Texasin pannunkahvasta, läheltä Amarilloa ja Route 66:n reittiä, löytyy USA:n toiseksi suurin kanjoni, Palo Duro. Kanjoni on noin 250 metriä syvä, keskimäärin noin 10 kilometriä leveä ja 190 kilometriä pitkä. Se häviää mittasuhteissa selvästi sille suurimmalle eli Arizonan Grand Canyonille, mutta muutoin varsin näyttävä kanjoni on kyseessä.
Palo Durossa voi toki viettää mielin määrin aikaa vaellellen kanjonissa, mutta myös pikaisempi vierailu on ihan mahdollinen. Kanjoni kuuluu osavaltion kansallispuistoon, mistä johtuen sinne on maksettava pääsymaksu. Maksu on aikuisilta $5 per päivä. Ajomatkaa Amarillosta turisti-infolle kertyy reilun puolen tunnin verran, lähemmästä Canyonin kaupungista vähän reilu vartti.
Kanjonissa tosiaan on useita eri pituisia vaellusreittejä, joista on hyvin tarjolla tietoa ja karttoja osavaltion kansallispuiston nettisivuilla. Vaellusten pituudet ovat ajassa arvioituna puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Suurin osa on vaativuusasteikon helpoimmasta päästä. Vain yksi 2,5 tunnin reitti on arvioitu haastavaksi.
Turisti-infon luona on näköalapaikka, josta tätä komeutta voi ihailla. Lisää näköalapaikkoja on myös tarjolla tien varrella syvemmälle kanjoniin edetessä.
Turisti-infossa kannattaa piipahtaa, sillä siellä on esillä alueen geologiaa ja eläimistöä esittelevä pieni näyttely. Pikainen näyttelyn tarkastelu tuotti pian tulosta, kun bongasimme maantiekiitäjän juoksevan tien yli. Olisi voinut jäädä tipu tunnistamatta, jos en olisi katsonut alueen lintuja esittelevää infotaulua.
Matka turisti-infolta kanjonin pohjan tasalle on yllättävän lyhyt. Ajelimme osan matkaa ja katselimme maisemia muutamilta näköalapaikoilta ennen kuin palasimme takaisin ylös. Lämpötilan kohottua jo 40 asteen paremmalle puolelle totesimme paremmaksi jättää isomman erämaatarpomisen toiseen kertaan.
Tien varren maisemat matkalla kanjonille tarjoavat hyvin stereotyyppisiä texasilaisnäkymiä. Tasainen laidunmaa jatkuu silmänkantamattomiin ja aidan takana törröttää siellä täällä tuulimyllyjä.
Muut kirjoitukset aiheesta Texas: