Tämän kirkon virallinen nimi on Fredrikin kirkko, mutta se tunnetaan paremmin Marmorikirkkona. Kirkko on todennäköisesti Kööpenhaminan tunnetuin ja se on kuuluisa erityisesti valtavasta kultauksin koristellusta kupolistaan, joka näkyy kauas. Kupoli onkin pohjoismaiden suurin lajissaan. Sen perusteella voisi päätellä kirkon olevan valtavan suuri, mutta lähempää katsottuna odottaa yllätys. Koko rakennus ei ole juuri kupolia leveämpi.
Punainen Ulrika Eleonoran kirkko on yksi Kristiinankaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Se on myös kaupungin vanhimpia rakennuksia. Kirkko jäi yli puoleksi vuosisadaksi oman onnensa nojaan suuremman tiilikirkon korvattua sen 1800-luvun lopulla. Onneksi se kuitenkin palautettiin käyttöön restauroinnin jälkeen vuonna 1965.
Toivakan 1800-luvun lopulla valmistunut uusgoottilainen kirkko on nykyisin monille se tärkein syy kääntyä päätieltä kohti kylän keskustaa. Kirkon merkittävin valtti ovat katon värikkäät maalaukset, jotka valmistuessaan 1970-luvun alussa jakoivat kovasti mielipiteitä ja johtivat lopulta niistä närkästyneen kirkkoherran eroon.
Noin kymmenen kilometrin päässä Montalcinon kukkulakaupungista sijaitseva Sant’Antimon luostari kohoaa keskellä kauneinta toscanalaista maaseutua. Viereisen kukkulan laella siintää Castelnuovo dell’Abaten kylä ja pystysuorat sypressit sekä tietysti viiniköynnökset täplittävät maisemaa miltei joka suunnassa. Viinialueella kun ollaan, on luostariin tutustumiseen helppo yhdistää myös vierailu jollain lähistön viinitilalla.
Tromssassa vieraillessamme yhtenä tärppinä listallamme oli hauskan modernin näköinen Jäämerenkatedraali. Matkasuunnitelmamme kuitenkin muuttui Tromssan kohdalla lennossa ja siinä yhteydessä tämä kirkko oli vähällä jäädä näkemättä. Onneksi lopulta kuitenkin ehdimme käväistä sitä katsomassa ennen kaupungista poistumista.
Pietarinkirkko on yksi Rooman tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tämä piskuisen Vatikaanivaltion pinta-alasta noin viidenneksen vievä mahtipontinen renessanssibasilika on varmasti kaikille tuttu vähintään television välityksellä. Kirkkoa rakennettiin yli sadan vuoden ajan ja projektin aikana sattui monenlaisia yllätyksiä. Yhden arkkitehdin kuollessa toinen otti homman hoitaakseen ja teki muutoksia edellisen suunnitelmiin.
Sacré Cœurin eli pyhän sydämen basilika on Pariisin tärkeä maamerkki, jonka voi nähdä kuikuilemassa taustalla monessa eri paikassa kaupungilla. Sen sijainti on aivan keskustaa ajatellen pikkuisen syrjässä, mutta korkean Montmartren kukkulan huipulla nököttävänä se näkyy kauas. Samasta syystä kirkon rapuilta, ja etenkin sen kupolista, avautuu hienot näkymät yli kaupungin. Syrjäinen sijainti ei muutenkaan pidättele turisteja, sillä Montmartre on suosittu alue kapeine katuineen.
Roomassa jos missä upeita kirkkoja riittää. Edellisellä vierailullamme kaupungissa piipahdimme monissa kirkoissa ihan vain siksi, että ne sattuivat sijaitsemaan sopivasti reitin varrella. Monen nimi jäi epäselväksi. Chiesa del Gesùun emme kuitenkaan pistäytyneet vahingossa. Tämä jesuiittajärjestön pääkirkko oli tuttu jo ensimmäiseltä Rooman matkaltamme kesältä 2001. Tuolloin valokuvat jäivät ottamatta, koska kuvaaminen oli kirkossa kiellettyä. Paikka jäi kuitenkin mieleen hienoimpana kirkkona, jossa olen koskaan vieraillut. Onneksi tällä toisella vierailukerralla valokuvauskieltoja ei näkynyt.
Chiesa del Gesù ei vielä ulkoa päin herättänyt minussa suuria odotuksia, vaikka sen barokkijulkisivun pitäisi olla tyylisuuntansa huippua. Kenties Roomassa vain yksinkertaisesti turtuu upeisiin kirkkoihin, eivätkä ne siksi enää herätä suuria tunteita. Voimakkaimmat muistikuvat ensivierailulta liittyvät kirkon sisätilojen ylitsepursuaviin koristeluihin. Jostain syystä Pietarinkirkko ei aikoinaan enää tuntunut miltään Chisa del Gesùn jälkeen. Tässä syynä saattoivat olla mittasuhteet. Pietarinkirkko kun tuntuu ylisuurelta ja muutoinkin joka suhteessa överiltä.
Reykjavikin kenties tunnetuin maamerkki, Hallgrímskirkja, on varsinainen bunkkeri. Islantilaista luontoa vuorineen ja jäätiköineen symboloiva kirkko oli melkoisen moderni vuonna 1937, kun sen tekemisestä päätettiin. Rakennustyöt kestivät kaikkiaan 41 vuotta, vuodesta 1946 vuoteen 1986 asti.
Liki 75 metrin korkeuteen kohoavine torneineen Hallgrímskirkja on yksi Islannin korkeimpia rakennuksia. Tornin ei ollut aluksi tarkoitus olla ihan noin korkea, mutta kirkonisät eivät halunneet jäädä kakkoseksi katolilaisille. Kirkoksi mielestäni varsin modernista ulkoasustaan huolimatta Hallgrímskirkjania arvosteltiin rakennusaikana liian vanhanaikaiseksi. Myöskin eri arkkitehtuurityylien sekoittaminen herätti närää.
Tulipalossa pahoin kärsinyt Pariisin Notre-Damen katedraali pysynee pitkään suljettuna. Onneksi kaupungista löytyy muitakin goottilaisia kirkkoja. Yksi hyvä tutustumiskohde on Latinalaiskorttelista löytyvä Saint-Séverin. Tämä 1200-luvulla rakennettu kirkko, joka on alueensa yksi vanhimmista, sijaitsee vieläpä kätevästi ihan Notre-Damen naapurissa, etäisyyttä kirkkojen välillä on vain muutamia satoja metrejä.
Saint-Séverinin tunnistaa goottilaiseksi kirkoksi nopeasti katon tukikaarista ja katonharjalta ulos työntyvistä vesinokista. Kirkko voi ulkoapäin vaikuttaa vähän palasista kootulta ja sitä se oikeastaan onkin. Alkuperäistä kirkkoa laajennettiin 1300-luvulla ja 1400-luvun puolivälin tulipalon jälkeen osa siitä rakennettiin uudelleen. Lisälaajennuksia tehtiin vielä 1600-luvulla.
