Japanin tuhatvuotinen pääkaupunki Kioto on tunnettu historiallisista kohteistaan. Kenties valokuvatuin Kioton nähtävyyksistä on 700-luvulta peräisin olava šintolaispyhäkkö Fushimi Inari-taisha. Tämä kettuna kuvatulle Inari-jumalalle omistettu pyhäkkö on tunnettu tuhansista punaisista torii-porteista, jotka symboloivat siirtymistä arkisesta todellisuudesta pyhään paikkaan. Fushimi Inari-taisha on tärkein Inari-jumalalle omistetuista monista pyhäköistä Japanissa. Näissä kaikissa torii-portteja on paljon, mutta Fushimi Inari-taisha on tässäkin suhteessa ihan omalla tasollaan.

Itse pyhäkkö sijaitsee Inari-kukkulan juurella, mutta siihen kuuluu myös torii-portein koristeltu polku, joka kulkee kukkulan huipulle ja takaisin alas. Polun varrella on lukuisia pieniä sivupyhäkköjä. Etenkin polun alkuosa on todella suosittu kohde. Myös keskellä kesää, parhaan turistikauden ulkopuolella, paikalla vieraillessamme oli turha haaveilla valokuvista ilman muita turisteja.

Kaikkein kuvatuin torii-porttikeskittymä löytyy aivan polun alkupäästä ja juuri siellä väkeä oli eniten. Pieni reippailu onneksi auttoi. Kovinkaan pitkälle ei polkua pitkin tarvinnut 38 asteen helteessä taivaltaa, kun saimme jo kävellä kaikessa rauhassa. Ei siis kannata masentua tungoksesta, vaan suunnata kohti kukkulan huippua.

Inari-kukkula ei ole kovin jyrkkä, mutta silti kivuttavaa on melkoisesti. Tai ainakin silti se tuntui melkoisen raskaassa kelissä. Polkujen kokonaispituus on neljä kilometriä, joskaan emme välttämättä kiertäneet niitä kaikkia läpi. Onneksi nähtävää riitti koko matkalle. Läheltä huippua löytyi jopa teehuone, jossa hengähdimme hetken.

Šintolaisuus on Japanin vanhin uskonto. On jotenkin hassua, että tällä järjestelmällisyydestään ja täsmällisyydestään tunnetulla kansalla on näin epämääräinen uskonto. Šintolaisuus pohjautuu vanhoihin kansanuskomuksiin, eikä sillä ole tarkoin määriteltyä oppia pyhistä kirjoituksista puhumattakaan. Käytännössä šintolaisuuteen katsotaan nykyisin kuuluvaksi japanilaisessa uskonnollisuudessa kaikki se, joka ei ole lähtöisin muista, myöhemmin maahan saapuneista, uskonnoista. Suurin osa japanilaisista on jonkinlaisia tapašintolaisia, vaikka he eivät mielestään olisikaan uskonnollisia. Šintolaiset perinteet ovat kuitenkin niin tärkeä osa maan kulttuuria, että moni noudattaa niitä jossain määrin joka tapauksessa.

Šintolaisuudessa jumaluuksia esiintyy lähes kaikissa luonnonilmiöissä. Kettuna kuvattu Inari-jumala oli alunperin mm. riisisadon ja saken suojelija. Myöhemmin Inari on saanut vastuulleen kaikenlaisen liike-elämän suojelun. Maanviljelyn merkityksen väheneminen yhteiskunnassa on ilmeisesti suonut jumalalle lisäaikaa hoitaa myös näitä uusia tehtäviä.

Inarin laajentunut toimenkuva on yksi syy Fushimi Inari-taishan lukuisiin torii-portteihin. Jumalan suojelusta liiketoimilleen halajavat yritykset voivat nimittäin hankkia nimiinsä oman portin korvausta vastaan. Sponsorin nimi ja vuosiluku kirjoitetaan porttiin. Portteja on monen kokoisia ja hinta määräytyy luonnollisesti koon mukaan. Suurimpien hinnat ovat kuulemma yli miljoonassa jenissä (yli 10 000€). Porttien valtavasta määrästä päätellen suojeluksen tarpeessa olevia yrityksiä löytyy paljon.

Toriita on polun varrella paikoitellen hyvin tiiviissä rykelmissä. Kesähelteellä tämä olikin kiva juttu, sillä portit tarjosivat suojaa pilvettömältä taivaalta helottavalta auringolta. Sadetta nämä eivät sentään taida pitää. Tosin osan matkasta pystyy kävelemään niin tiheän lehvästön katveessa, että sieltä voisi kuvitella myös sadesään varalle suojaa löytyvän.

Inari-jumalaa esittävillä kettupatsailla on suussaan riisivaraston avain. Näitä patsaita löytyy Inari-kukkulan polun varren pikkupyhäköistä valtava määrä. Tosin minä en kyllä suurimmassa osassa tapauksista olisi ketun suussaan pitämää pötkylää avaimeksi tunnistanut. Jostain syystä ketulla on usein myös jonkinlainen ruokalappu kaulassaan. Voi toki olla, että kyseessä on jokin muukin vaate. Minulla kun on välillä vähän ongelmia tunnistaa näitä symboleja. Japanilaisen baseball-joukkueen maskottihaukkaakin menin kutsumaan kanaksi. Onneksi en sentään paikallisten kuullen.

