Kööpenhaminassa kevät on varmasti jo alkanut, onhan se paljon etelämmässä kuin Helsinki. Siellä on niitä värikkäitä taloja kanavan varrella. Maailman paras ravintola Noma löytyy sieltä myös, paitsi että se lopetti toimintansa Kööpenhaminassa ainakin toistaiseksi. Eikä tietysti pidä unohtaa sitä pientä merenneitoa. Kyllähän tuonne pitää lähteä käymään, kun tilaisuus kerran tarjoutuu.

Jo perinteeksi muodostunut kevään vastaanotto tapahtui siis tänä vuonna Kööpenhaminassa juuri ennen maaliskuun puoltaväliä. Reissu alkoi viikonlopun työmatkana ja jatkui parin päivän omatoimisella haahuilulla, johon myös parempi puolisko saapui osallistumaan. Vierailu kaupungissa oli minulle ensimmäinen. Helposti voisin kuvitella palaavani, etenkin kun välimatka on hyvin maltillinen ja edullisia lentoja on saatavilla. Kööpenhamina on kaunis kaupunki.

Kyllähän se kevät oli Kööpenhaminassa jo selvästi tuloillaan. Lämmintä oli parhaina päivinä liki kymmenen astetta ja aurinkokin paisteli kauniisti. Näiden vastapainoksi tarjolla oli myös pilvisiä päiviä ja muutaman asteen viileämpiä lämpötiloja. Sade ei onneksi kiusannut. Puissa ei lehdenalkuja näkynyt, mutta ensimmäiset kevään kukkaset olivat puistoissa jo ehtineet esille.

Aurinkoinen ja lämmin sää oli myös saanut kaupunkilaiset liikkeelle viikonlopun kunniaksi. Nørreportin alueella väkeä oli ihan tungokseksi asti ja nuoriso istuskeli jalkakäytävillä seinään nojaten nauttien pussicarlsbergeja. Tämä olikin ihan uusi tapa, muualla en tällaiseen jalkakäytäväistuskeluun ole törmännyt.

Piipahdimme kuolaamassa herkkuja Torvehallernen kauppahalleissa. Monenmoista herkkua siellä olikin tarjolla. Saimme maistaa aivan hävyttömän hyvää balsamicoa. Työkavereille tarttui matkaan muutama purkki erinomaisia Lakridsin lakuja. Näitä samoja kyllä myydään ihan siinä työpaikan naapurissa Stockmannillakin, mutta onhan se toki eri asia ostaa ne kotiseudultaan.

Kevät oli kuitenkin vasta aluillaan. Tämän huomasi hyvin auringonlaskun aikaan, kun ilma kävi jo selvästi viileämmäksi.

Sunnuntaina virallinen ohjelma päättyi. Parempi puolisko oli jo saapunut kaupunkiin ja vuorossa oli vielä kolme päivää vapaa-aikaa. Pieni merenneito ei oikein tuntunut kuuluvan kenenkään tuttujen suosikkeihin. Silti päätimme käydä sitä katsomassa. Eihän sitä tiedä, jos ei itse näe. Patsas ei toki ollut suuren suuri, mutta ei se nyt ihan niin pienikään ollut kuin monet väittivät. Jos merenneitoja olisi oikeasti olemassa, olisivat ne varmaankin juuri tuon kokoisia. Patsas sijaitsee hieman syrjässä, mutta onneksi siinä lähellä on hauska Kastelletin linnoitus, jota voi katsella samalla.

Kastelletin kohdalla aurinko oli jo melkoisen matalalla luoden mahtavan valaistuksen valokuvia varten.

Kastelletin ulkopuolelta löytyi Englantilainen kirkko, joka näytti kivalta heijastuessaan vedestä.

Aurinkoisen viikonlopun jälkeen maanantai valkeni varsin harmaana ja pilvisenä. Päätimme aloittaa viikon tutustumalla Christianian vapaakaupunkiin. Paikka on oikeasti varsin erikoinen, etenkin kun ottaa huomioon sen sijaitsevan Tanskassa, joka kuitenkin on pohjoismaa. Laki ja järjestys ja sitä rataa.

Kävelimme ennen Christianiaan saapumista hetken Christianhavnin rannalla. Alue ei ole ehkä yhtä söpö kuin postauksen ensimmäisen kuvan Nyhavn, mutta me tykkäsimme tästä rannan pielestä jotenkin enemmän. Ehkä tässä auttoi se, että saimme kävellä ihan kahdestaan. Muita turisteja ei näkynyt hyörimässä, eikä puolta jalkakäytävästi ollut uhrattu turistisyöttölöiden ja -juottoloiden terasseille.

Itse Christianiassa keskityimme lähinnä katutaiteen ihastelemiseen. Muutamia isoja ja hienoja seinämaalauksia löysimme. Pääväylä Pusher Streetillä pidin varmuudeksi kameran piilossa, koska käytännössä laittomien nautintoaineiden kaupittelijat eivät välttämättä pidä valokuvaajista. Kaupustelua ei mitenkään täällä piiloteltu, mutta eipähän kukaan tullut tyrkyttämäänkään mitään.

Kävelimme hetken matkaa opastetulla kävelykierroksella olevan turistiryhmän vanavedessä. Emme kuitenkaan jaksaneet jatkaa pääväylillä kovin pitkästi, vaan siirryimme pian sivukujalle, joka lopulta johti järven rannalle. Tämä harhapolku oli hyvin onnekas, sillä alue oli oikein viehättävä. Talot olivat samanlaisia kotikutoisia kuin muuallakin Christianiassa, joskin etenkin järven vastarannalla oli muutamia hyvin hauskannäköisiä taloja. Ihmisiä oli liikkeellä näillä nurkilla huomattavan vähän.

