Edellinen osa: osa 3: Kobe, seuraava osa: osa 5: Kumamoto

Kolmen kaverini kanssa tekemämme Japanin junamatkan ensimmäinen majapaikan vaihto tapahtui kuudentena päivänä. Tuolloin pakkasimme matkatavaramme, kirjauduimme ulos Kioton hotellista ja suuntasimme Shinkansen-luotijunalla kohti Fukuokaa. Tämä noin 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki sijaitsee Japanin pääsaarista eteläisimmällä eli Kyūshūlla.

Olimme varanneet junaan istumapaikat etukäteen, sillä emme halunneet joutua seisomaan junan käytävällä tätä noin kolmen tunnin matkaa. Kioton asemalla on erillinen tiski ulkomaalaisille asiakkaille. Tämä onkin kätevää, sillä tällä tiskillä palvelevat virkailijat osaavat kaikki englantia. Yleensä virkailijaparat ovat paniikissa turistin jonosta bongatessaan. Tosin yksi ryhmämme jäsenistä puhui japania, joten virkailijat saivat kohdallamme huokaista helpotuksesta.

Japanissa junat kulkevat ajallaan. Hyvänä osoituksena tästä oli matkalla Fukuokaan Kobessa suorittamamme junanvaihto. Poistuimme junasta asemalla, odottelimme kahdeksan minuuttia laiturilla ja hyppäsimme samalta raiteelta lähtevään seuraavaan junaan kohti Fukuokaa. Siis kahdeksan minuutin vaihtoaika samalta raiteelta! Tämä ei jätä varaa kovin pitkille myöhästymisille. Junat eivät myöskään pysähdy asemilla kuin pienen hetken. Kannattaa siis etsiä oman vaunun pysähtymispaikka jo valmiiksi.

Nykyinen Fukuoka syntyi vuonna 1889, kun aiempi Fukuokan kaupunki ja viereinen Hakatan kaupunki yhdistyivät. Uuden kaupungin nimeksi siis tuli Fukuoka, mutta myös Hakatan nimi esiintyy edelleen kaupunginosana. Fukuokan päärautatieasema löytyy juuri Hakatan alueelta ja siksi asema onkin nimeltään Hakatan asema. Tämä on se paikka, johon luotijunat Fukuokassa pysähtyvät. Asemalistauksessa ei mainita Fukuokaa vaan Hakata, samoin junan kuulutuksissa. Tämä on syytä pitää mielessä, jotta osaa jäädä pois oikealla asemalla.

Fukuoka sijaitsee Japaninmeren rannalla. Kaupungissa on ihan oikea kunnon hiekkaranta. Joet Naka ja Ushikubi virtaavat Fukuokan läpi. Meidän oppaanamme toiminut porukan Japani-ekspertti, joka kuitenkin oli Fukuokassa ensimmäistä kertaa, oli jostain saanut päähänsä kaupungin mielenkiintoisimman alueen olevan nimeltään Canal City. Ehkä jonkun mielestä näin onkin, jos nimittäin sattuu olemaan ostarien ystävä. Kyseessä ei siis ole kaupunginosa vaan kohtalaisen suuri ostos- ja viihdekompleksi. Parasta paikassa tuntui olevan varsin laaja ravintolatarjonta. Muilta osin tämä odotettu Canal City oli pienoinen pettymys.

Ensimmäisen iltapäivän Canal City -kierroksesta jäi mieleen paikan hulppea suihkulähde. Todella korkeita vesisuihkuja tarjonnut laite toimi myöhemmin osana Godzillan hyökkäys -esitystä, jossa tämä inha jättilisko tuhosi koko Fukuokan. Esitys heijastettiin suihkulähteen takana olevan talon seinään ja osin myös suihkulähteen muodostamaan vesihöyryyn. Kun ötökkä pamautti häntänsä maahan, pärskähti suihkulähteestä todella korkea ryöppy vettä. Esitys oli varsin vaikuttava, joskin osa efekteistä meni vähän rikki ylemmistä kerroksista käsin katsottaessa. Alatasanne olisi ollut paras paikka, mutta siellä oli melkoinen tungos. Esityksen lopussa tarjolla oli vielä mobiilipeli, johon paikallaolijat saivat rekisteröityä ja sitten taistella porukalla Godzillaa vastaan. Tällä kertaa yleisö hävisi ja kaupunki meni päreiksi.

Kun nyt näitä Suomi-juttuja Japanissa olimme aiemminkin bongailleet (ks. osa 1: Kioto), jatkoimme samalla linjalla myös Fukuokassa. Canal Citystä löytyi muumikahvila, johon toki tungimme hörppäämään kupposet kuumaa. Tämäkään paikka ei nähtävästi ollut suomalaisten pyörittämä, vaan teemaksi oli vain otettu muumit. Suomen lippuja löytyi näkyviltä kuitenkin useita ja seinältä sai lukea Muumimamman lausahduksen selvällä suomenkielellä.

Paikan listalta löytyi suomalaista syötävää ja juotavaa. Lonkeroa oli tarjolla paria laatua. Janssoninkiusaus oli hauskasti käännetty englanniksi ”Jansson’s temptation”. Kahvi oli ihan kelpo tavaraa ja emaloituihin muumimukeihin leivotut muffinit kuin taideteoksia. Kahvilan kaupasta olisi voinut ostaa leivontavälineitä, joilla vaikkapa muumin muotoinen kakku olisi syntynyt helposti.

Ensimmäisen kokonaisen Fukuokan päivän pääohjelmaksi olimme varanneet englanninkielisen opastetun kierroksen paikalliselle Asahin panimolle. Näitä panimoita on ympäri Japania useampia, onpa jokunen Euroopassakin. Kaikkiin on mahdollista päästä tutustumaan. Kierros paikallisella kielellä olisi varmasti onnistunut ilman etukäteisvarausta, mutta meille tuo englanti taipui paremmin.

Kierroksen opas luki reippaasti kaikki sanomisensa paperista ja naurahteli hämillään joutuessaan hakemaan sanoja. Japaninkielinen kierros näytti vähän paremmin organisoidulta. Lievää kotikutoisuutta oli siis tässä kierroksessa havaittavissa. Opas kyllä oli ihan sympaattisen oloinen ja eiköhän ne tärkeimmät faktat sieltä lopulta löytyneet. Itse laitos on vain suuri tehdas, joka suoltaa massatuotetta ihmiskäsien juuri koskematta. Tosin laitteiden lomasta bongasimme ison työkalukärryn. Kenties koneisto välillä vähän nikottelee ja silloin on inhimillinen ote tarpeen.

Saimme siis lähinnä seurata ikkunan läpi, kuinka valtavassa hallissa jättiläiskone kuljetti loputonta virtaa tölkkejä pakaten niitä ensin sixpackeihin ja sitten näitä yhdessä isompiin laatikoihin. Kierroksen viimeisenä rastina oli kuitenkin ohjelmassa maistelu. Koska Asahi kantaa huolta vierailijoiden terveydestä, oli juomatarjoilu rajattu kolmeen pieneen tuoppiin per vierailija. Aikaa näiden juomiseen oli varattu kaksikymmentä minuuttia. Uuden tuotteen näytetölkin sai vielä ottaa evääksi mukaan.

Asahi ei varsinaisesti ollut mielenkiintoisin panimo, jossa olen käynyt vierailulla. Hinta-laatusuhdetta en kuitenkaan voi mennä moittimaan, sillä koko vierailu maisteluineen ja tuotenäytteineen oli ihan ilmainen.

Omaksi suosikkialueekseni Fukuokassa muodostuivat jokien ranta-alueet. Niitä tutkimmekin varsin kattavasti ensimmäisenä kokonaisena Fukuokan päivänä.

Olimme vähän suunnitelleet viettävämme Fukuokassa yhden rantapäivän vastapainoksi kaupunkilomailulle. Suunnitelma kuitenkin muuttui matkalla, sillä innostuimme oppaamme ideasta lähteä päiväretkelle Kumamoton kaupunkiin. Tästä johtuen rannan ihasteluun jäi vain yhden iltapäivän verran aikaa.

Matkalla rannalle kävimme katsomassa kaupungin baseball-joukkue SoftBank Hawksien kotistadionia Fukuoka Domea. Paikalla olikin yllättäen varsinainen markkinatunnelma. Syyksi selvisi kohtapuoliin alkamassa oleva ottelu. Yksi porukastamme oli halukas katselemaan ottelua, mutta me muut halusimme mieluummin rantamaisemiin.

Rannan tuntumassa pääsimme ihailemaan kaupungin korkeinta rakennusta Fukuoka Toweria. Torni näkyi edelleen olevan pystyssä, vaikka juuri edellisenä iltana olimme Canal Cityssä nähneet Godzillan tuhoavan sen. Päätimme nousta tähän 234-metriseen torniin maisemia ihailemaan.

Näköalatasanne sijaitsee 123 metrin korkeudella. Näkymät olivat mainiot yli kaupungin. Merellekin päin näkyi hienosti. Maisemia ihailtiin lasin läpi, joten ilkeiltä heijastumilta valokuvissa ei voinut välttyä. Pääsylippu tornin näköalatasanteelle oli muuten halvempi ulkomaalaisille kuin japanilaisille.

Lopulta rantapäivän vaihtaminen Kumamoton retkeen osoittautui mainioksi ajatukseksi. Fukuokan hiekkaranta oli kyllä pitkä ja siellä oli hyvin tilaa, mutta ainakin omissa mielikuvissani siintäneet aurinkovuoteet ja -varjot loistivat poissaolollaan. Rannalla ei ollut käytännössä mitään palveluja. Ainoastaan jokunen katos oli tarjolla varjoa kaipaaville. Eivät taida olla rantaihmisiä nämä japanilaiset.

Fukuokastakin onnistuimme löytämään shintolaispyhäkön. Tai siis eihän niiden löytäminen varsinaisesti vaikeaa ole missään Japanin kaupungeista. Sanottakoon mieluummin, että Fukuokassakin kävimme shintolaispyhäkössä vierailulla. Kyseessä oli Sumiyoshin pyhäkkö. Tämäkin osoittautui varsin rauhalliseksi pikku keitaaksi keskellä kaupungin vilinää.

Tosin kävely puiston läpi pyhäkköön oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Puiston puut ja puskat olivat täynnä kaskaita, joiden aikaansaama meteli oli korvia huumaava. Kamala luonto taas iski turistiparkaa päin pläsiä.

Viimeisen Fukuokan illan vierailua hotellin lähellä sijaitsevaan International Rock Bar Siberiaan muistellessa on edelleen vaikea olla nauramatta itseään tärviölle. Yksi seurueemme jäsen oli käynyt ihan baarin nimen perusteella vilkaisemassa paikkaan sisälle kahteenkin otteeseen aiempina päivinä. Kevyt liukuovi oli ollut auki, mutta piskuisessa baarissa ei näkynyt ketään. Niin asiakkaat kuin henkilökuntakin loistivat poissaolollaan. Vain yksinäinen televisio pauhasi katonrajassa.

Iltakävelyllle lähdettyämme päätimme koko porukalla käydä kurkistamassa paikkaan sisälle. Tällä kertaa hämmästys olikin suuri, sillä baarissa oli paikalla kaksi henkilöä. Iloisen hiprakkainen pitkätukka istui baaritiskin ääressä yhdellä kuudesta jakkarasta ja vielä iloisemman hiprakkainen baarimikko nojaili tiskiin sen toiselta puolelta käsin. Sisään astuvat asiakkaat havaittuaan baarimikko ryhdistäytyi ja pitkätukka siirtyi reunimmaiselle jakkaralle tarjoten meille tilaa.

Otimme oluet, jotka juotiin pullonsuusta. Tämä tarjoilutapa osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä ehjiä laseja ei baarista löytynyt kuin viisi kappaletta. Siberiassa ei selvästi tarvitse koskaan juoda yksin, sillä baarimikko ottaa myös osaa juominkeihin. Myöskään ohjelmasta ei ole pulaa, sillä pitkätukkainen herra osoittautui taikuriksi. Herran lusikantaivutukset sekä close-up -temput niin kuminauhoilla kuin pelikorteillakin loksauttivat leuan auki kerta toisensa jälkeen. Mitä nyt yksi korttitemppu meni vähän pieleen. Tämä menköön kännin piikkiin. Baarimikko puolestaan viihdytti meitä soittamalla mukavaa metallimusiikkia ja lauleskelemalla satunnaisia sanoja vahvalla japanilaisella aksentillaan.

Muutaman kierroksen, joihin sekä baarimikko että taikuriherra osallistuivat, ja useiden taikatemppujen jälkeen, päätimme kuitenkin vaihtaa maisemaa. Ulkona pohdiskelimme, mistä baarin liikevaihto mahtaa muodostua, jos nämä herrat vain siellä juovat pääasiassa kahdestaan.

Fukuoka vahvisti edelleen jo aiemmin matkan aikana muodostunutta näkemystäni Japanista todella siistinä maana. Kaupunki vaikutti aluksi vähäsen tylsältä, mutta lopulta nähtävää olisi kyllä ollut tarjolla paljonkin. Erityisellä kaiholla jäin muistelemaan paikan omaa herkkua, hakata ramenia, poikkeuksellisen ohuita nuudeleita täyteläisessä liemessä. Onneksi Fukuokasta lähtöisin oleva ketju Ichiran Ramen tarjoili tätä herkkua myös muissa matkamme kohteista.

Kuten jo ehdinkin mainita, kävimme Fukuokasta käsin päiväretkellä etelämpänä Kyūshūn saarella sijaitsevassa Kumamoton kaupungissa. Tästä tarina jatkuu kuitenkin vasta kertomuksen seuraavassa osassa.

Seuraavaksi: osa 5: Kumamoto
Takaisin alkuun: Japanin junamatka 2018

Alla näkyvään karttaan olen merkinnyt tässä mainitut kohteet niiden esiintymisjärjestyksessä tekstissä.

6 kommenttia

  1. Anni|Rajatapaukset 31.8.2018 at 10:25

    Mäkin olen mennyt juuri tuon Kioto-FUkuoka välin luotijunalla. Emme jotenkin tajunneet (tai ehkä raaskineet) ottaa paikkalippuja ja meinasin olla muuten hankalaa löytää istumapaikkoja. Kyllä lopulta löytyi mutta koko neljän hengen seurue joutui erilleen toisistaan.
    Kiva nähdä tuota Fukuokan rantaa, siellä emme ehtineet käymään. Mutta muumikahvilassa toki! 😉

    Vastaa
    1. Aron 31.8.2018 at 13:36

      Ainakaan Rail Passilla paikkalippu ei maksanut ekstraa. Tuota seurueen hajasijoittelua tapahtui välillä junassa meilläkin, vaikka varasimme paikat edellisenä päivänä. Joku muu oli ollut fiksumpi ja varannut aiemmin. 🙂 Muumikahvila oli ihan hauska kohde. Harvemmin näkee ulkomailla tällaista Suomi-fanitusta.

      Vastaa
  2. Paula - Viinilaakson viemää 31.8.2018 at 21:15

    No hitsi, tosi mielenkiintoisen kuuloinen reissu teillä. Itse olen haaveillut, että nyt kun on ne "kuuluisat" kaupungit Japanissa nähty, niin olisi kiva käydä vähän näissä rantakaupungeissakin.

    Me kävimme Muumikahvilassa Tokiossa. Se olikin meidän tyttärelle hauska vierailukohde, ja lämmittäähän se itselläkin mieltä nähdä pala Suomea jossakin muualla. Tokion Muumikahvilassa oli seinällä muistaakseni joku teksti josta sain käsityksen, että se olisi jotenkin yhteistyössä oikean Muumi -brändin kanssa avattu. Tiedä sitten… mutta tosi kiva kahvila se oli ja kaikki tarjoilut oli jotenkin Muumeihin liittyviä. Toisin kuin Suomen Muumikahviloissa. Meillä muuten oli Suomessakin ravintolassa ruokalistalle käännetty Janssons's Temptation. Se on aika hauska nimi.

    http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa/tokion-muumi-cafe

    Vastaa
    1. Aron 1.9.2018 at 09:44

      Kiitos, olihan tuolla tosiaan kaikenlaista. Oli ihan kiva, että pääsimme käymään edes vähän epätavallisemmissa kohteissa. Tosin nämä kaikki olivat suomalaisesta näkökulmasta katsottuna suurkaupunkeja. Jotain pikkukaupunkejakin olisi joskus kiva nähdä. Tosin siellä voisi mennä vielä pahemmin sormi suuhun, jos ei olisi omaa tulkkia mukana. 🙂

      Tuo Tokion Muumikahvila näytti todella samanlaiselta kuin Fukuokan vastaava. Nimikin taisi olla sama. Kenties samaa ketjua? Fukuokan kahvilassakin oli noita muumeja pöydissä istumassa. Ne olivat tosin kaikki varattuja juuri meidän paikalla ollessamme. Emme siis saaneet sellaista napattua omaan pöytäämme.

      Vastaa
  3. Sonja | FIFTYFIFTY 1.9.2018 at 14:28

    Hahaha, tämä oli pakko tulla nyt lukemaan vielä erikseen. 😀 Tuo Siberia bar kuulostaa kyllä ihan mahtavalta. Huh, koskahan sitä itse pääsee paikan päälle ihmettelemään Japanin ihmeitä.

    Vastaa
    1. Aron 1.9.2018 at 14:45

      Heh, kieltämättä tämä Siberia oli aika erikoinen paikka. Toivottavasti pääset pian Japaniin. Osaat jo nyt enemmän kieltä kuin minä. 🙂

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *