Tämän vuoden matkat ovat olleet ihan jotain muuta kuin mitä viime vuoden lopulla hahmottelimme. Jostain puskasta ilmestyi marraskuun alkuun tämmöinenkin viikon matka Hongkongiin.

Vaan eipä siinä mitään. Hongkongissa oli kivaa ja matkan jälkeen vaimo totesi tämän olleen yksi parhaista matkoista ikinä. Minäkin tykkäsin, vaikka ehdinkin taas jatkuvan ulkona hikoilun ja överi-ilmastoiduissa sisätiloissa palelun vaihtelun vuoksi vähän vilustua. Mutta minä nyt vilustun reissussa muutenkin usein ja toivun siitä nopeasti.

Syksyn jo kolkutellessa ovella koto-Suomessa päätimme vielä jatkaa kesää ja siirtää itsemme muutamaksi päiväksi Välimeren äärelle. Kohteena oli Ranskan Rivieralla sijaitseva Nizza, joka on meille entuudestaan tuttu kaupunki. Edellisestä vierailusta tosin oli ehtinyt jo kulua reilut 16 vuotta. Pikkuisen liian pitkään, seuraava vierailu on kyllä vuorossa pikemmin.

Tämän kesän lomamatkani, kahden viikon junamatka Japanissa, oli monellakin tapaa hyvin poikkeuksellinen. Ensinnäkin tämä oli käytännössä ensimmäinen isompi ulkomaanmatka, jonka tein ruokakuntamme ainoana edustajana. Vaimon sijaan matkaseurana minulla oli kolme kaveria. Toiseksi kohde ei ollut itse omien mieltymysteni mukaan valittu. Tämän kohteen valitsi yksi matkakumppaneistani, hän kun on kokenut Japanin kävijä ja kielen sekä kulttuurin tuntija. Hän myös toimi ikään kuin porukkamme matkaoppaana.

Japani ei jostain syystä ole koskaan minua valtavasti kiehtonut. Kun nyt kuitenkin tällainen tilaisuus tuli, en voinut mitenkään kutsusta kieltäytyä. Silläkään uhalla, että normaali lomakuviomme meni ihan sekaisin. Onneksi jätin vielä vähäsen kesälomaa jemmaan syyskuulle, jotta ruokakuntamme yhteinen matkakin on mahdollista toteuttaa.

Kevään 2018 toinen räntälomakohteemme oli Islanti (se ensimmäinen oli New York). Minä saavuin Reykjavikiin vapun jälkeisenä keskiviikkona ja vaimo heti seuraavana aamuna paluumatkallaan Torontosta. Perjantain ja lauantain kiersimme lähialueita vuokra-autolla ja sunnuntaiaamuna suuntasimme takaisin Suomeen.

Olin koko matkan ajan todella väsynyt, mutta en siitä huolimatta saanut nukuttua kuin muutaman tunnin yössä. Tästä johtuen muistikuvat ovat osittain hieman sumuisia.

Olimme jo hyvän matkaa viime vuoden puolella suunnitelleet jonkinlaista reissua tälle keväälle pääsiäisen tienoille. Aluksi ideana oli lähteä Aasiaan lämmittelemään, mutta lopulta kohteeksi valikoituikin New York. Kylmästä alkuvuodesta huolimatta olimme varovaisen toiveikkaita, kenties New York olisi kuitenkin Suomea lämpimämpi.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Lupaavista sääennusteista huolimatta kahdeksan päivän matka-ajasta pari päivää taisi olla Helsingin säätä lämpimämpiä. New Yorkissa erittäin harvinainen huhtikuinen lumisadekin sattui kohdalle. Viimeksi vastaavaa oli nähty joskus 1980-luvun alkuvuosina. Onneksi vaatteita mukaan pakatessani en ollut turhan optimistinen.

Joulukuussa kävimme viikon verran tutustumassa Espanjan Andalusiaan. Majoituimme viikon ajan lomahuoneistossa aurinkorannikon pikkukaupungissa Elviriassa. Kyseessä ei siis ollut roadtrip ihan perinteisessä mielessä, vaan pikemminkin autoilua sisältävä loma. Roadtrip vain kuulostaa kivemmalta, joten sillä mennään.

Lensimme Malagaan SASin suoralla lennolla. Lähtöaika oli inhimillinen 9.30. Perillä nappasimme vuokra-automme Skoda Rapidin Hertzin pisteeltä, jossa meitä palveltiin hyvin ja ripeästi, vaikka olimmekin yli puoli tuntia sovittua aiemmin jo valmiita matkaan. Auto oli hauskasti samaa merkkiä kuin oma kotoinen kärry ja lisäksi myös saman värinen. Olo ratin takana oli siis välittömästi kotoisa. Kulkupeli sai noudon yhteydessä nimekseen Rane. Nimi on aina tärkeä olla kaikilla.

Olimme suunnitelleet matkaa Amalfin rannikolle jo aiemmin, mutta sen aika koitti kuitenkin vasta tänä kesänä. Kun nämä roadtripit tuntuvat olevan kovasti meidän juttumme, päätimme ottaa pyörät alle osaksi matkaa myös Italiassa. Paitsi roadtrip, oli tämä myös ruokamatka. Yrittäessäni etsiä yhtä valokuvaa, joka kiteyttäisi koko päivää vaille kolmen viikon matkamme, päädyin lopulta alla näkyvään kuvaan.

Matkamme alkoi Finnairin lennolla Napoliin. Aluksi ajattelimme lentää edestakaisin Roomaan, mutta kun Finnair otti myös Napolin kesäohjelmistoonsa, ja Matkamessujen aikaan oli tarjolla järkeviä tarjouslentoja, päätimme lentää Napoliin ja palata kotiin Roomasta. Eri vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen tämä osoittautui fiksuimmaksi vaihtoehdoksi niin aikataulun kuin hinnankin suhteen.

Halusimme päättää kaikkien aikojen parhaan matkailuvuotemme 2016 joululomalla Thaimaassa. Kohteeksi valikoitui Phuket, jossa emme ole koskaan aiemmin vierailleet yhdessä. Parempi puolisko on käynyt tällä Thaimaan suurimmalla saarella äitinsä kanssa. Vaikka saari onkin valtaisa turistirysä, olivat valokuvat niin hienoja, että halusin päästä itsekin näkemään paikan.

Varasimme matkan hyvissä ajoin jo keväällä 2016, koska joulu on yksi vuoden suosituimpia matkailuaikoja ja halusimme varmistaa paikkamme ajoissa. Näin hyvissä ajoin varaamalla jouduimme toki kärsimään hinnassa. Phuket on Thaimaan kallein paikka ja joululisän kanssa yhdessä hinta muodostui melkoisen suolaiseksi.

Tänä kesänä se sitten tapahtui: pääsimme vihdoin toteuttamaan sen kaikkien roadtripien äidin eli ajamaan valtatien 66 (eng. Route 66) Chicagosta USA:n länsirannikolle Santa Monicaan. Emme tosin seuranneet alkuperäistä reittiä orjallisesti, vaan piipahdimme niin tien etelä- kuin pohjoispuolellakin mielenkiintoisiin kohteisiin tutustumassa. Useiden lyhyempien poikkeamien lisäksi teimme liki kahden viikon ylimääräisen kierroksen syvään etelään. Paikoin oikaisimme muutaman mutkan modernimpaa moottoritietä käyttäen, jos alkuperäinen reitti ei kyseisellä osuudella tarjonnut mitään etukäteen tiedusteltua nähtävää. Kaikkiaan tien päällä vierähti aikaa yhteensä reilut seitsemän viikkoa, joten kerrottavaa ehti kertyä paljon.

Legendaarinen Chicagosta Los Angelesiin (tarkemmin Santa Monicaan) johtanut valtatie 66 sai alkunsa 1920-luvulla osana maan tieverkon yhtenäistämistä. Aiemmin teiden nimeäminen ja numerointi tapahtui kussakin osavaltiossa vapaasti ja tämän seurauksena käytännöt olivat hyvin kirjavia. Yhtenäistämisen ensimmäisessä vaiheessa yhdistettiin jo olemassa olevia teitä yhteisen numeron alle. Tärkeimmät rannikolta toiselle vievät tiet saivat tasakymmennumerot ja muut numerot varattiin muille väylille, joihin siis kuului myös valtatie 66. Iso osa teistä oli tässä vaiheessa päällystämättömiä hiekkateitä.

[Lisäys: Kirjoitin matkan jälkeen suunnittelumateriaalistani ja kokemuksistani myös Route 66 -matkaoppaan, voit tutustua siihen täällä.]

Vietimme talvilomamme USA:ssa Floridan lämmössä. Vierailu kyseisessä osavaltiossa oli meille ensimmäinen, mutta tuskin jää viimeiseksi. Paljon mielenkiintoista nähtävää löytyi ja paljon jäi vielä näkemättä.

Finnair lensi talvikaudella suoraan Miamiin, mutta meidän matkustusajankohtaamme ei löytynyt enää suoraa paluulentoa. Finnair tosin myöhemmin ilmoitti muuttavansa Miamin lentonsa ympärivuotisiksi. Varattuja lentoja ei enää voinut muuttaa, joten paluu tapahtui sitten Lontoon kautta.