Järven kierrettyämme palasimme takaisin pääväylille ja lopulta ulos koko Christianian alueelta. Kävely raikkaassa ilmassa oli saanut ruokahalun heräämään, joten suuntasimme kulkumme takaisin kohti tuttuja kulmia keskustassa. Tavoitteenamme oli maistaa smørrebrødiä klassisimmillaan Schønnemannilla. Perillä selvisi, että olimme liikkeellä juuri kahden kattauksen välimaastossa, joten jouduimme odottelemaan puolisen tuntia saadaksemme pöydän.

Päätin odotellessani kipaista Rundetårniin katselemaan maisemia. Parempi puolisko katseli mieluummin ympärilleen maan pinnalla. Maksoin pääsymaksun (25 kruunua) ja kiipesin torniin. Suurin osa kiipeämisestä tapahtuu kaltevaa luiskaa pitkin. Lopuksi oli tarjolla vielä vähän portaita. Viimeinen porraspätkä oli hyvin kapea. Siinä sai tosissaan olla tarkkana, ettei jalka lipsahtanut kapoisilta rappusilta. Ylhäältä avautuivat ihan kivat näkymät yli kaupungin. Kirkkaammalla kelillä näkymä lienee todella upea, auringonlaskusta puhumattakaan.

Jaloittelun jälkeen pääsimme syömään. Smørrebrødit olivat ihan viimeisen päälle hyviä. Leipä hautautui totaalisesti täytteiden alle. Ravintola oli varsin tyylikäs, mutta onneksi emme olleet ainoat suoraan kadulta pöllähtäneet arkisen näköiset turistit paikalla. Söimme kaksi annosta per nenu, mutta lounaaksi yksikin olisi riittänyt. Kaksi lienee kuitenkin se normaali määrä. Lopputulemana olimme totaalisen täynnä. Kokeilin myös akvaviittia toisen leivän kanssa. Tarjoilija valikoi annokselleni sopivan juoman, joka taisi olla sitruunalla ja chilillä maustettua. En löytänyt itsestäni akvaviitin ystävää, mutta tulipahan tuotakin kokeiltua.

Viimeinen Kööpenhaminan päivä pyhitettiin Rosenborgin renessanssilinnaan tutustumiseen. Linnassa olikin varsin paljon nähtävää kaikkiaan kolmessa kerroksessa. Osa huoneista oli hyvin pieniä, mutta ylimmästä kerroksesta löytyi myös suuri sali. Suosittelen katselemaan myös ylöspäin. Useassa huoneessa kattokoristeet olivat todella upeita.

Linnan kellarissa säilytetään Tanskan kruununjalokiviä.

Rosenborgin linnan ympärillä on suuri puisto, joka oli näin lehdettömien puidenkin aikana varsin hieno. Jokunen sitkeä kaupunkilainen oli saapunut puistoon istuskelemaan penkille kirjaa lueskelemaan. Puiston suorat puurivit toivat mieleen Pariisin Marskentän ympäristön.

Paluumatkalla hotellille kiersimme Fredrikskirkenin kautta. Tämän kirkon valtava kupoli näkyy kauas. Lähempä paljastui, että kirkko sijaitsee varsin ahtaasti talojen ympäröimänä. Lisäksi alue oli vahvasti remontissa. Ulkopuolella ei siis kauheasti ollut nähtävää, mutta onneksi kirkkoon pääsi myös sisälle.

Massiivisesta kupolistaan huolimatta kirkko vaikutti sisältä yllättävän pieneltä. Mutta varsin hieno se oli silti.

Paluumatkalla kävelimme vielä Strøgetin kävelykaduilla. Matkalta löytyi myös erinomainen kahvila, jossa söimme superhyvät kakkupalat. Tanskalaiset ovat tunnettuja herkkusuita.

Ehkä suurin harmi tällä ensimmäisellä Kööpenhaminan vierailulla oli se, että Tivoli ei ollut auki. Olin ymmärtänyt, että tämä maailman toiseksi vanhin huvipuisto olisi ympäri vuoden auki, mutta sepäs olikin harhaluulo. Nettisivujen mukaan paikka on auki kesäkaudella, Halloweenin tienoilla sekä joulukaudella. Olimme liikkeellä noin kuukausi ennen kesäkauden alkua.

Tivoli jäi siis seuraavaan kertaan, mutta onneksi katujen varsilta löytyi paljon odottamattomia nähtävyyksiä. Hotellimme lähellä oli tarjolla pari suurta seinämaalausta.

Toinen maalauksista sijaitsi Kødbyenin teurastamoalueella, joka on Kööpenhaminan Meatpacking District. Alueella toimii edelleen lihan- ja kalankäsittelylaitoksia, mutta niiden sekaan on ilmaantunut luovan alan toimijoita sekä etenkin kivoja baareja ja ravintoloita. Hotellimme sijainti aivan tämän alueen vieressä oli varsin onnekas sattuma. Ehdimme käydä pari alueen ruokaravintoloista testaamassa ja molemmat olivat erinomaisia.

Näin tämäkin matkavuosi 2017 saatiin käyntiin. Pidempää matkaa on odotteleminen kesälomaan asti, mutta sitä odotellessa käymme vierailemassa muutamissa vähemmälle huomiolle jääneissä lähikohteissa. Näistäkin seikkailuista kertoilen täällä enemmän aikanaan.

Muut kirjoitukset aiheesta Kööpenhamina: