Japani on eurooppalaiselle erikoinen maa ja siksi myös paikallisittain arkiset asiat toimivat nähtävyyksinä turisteille. Yksi tällainen on Tokiossa sijaitseva risteys Shibuyan aseman edustalla. Tästä risteyksestä löytyy maailman vilkkain suojatie, jonka yli kulkee parhaimmillaan jopa tuhat ihmistä yhdellä vihreällä. Suurin osa kävelijöistä on paikallisia, mutta joukossa on myös tätä hullunmyllyä, ja itseään/matkaseuraansa, kuvaavia turisteja.
Shibuyan risteys poikkeaa toimintalogiikaltaan merkittävästi kotoisista risteyksistä. Minulle tällaisia risteyksiä ei ole tullut vastaan missään muualla kuin Japanissa, joskin maailmalla näitä ilmeisesti on muuallakin. Sanallinen selitys jää vähän vajavaiseksi ilman kuvaa, joksi tällä kertaa saa luvan riittää alla näkyvä Googlen satelliittikuva. Emme onnistuneet löytämään paikkaa, josta käsin olisimme päässeet katsomaa risteystä lintuperspektiivistä. Yritystä oli kyllä, mutta netistä löytämiemme vinkkien avulla löysimme vain paikkaan, johon meiltä evättiin pääsy.
Kuten satelliittikuvasta näkyy, kiertävät suojatiet risteystä aivan kuten Suomessakin. Kuitenkin yksi merkittävä ero näkyy ristyksen keskellä. Risteyksen yli kulkee suojatie myös kulmittain. Tämän tyyppisiä risteyksiä kutsutaan englanniksi nimellä pedestrian scramble, eli vähän kuin jalankulkijoiden sekasotku, miltä se kyllä vaikuttaakin. Tämä poikittainen suojatie on juuri tämän risteyksen jippo. Kun tulee jalankulkijoiden vuoro ylittää risteys, pysäytetään kaikki ajoneuvoliikenne ja jalankulkijoiden liikennevalot vaihtuvat vihreiksi kaikkialla risteyksen ympärillä. Kaikissa nurkissa odottavat jalankulkijat lähtevät siis liikkeelle yhtä aikaa. Osa ylittää vain yhden tien, mutta osa kävelee risteyksen keskiosan yli. Tämä lisää merkittävästi liikenteen kaoottisuutta. Kaikki kävelevät kaikkia päin. Silti japanilaisella mielenlaadulla tämäkin sekasotku toimii häkellyttävän hyvin.
Tämä ei ehkä ole se kaikista jännimmän kuuloinen nähtävyys Tokiossa, mutta silti varmasti mieleenpainuva. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Pienenä bonuksena aivan Shibuyan aseman edessä on se kuuluisa Hachikō-koiran patsas.
Muut kirjoitukset aiheesta Tokio:
Shibuyan risteys on varmasti mittakaavaltaan suurin ja organisoiduin lajissaan, mutta kyllä näitä diagonaalisia suojateitä näkee Euroopassakin. Japanin kohdalla en kyllä puhuisi "kaaoksesta" liikenteen kohdalla, vaikka se vilkasta onkin. 😀 Ihmispaljous ja järjestäytyneisyys lienevät ne hämmästyttävät tekijät useimmille Shibuyan risteyksen kohdalla. Ja ympäröivistä mainostauluista lähtevä tajuton meteli. 😉
Minulle selvisi asiaa tutkiessani, että tällaisia risteyksiä on muuallakin. Ei vain ole sattunut silmään aiemmin. Eihän tuo Shibuyan niin kaoottinen ole, kun tarkemmin katsoo. Ainakin minun mielestäni se kuitenkin aluksi siltä näytti, juuri tuosta ihmisten määrästä ja joka suuntaan yhtä aikaa tapahtuvasta liikkeestä johtuen. 🙂
Shibuyan risteys on todellakin must-nähtävyys Tokiossa, ja sinne päätyy varmaankin lähes jokainen turisti edes vahingossakin, koska se on sijainniltaan niin keskeinen. 🙂 Mulla on tullut niin kauhea Japani-kuume nyt lähiaikoina, että nämä kuvat ei taas yhtään auttaneet. Vähän salaa olen ruvennut suunnittelemaan ensi kevään Jenkki-roadtripin yli Japanin ja Taiwanin reissua. 😀
http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/
Kaikki meidän ryhmästämme eivät tätä nähtävyyttä ymmärtäneet. Minä olisin halunnut nähdä sen myös päivällä, mutta jäin vähemmistöön. 🙂 Taiwan olisi varmasti myös hauska kohde, eipä ole tullut sielläkään koskaan käytyä. Aina sama homma kohdetta miettiessä, kiinnostavia paikkoja on ihan liikaa. 🙂 Enkä muuten aio helpottaa sinun Japani-kuumettasi vastaisuudessakaan, lisää postauksia on tulossa.
Kiva yksityiskohta ja pidän mielessä, kun Tokio kutsuu. Vietnamin Ho Chi Minh Cityn kaaottisessa liikenteessä sukkuloin itse ihan sujuvasti, joten varmaan tämäkin sujuu.
Tokion liikenteessä tuo kaoottisuus on vain väkimäärän aiheuttamaa harhaa. Todellisuudessa liikenne on hyvin organisoitunutta. Ihan varmasti Ho Chi Minh Cityn jälkeen Tokio on todella kesy. 🙂
Tämä on must juttu koettavaksi tulevalla Tokion lomalla. Pitääpä poiketa tuonne kuvassa näkyvään Starbucksiin, josko sieltä näkisi ikkunan kautta vähän korkeammalta risteyksen kuhinan.
Suosittelen kyllä risteystä vilkaisemaan. Starbucksille mekin mielimme, mutta sinne oli joku muukin keksinyt mennä. Muu matkaseurue ei ollut ihan niin innoissaan risteyksen katselemisesta korkeammalta kuin minä, ja siitä syystä ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen seurasi luovutus. 🙂
Tuon risteyksen näkyy Starbucksin ikkunalta myös hyvin! Kolmen viikon päästä tullaan taas ihailemaan 🙂
Starbucks olisi varmasti hyvä paikka, etenkin päiväsaikaan. Ainakin kelvollisten valokuvien saaminen pimeällä lasin läpi on aina vähän hankalaa. Mutta jos siis vain haluaa paikan nähdä ylhäältä päin, niin varmasti Starbucks on hyvä. Meidän paikalla ollessamme kahvilassa näkyi olevan melkoinen tungos.
On kyllä aikamoinen risteys! Japanilaisella säntillisyydellä ylittäminen onnistuu varmasti hyvin, samaa ei voi varmaan sanoa eripuolilta maailmaa tulevista palloilevista turisteista. 😀
Kiitos kommentista. Turistit ovat tuolla varmasti pahasti tiellä. Selfietä siellä otetaan, kun ihmiset ympärillä yrittävät liikkua arkisissa askareissaan. 🙂
Siis tuo on kyllä se paikka minkä haluaisin ehdottomasti nähdä kun Japaniin vihdoin joskus suuntaan. Juuri Tokion vilinä tuntuu kiehtovalta, vaikkakaan ei siellä varmasti montaa päivää jaksaisi pyöriä. 🙂
Tokiossa kyllä vilinää riittää. Toisaalta kaupunki on niin valtavan kokoinen, että ei sitä ihan muutamassa päivässä näe. Ehkä järkevä tapa olisi viettää matkan alussa ja lopussa muutama päivä Tokiossa ja siinä välissä koluta vähän rauhallisempia kolkkia. 🙂
Vaikea edes kuvitella, millainen kuhina tuolla käy tietä ylittäessä 🙂 Tosi hienot ja tarkat kuvat olet saanut hämärässä tallennettua risteyksestä. Ehdottomasti listalle laitettava kohde, jos ja kun tie joskus vie Japaniin.
Kiitos. Aika paljon noita kuvia joutui jälkikäteen käsittelemään. Ne kun on ihan käsivaralla otettu. Valoa tuolla sinällään on ihan hyvin, mutta siitä aiheutuu toinen ongelma eli noiden valomainosten puhkipalaminen. Tunnelma aika monessa paikassa Tokiossa on hyvin samanlainen kuin Times Squarella Nycissä.
Aikamoinen risteys. Voi kunpa pääsisi joskus näkemään ja vielä tuolta lintuperspektiivistä.
Kiitos kommentista. Suosittelen kyllä käymään. Toivottavasti Tokion matkasi joskus toteutuu.
Muistan Shibuyan ihanasta Lost in translation -leffasta ja tämän artikkelin luettua mulla alkoi välittömästi soida päässä kohtaukseen sävelletty musiikki. 🙂 Kannattaa kuunnella soundtrack tai katsoa se leffa, jos et ole nähnyt!
Ai, pitäisikin katsoa elokuva uudestaan. Katsoin sen silloin ihan tuoreeltaan, mutta hirveästi ei jäänyt paikat mieleen. Sen verran oli vielä Japani vieras tuolloin. En siis yhtään muistanut, että Shibuyan oli myös mukana. Elokuvan musiikistakaan ei ole mitään muistikuvaa. Meillä oli muuten yhtenä juttuna Tokiossa käydä juomassa viskit siinä hotellin baarissa, mutta se jäi kuitenkin tekemättä.
Tämä on kyllä aika erikoinen ja omalla tavallaan mielenkiintoinen paikka. Jotenkin sitä risteyksen laajuutta ei edes siinä rytäkässä tajua, tai ei ainakaan saa kunnolla valokuvattua. Ja kuten Japanissa yleensäkin, kukaan ei törmäile, tuupi tai töni.. sulassa sovussa vaan.
http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa/tokio-shibuya
Meidän Tokion matkalla oli hotellimme edessä (Asakusassa majoituimme) juuri tällainen ratkaisu, missä risteyksen yli kulkee suojatie myös kulmittain. Oli ihan näppärää.
Käytiin kurkistamassa myös tämä kuuluisa risteys. Aika jännä paikka, mutta kun kävimme, niin ihmisiä ei ollut niin paljon kuin luulimme. Tokio(kin) voi olla aikaisin aamusta hiljainen 🙂
Näköjään Tokiokin nukkuu joskus. 🙂 Tosin välillä tuli olo, että Japanissa kaikki paikat menevät kiinni klo 17. Ainakin kaikki mielenkiintoiset temppelit ja puistot toimivat näin. Tosin tämä oli meillä tiedossa, joten emme vahingossa jääneet ovien ulkopuolelle.
Noita samanlaisia risteyksiä oli myös Shinjukussa. Sinällään käteviähän nuo ovat, jos haluaa mennä koko risteyksen yli. Mutta jos vain haluaa yhden tien ylittää, tuntuu odotusaika välillä kohtuuttoman pitkältä. Ainakin tuntui, että noissa risteyksissä jalankulkijoiden vuoro oli vasta sitten, kun kaikki autot olivat saaneet oman vuoronsa.