”Oukki-doukki”, huikkasi oppaamme ja autonkuljettajamme Henry ja pysäköi auton. Saman tien hän kipaisi jo asettamaan portaat auton taakse, jotta meidän turistien olisi helpompi kivuta pois kyydistä. Olimme pysähtyneet kauas omatoimisesti liikkeellä oleville turisteille sallituilta väyliltä. Auto oli pari kertaa matkalla ollut juuttua kiinni pehmeään punaiseen hiekkaan, mutta Henry kuitenkin luovi näissä vaikeissakin paikoissa ammattitaitoisesti niin ettei turistien työntöapua tarvittu.

Monument Valleyn tornimaiset punaiset kalliot ovat tuttuja etenkin vanhoista lännenelokuvista. Tämä Arizonan ja Utahin osavaltioiden rajan molemmin puolin sijaitseva alue kuuluu Navajo-intiaaniheimon puoliautonomiseen alueeseen. Kalliot ovat navajoille pyhiä. Heimo joutui 1800-luvulla joksikin aikaa pois alueeltaan hävittyään sodan USA:n joukkoja vastaan. Lopulta heidän annettiin kuitenkin palata takaisin ja nykyään reservaatissa asuu kaikkiaan yli 170000 navajoa. Monument Valley on nykyisin Navajo-heimon kansallispuisto (Navajo Tribal Park).

”Nyt jos otetaan sadeviitat esille, voidaan vielä säilyä kuivina.” Siinä sanat, jotka lausuin kävellessämme ensimmäiselle näköalapaikalle Mather Pointille. Oikealla puolellamme taivas oli synkkääkin synkempi ja tasaisin väliajoin kuului ukkosen jyrinää. Tilanteessa oli vahva deja-vun tuntu, olimmehan aiemmalla Grand Canyonin vierailullamme joutuneet palaamaan saaliinamme vain bussipysäkiltä nappaamamme muutama valokuva  (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon). Ei voi olla totta, ei kai taas!

Arizonan osavaltiossa on upeaa nähtävää todella paljon. Silti se suurin ja kaunein on Grand Canyon. Moni matkustaa Arizonaan juuri tämän luonnonihmeen vuoksi. Grand Canyonin kansallispuisto on perustettu vuonna 1919 ja vuodesta 1979 lähtien se on kuulunut UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kanjoni valittiin myös maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon. USA:n kansallispuistoista Grand Canyon on toiseksi suosituin yli 5,5 miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Puistoa hallinnoi National Park Service, joka huolehtii alueen palveluista sekä tarjoaa valtavasti matkailijaa auttavaa tietoa puiston nettisivuilla.

Kaikkiaan 446 kilometriä pitkä ja enimmillään 29 kilometriä leveä Grand Canyon on syntynyt vuosimiljoonien kuluessa Coloradojoen kaivertamana. Kanjoni on parhaimmillaan yli 1800 metriä syvä ja sen seinämissä on nähtävissä erivärisiä geologisia kerroksia. Kanjonin pohjalla voi nähdä maailman vanhimpia paljaita kallioita. Jo pelkästään näiden lukujen valossa paikka on vaikuttava. Puhumattakaan siitä miten upealta se näyttää. Poimuisia värikkäitä kallioita voisi tuijottaa tuntikausia.

Kahden vuoden takaisesta Grand Canyonin pikavierailustamme (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon) oli jäänyt paljon hampaankoloon ukkosmyrskyn pilattua koko reissun. Siksi Grand Canyon kuului route 66 -matkasuunnitelmaamme alusta alkaen, vaikka oikeasti kanjoni on jonkin verran sivussa vanhalta valtatieltä. Tällä kertaa päätimme varmistaa onnistuneen vierailun valitsemalla majapaikkamme lähempää kanjonia ja viettämällä paikassa yhden yön sijaan kaksi yötä.

Arizonasta oli hyvää vauhtia muodostumassa suosikkiosavaltioni. Matka Monument Valleyyn tarjosi todella upeita maisemia, eikä itse laaksossakaan ollut valittamista. Paikka tosin kuuluu osittain Utahin osavaltioon.

Saavuimme Arizonan osavaltioon New Mexicon puolelta lähellä navajointiaanien pääkaupunkia Window Rockia. Tämä kaupunki olikin seuraava yöpymispaikkamme. Olimme poistuneet route 66 -reitiltä matkallamme kohti legendaarista lännenelokuvista tuttua Monument Valleya. Koko matka laaksoon asti oli kuitenkin turhan pitkä yhtenä päivänä ajettavaksi.

Arizonassa USA:ssa sijaitseva Grand Canyon on upea paikka. Upeiden maisemien ihailuun voi helposti hurahtaa useampikin päivä. Tai sitten voi retkeillä muutamalla näköalapaikalla yhden päivän verran. Jo yhdeltä näköalapaikalta jaksaa näkymää tuijotella pitkän tovin.

Tällainen yhden päivän näköalavierailu oli meillä suunnitelmissa viime kesänä osana roadtripiä. Valitettavasti meillä pikapyrähdykseen olennaisesti liittyvä riski huonosta säästä konkretisoitui ikävästi. Luontoäidin oikkujahan ei pysty koskaan ennakoimaan. Kohdalle sopivasti sattunut ukkosmyrsky teki näköalapaikoilla vierailun paitsi erittäin epämukavaksi myös jo hieman vaaralliseksi. Bussitkin lopettivat turistien viemisen eteenpäin ja näin jouduimme palaamaan lähes tyhjin käsin hotelliimme Williamsin pikkukaupunkiin reilun tunnin ajomatkan päähän kanjonista. Yllä oleva kuva on bussipysäkiltä napattu.

Las Vegas päätyi matkaohjelmaan puhtaasti sijaintinsa takia. Sinne oli helposti päivässä ajettava matka Los Angelesista ja lisäksi sieltä oli päivässä ajettava matka Grand Canyonille. Ja olihan tämä muovisen keinotekoisuuden pääkaupunkikin pakko kerran nähdä.

Halusimme sijoittaa itsemme keskelle kaikkea. Siksi valitsimme hotellin, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Stripin eli Las Vegas Boulevardin varrella. Paikka ei ole kaupungin keskusta, mutta kaiken lasvegasmaisen toiminnan keskus se kyllä on. Stripillä sijaitsevat kaikki keskeisimmät kasinohotellit eli siis kaikki olennainen.