Fushimi Inari-taishalle pääsee helposti Kioton keskustasta. Kätevin kulkuneuvo on juna. JR:n Nara-linjan Inari-pysäkki on pienen kävelyn päässä pyhäköstä. Toinen vaihtoehto on käyttää paikallisbussia 5南. Bussilla matkatessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Tuo bussilinjan numeron kaverina oleva merkki tarkoittaa etelää. On myös toinen bussi numero 5, jossa numeron yhteydessä ei ole tuota merkkiä. Se bussi lähtee pohjoista kohti. Kokemuksesta voin sanoa, että sitä ei kannata kokeilla. Juna on siis varmempi kulkuväline. Meillä tosin oli päivälippu busseihin ja metroon, mistä johtuen käytimme mieluimmin näitä kulkuvälineitä.

Minulle Fushimi Inari-taisha oli selkeä Kioton ykköskohde. Se oli muutamista etukäteen tiedustelemistani kohteista kaikista mielenkiintoisimman kuuloinen. Pyhäkkö myös lunasti siihen kohdistamani odotukset. Suosittelen lämpimästi, joskin kannattaa harkita ihan huipulle asti  kiipeämistä pari kertaa, jos satut paikalle yhtä kuumalla säällä kuin me. Tai kannattaa ainakin ottaa pyyhe mukaan. Tosin kukkulan huipun tienoilla on pieni kauppa, josta voi ostaa hienon kettupyyhkeen.

Muut kirjoitukset aiheesta Kioto:

8 kommenttia

  1. Ne Tammelat 5.10.2018 at 09:50

    Kiehtovaa, värikästä ja niin erilaista. Olisi kyllä tosi mielenkiintoista joskus päästä juttelemaan paikallisten kanssa näistä kaikista uskomuksista 🙂

    Vastaa
    1. Aron 6.10.2018 at 20:16

      Kieltämättä japanilaiset lähestyvät asioita vähän eri kulmasta kuin meillä päin on ollut tapana. Ajatusten vaihto olisi varmasti kiehtovaa. Valitettavasti kommunikointi osoittautui ihan arkisissakin asioissa ajoittain niin haastavaksi, että uskomukset eivät vielä tällä reissulla sen kummemmin avautuneet. 🙂

      Vastaa
  2. Virpi/Hätälasku matkablogi 6.10.2018 at 07:02

    Japani olisi varsin mielenkiintoinen kohde. Ja itselle hyvin erilainen vaihtoehto kuin mihin tähän mennessä matkoilla tottunut.

    Vastaa
    1. Aron 6.10.2018 at 20:17

      Japani on kyllä ihan omanlaisensa. Ehdottomasti haastavin kohde, missä olen käynyt. Mutta samalla myös hyvin kiehtova.

      Vastaa
  3. Travelloverin Annika 6.10.2018 at 13:09

    Olen ollut Japanissa parikin kertaa reilut kymmenen vuotta sitten. Kiotossa oltiin muistaakseni vain pari päivää. Nyt olen jo pari vuotta miettinyt paluuta Japaniin, ja nimenomaan enemmän Kiotoa ja Tokiota. Olen ollut enemmän ihan muualla. Kioto-kuumetta on nostanut entisestään juuri lukemani kirja Asioita, jotks saavat sydämen lyömään nopeammin. Siinä kuvaillaan todella elävästi kaupunkia.

    Vastaa
    1. Aron 6.10.2018 at 20:19

      Laitanpas tuon kirjavinkin korvan taakse. Kiotossa tuli eniten sellainen olo, että olisi saanut olla vähän enemmän aikaa siellä vietettäväksi. Mielenkiintoista nähtävää olisi riittänyt vaikka kuinka. No, onneksi voi aina palata toiste jatkamaan tutkimuksia.

      Vastaa
  4. Paula - Viinilaakson viemää 6.10.2018 at 18:25

    Fushimi Inari Taisha oli yksi meidän parhaista matkakokemuksista niiden monien hienojen kokemusten Japanissa. Tykättiin todella paljon. Ainoastaan harmittaa vieläkin, että ei kierretty koko polkua. Meillä oli kuitenkin lapsi rattaissa, ja aina välillä polku muuttui portaikoksi, ja oli oli vaikea rattaiden kanssa kulkea. Oli tosiaan kiva päästä sinne ylemmäs missä oli vähemmän väkeä. Onneksi ei ollut ihan noin kuuma kuin teillä. Menisin kyllä uudelleenkin jos tulisi mahdollisuus.

    http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa/kioto

    Vastaa
    1. Aron 6.10.2018 at 20:21

      Tuolla tosiaan oli paljon portaita. Voin kuvitella, että rattaiden kanssa ei kipuaminen houkutellut. Tuossa kesähelteessä se olisi ollut jo melkeinpä mahdotonta. Ihan kahjoahan tuonne oli noin kuumalla kiivetä, mutta tulipa sekin reissu tehtyä. 🙂

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Travelloverin Annika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.