalle pikaiselle New Yorkin vierailulle istuessamme iltaa yhden heistä kotona . Emme olleet Isoa Omenaa vielä nähneet ja matka oli muutoinkin meidän ensimmäinen vierailumme Amerikassa. Tuttavamme eivät tosin muutenkaan ymmärtäneet, miksi joku haluaisi New Yorkiin, eihän se ole mikään ihmeellinen paikka.
Staten Island on yksi New Yorkin kaupunginosista. Saari on melkoisen suuri ja koko alue on oikeastaan yhtä isoa nukkumalähiötä. Sinne Manhattanin eteläkärjestä liikennöivä lautta Staten Island Ferry on ilmainen ja se kulkee ympäri vuorokauden. Harvimmillaan vuoroväli on puoli tuntia, tiheimillään 20 minuuttia. Lautta on mainittu kaikissa turistioppaissa, koska vaikka Staten Island onkin kenties tylsä paikka turistin näkökulmasta, tarjoaa itse matka todella upeat näkymät. Yritin selittää tuttavilleni käyvämme vain katsomassa Manhattania vesiltä käsin, mutta he eivät tätä ymmärtäneet.
Lauttaliikenne Manhattanin ja Staten Islandin välillä sai alkunsa vuonna 1817, kun Richmond Turnpike Company aloitti operoinnin reitillä höyrylaivalla. Yritteliäs Cornelius Vanderbilt osti yhtiön vuonna 1833. Yhtiö yhdistyi kahden kilpailijansa kanssa vuonna 1853 ja vaihtoi omistajaa pariin otteeseen, kunnes New Yorkin kaupunki osti sen lopulta itselleen vuonna 1905. Liikenne oli maksullista vuoteen 1997 asti. Nykyisin Staten Islandin lautta on matkustajamäärältään USA:n ykkönen. Vuositasolla lauttaa käyttää liki 24 miljoonaa matkustajaa.
Lautalta voi matkan alussa ja lopussa ihailla Manhattanin siluettia. Suuri osa korkeista taloista sijaitsee eteläkärjessä, joten nähtävää tosiaan riittää. Sään salliessa alkumatkasta kannattaa siis hankkiutua lautan peräpäähän ja paluumatkalla keulaan.
Toinen syy lauttamatkalle on Vapaudenpatsas, jonka näkee mereltä käsin hienosti. Jos siis patsaan haluaa nähdä, mutta ei halua jonottaa varsinaisille Liberty Islandin turistikierroksille, on Staten Islandin lautta varma valinta. Paluumatkalla patsas näkyy juuri sieltä parhaasta kulmasta, sehän on tehty nähtäväksi nimenomaan etelästä mereltä päin kaupunkiin saavuttaessa.
Perillä Staten Islandilla voi halutessaan jalkautua tutustumaan saareen tarkemmin. Jos tämä ei kuitenkaan kiinnosta, voi saman tien siirtyä pian paluumatkalle lähtevään toiseen lauttaan.
Ymmärrän hyvin virginialaisten tuttaviemme ajatuksia. He eivät osanneet eläytyä turistin asemaan itselle muutoin tutuilla tienoilla. Ymmärrän myös tuon nihkeän suhtautumisen New Yorkiin. Tosin tämän ymmärryksen syntyminen vaati vähän laajempaa tutustumista maahan. New York on ilmapiiriltään huomattavasti tylympi kuin miltei mikä tahansa muu kaupunki USA:ssa. Lisäksi tuttavamme olivat nähneet New Yorkin ensimmäisen kerran 1900-luvun loppupuolen hulluina vuosina, jolloin kaupunki ei varmasti ollut samalla tavalla viehättävä kuin nykyisin.
Muut kirjoitukset aiheesta New York: