Matka Chicagosta Los Angelesiin legendaarista tietä 66 pitkin on kenties kaikkien roadtripien äiti. Tästä kertovat jo tien monet lempinimetkin, kuten ”Main Street of America” ja ”Mother Road”.
Saimme viime kesän roadtripille ujutettua kaksi pientä pätkää tätä legendaarista tietä. Toinen löytyi Kaliforniasta matkalla Los Angelesistä Las Vegasiin. Kuten monessa muussakin paikassa nykyään, oli sielläkin tarjolla parempi ja modernimpi moottoritie. Siitä huolimatta halusimme ajaa edes pienen pätkän legendaarista tietä pitkin. Eikä tuo ollut laisinkaan hullumpi kokemus. Tiellä oli vain yksi kaista suuntaansa, mutta lähes olematon liikenne mahtui siinä hyvin kulkemaan.
Odotukset tien kunnon suhteen eivät olleet kovin korkealla. Siksi yllätys olikin suuri, kun havaitsimme parin ensimmäisen pomppukilometrin jälkeen päällysteen olevan varsin tuoreen näköistä ja tasaista. Ihan joka paikassa näin tuskin on, sillä ei varmaan amerikassakaan ole rahaa ihan loputtomasti käyttettäväksi alemman tason teiden korjamiseen.
Toinen pätkä route 66 -tietä sattui kohdallemme Arizonassa matkalla Las Vegasista Grand Canyonille. Majoituimme yhdeksi yöksi Williamsin kaupunkiin, sillä siellä oli edullisia yösijoja tarjolla ja ajomatkaa kanjonille jäi enää kaupungista tunnin verran. Williams sijaitsee vanhan tien 66 varrella. Kaupunki mainostaa olevansa viimeinen paikka, jonka tien 66 korvannut isompi tie ohitti.
Route 66 saattaa näinä aikoina elää jonkinlaista renessanssia, ainakin näin voisi kuvitella siitä kertovien matkailuohjelmien perusteella. Suomenkin televisiosta on tällaisia ohjelmasarjoja tullut sekä ulkomaan että kotimaan kielellä. Viimeisimpänä varmaankin Ville Haapasalon toimiessa matkaajana. Silti tien varrella on paljon pieniä kaupunkeja ja kyliä, jotka ovat joko jo kuolleet tai tekevät hitaasti kuolemaa. Pääväylän siirtymisellä etäämmäs on valitettavasti näivettävä vaikutus tienoolle. Jopa omalla lyhykäisellä route 66 -ajelullamme satuimme tästä näkemään merkkejä. Hylättyjä taloja ja huoltoasemia näkyi tuon tuosta. Lisäksi vähän kaikki näkyi olevan myynnissä.
Turismi lienee nykyisin suuri elättäjä tien varrella. Kaikenlaista route 66 -matkamuistoa tuntui olevan myynnissä enemmän ja vähemmän. Eikä näitä ostaakseen tarvinut edes käydä ihan perillä asti. Tavaraa löytyi jo vähän etäämmältäkin.
Ai niin, näimmehän me toki reissullamme myös tien 66 päätepisteen, joka sijaitsee Santa Monicassa tyynenmeren rannalla. Kyseinen kyltti lienee yksi Los Angelesin suosituimpia kuvautumispaikkoja.
Lopuksi voisin vielä kerätä yhteen kokoelman linkkejä, joista voisi olla route 66 -matkaa suunnittelevalle iloa. Pientä orastavaa innostusta jonkinlaiselle Chicago-Los Angeles -matkalle olisi meilläkin havaittavissa, joten näitä on jo vähäsen lueskeltu.
Jälkihuomautus: Tekstiä kirjoittaessani en osannut lainkaan vielä aavistaa, että jo vuoden päästä route 66 olisi kokonaisuudessaan koettuna. Jos aihe kiinnostaa, löytyy tästä lisää tarinaa kesän 2016 roadtripistä kertovassa matkakertomuksessa. Kirjoitin aiheesta myös pienen matkaoppaan: Route 66 – lyhyt oppimäärä.
Linkkejä:
Blogeja, joissa route 66 -reissukuvauksia (näitä muuten löytyy sitten aikas paljon enemmänkin):
Muut kirjoitukset aiheesta Route 66: