Arizonassa edellisen kerran matkatessamme päädyimme pysähtymään hieman Phoenixista luoteeseen sijaitsevassa Wickenburgissa. Oli juuri sopivasti lounasaika ja kaupungissa oli palveluja tarjolla. Jalkauduimme samalla pienelle kierrokselle keskustaan, joka osoittautui yllättävän kivaksi paikaksi.

Tässä olisi nähtävyys, jossa ei nimensä mukaisesti ole mitään nähtävää. Niin, että onkohan tämä siis nähtävyys ensinkään? Päätimme paikalla kuitenkin pysähtyä ihan vain sen takia, että olin sen bongannut kartasta reittimme varrelta. Matkamme kulki tuolloin Phoenixista kohti Kingmania tietä 93 pitkin.

Puolitoista viikkoa Kalifornian puolella kierreltyämme lähdimme San Diegosta käsin matkaan kohti itää ja Arizonaa. Tällä kertaa tuon huimia maisemia pullollaan olevan osavaltion kierrokseemme ei kuulunut niitä kaikista huimimpia maisemia. Vaan tylsää ei ollut nytkään. Mukaan mahtui jo edelliseltä reissulta tuttuja kohteita sekä joitain ihan uusiakin juttuja.

Automatka interstatea 8 pitkin tarjosi yllättävän monipuolisia maisemia. Pääosin tienoo oli hyvin kuivaa ja karua, mutta tälläkin sektorilla on näköjään paljon vaihtelun mahdollisuuksia. Autiomaa oli ajoittain kallioista, ajoittain pelkkiä silmänkantamattomiin jatkuvia hiekkadyynejä. Myös monenlaisia näiden välimuotoja erilaisilla kitukasvuisilla puskankäkkäröillä kuorrutettuina löytyi. Jouduimmepa välillä väistelemään tien yli kovassa tuulessa pyörähteleviä arokierijöitäkin. Parhaimmat näistä olivat halkaisijaltaan ihan reilusti auton rengasta isompia.

Arizonasta Winslow’n pikkukaupungin läheltä löytyy noin 50 000 vuotta sitten syntynyt meteoriittikraatteri. Paikka on lyhyen ajomatkan päässä Route 66 -reitiltä ja ehkä hieman erikoisesti tällaisen luonnonihmeen tapauksessa yksityisomistuksessa. Sen reunalle on rakennettu vierailukeskus, josta monttua pystyy ihmettelemään niin sisältä kuin ulkoakin käsin. Huono sääkään ei siis ole esteenä, sillä tarvittaessa katto löytyy pään päälle.

Kraatteri on liki 1200 metriä läpimitaltaan. Siis reilusti yli kilometrin verran! Syvyyttäkin on parhaimmillaan 170 metriä. Tällaista jälkeä syntyy, kun noin 50 metriä halkaisijaltaan oleva lähinä nikkelistä ja raudasta koostuva meteoriitti tömähtää 20 kilometrin sekuntinopeudella tonttiin. Törmäyksen energia vastasi arviolta kymmentä megatonnia TNT:tä, eli se oli yli 650-kertainen Hiroshimaan pudotettuun atomipommiin verrattuna. Paikalla on toinenkin yhteys avaruuteen montun synnyttäneen meteoriitin lisäksi. NASA nimittäin käytti Arizonan suurta meteoriittikraatteria Apollo-ohjelman aikaan astronauttien harjoituspaikkana.

Window Rockin pikkukaupunki sijaitsee Arizonan osavaltion itälaidalla lähellä New Mexicon rajaa. Window Rock on navajo-intiaanien puoliautonomisen alueen pääkaupunki. Kaikkiaan kolmen osavaltion – Arizonan, Utahin ja New Mexicon – alueelle levittäytyvä reservaatti on lajissaan USA:n suurin. Pääkaupunki ei silti ole mikään metropoli. Window Rockissa asuu vain reilut 2700 asukasta. Tosin kaupungissa sijaitsevissa virastoissa työskentelee moninkertainen määrä navajoja, joten virka-aikoina kaupunki on paljon kokoaan vilkkaampi.

Window Rock ei ole varsinainen turistirysä. Pienen kaupungin tarjonta muille vierailijoille kuin navajoille on varsin vähäistä. Tuskin olisimme mekään tänne päätyneet, jos en sattumalta olisi kaupunkia kartalta huomannut ja sijainniltaan reittimme kannalta mainioksi todennut. Erkanimme osavaltioiden rajan tuntumassa Route 66 -reitiltä kohti lännenelokuvista tuttua Monument Valleyta (ks. Arizonassa: Monument Valley) ja tarvitsimme tälle välille yhden yöpymispaikan. Tähän tarkoitukseen Window Rock sopi hyvin. Kaupungissa on tasan yksi motellitasoinen majapaikka sekä pari vaatimatonta ravintolaa.

Kuudennentoista luukun myötä joulukalenterini tekee toisen visiitin Pohjois-Amerikkaan. Tälläkin kertaa luukusta löytyvä maailmanperintökohde on luonnonihme vailla vertaa.

Kyseessä on Arizonan osavaltiosta USA:sta löytyvä Grand Canyonin kansallispuisto. Tämä Coloradojoen kaivertama, liki 1500 metriä syvä ja 450 kilometriä pitkä, kanjoni on upein laatuaan maailmassa. Seinämissä on nähtävissä viimeisten kahden miljardin vuoden verran geologista historiaa. Paikka vetää monessakin mielessä hiljaiseksi. Tämän montun reunaa seurailevan vaelluspolun varrella olen juonut elämäni parhaat taukokahvit. Ei haitannut lainkaan, että juomana oli majapaikan termarista omaan termariin tankattua tärpättiä.

Unescon perustelut Grand Canyonin maailmanperintöluetteloon lisäämiselle löytyvät täältä.

Arizonan osavaltiossa lähellä Kalifornian rajaa sijaitseva Oatmanin pikkukaupunki jää varmasti useilta Route 66 -matkaajilta näkemättä, vaikka tien alkuperäinen linjaus kulkeekin kaupungin läpi. Moni matkalainen kuitenkin ohittaa Kingmanista Kalifornian puolelle kulkevan osuuden ja jatkaa mieluummin kohti Las Vegasia. Näin teimme mekin, mutta kompromissina kävimme päiväretkellä Oatmanissa yhden yön majapaikastamme Kingmanista käsin.

Oatmanissa asuu vain 128 ihmistä. Entinen kaivoskaupunki on näivettynyt hiljalleen kaivosten sulkeuduttua 1940-luvulla. Nykyisin kaupunki on ihan rehellinen turistirysä, mutta sellaisenakin varsin hauska. Route 66 sekä läheinen Nevadan kasinokaupunki Laughlin tuovat onneksi jonkin verran asiakkaita kaupunkiin.

Olen erittäin kiitollinen sille sattumalle, joka tutustutti minut koillisessa Arizonassa sijaitsevaan pieneen kanjoniin nimeltään Canyon de Chelly. Muistaakseni kaikki alkoi etsiessäni majapaikkaa Route 66 -reitin ja Monument Valleyn väliltä. Chinlen kaupungista löytyi Holiday Inn Canyon De Chelly, joka antoi ensimmäisen vihjeen paikasta.

Tutustuin kanjoniin aluksi Googlen katunäkymän avulla. Myöhemmin luin siitä myös Lonely Planetin opaskirjasta. Kuvat paikasta näyttivät todella vakuuttavilta. Kanjonin pieni koko myös houkutteli tutustumaan tarkemmin. Useamman näköalapaikan kiertäminen vaikutti helposti yhdessä iltapäivässä toteutettavissa olevalta.

Mahtavan Coloradojoen kahlitseva Hooverin pato oli yksi 1930-luvun suuren laman kukistamiseksi kehitettyjä projekteja. Pato sijaitsee Nevadan ja Arizonan osavaltioiden rajalla Black Canyonissa. Boulderin patona vuoteen 1947 asti tunnettua rakennelmaa oli vuosien 1931 ja 1936 välillä rakentamassa tuhansia työläisiä. Heistä yli sata menetti työmaalla henkensä. Padon alkuperäisestä nimestä muistuttamassa on edelleen Boulder Cityn kaupunki, joka perustettiin rakentajien asuinpaikaksi. Noina kurjina aikoina oli varmasti helppo löytää työttömiä ihmisiä, jotka olivat valmiita muuttamaan työn perässä.

Kävimme vilkaisemassa patoa ensimmäisellä Arizonan vierailullamme kesällä 2014. Tuolloin pato oli lohdutuspalkinto pieleen menneeltä Grand Canyonin vierailulta takaisin Las Vegasiin palatessamme. Emme halunneet käyttää vierailuun paljoa aikaa, joten jätimme auton Nevadan puolella sijaitsevalle parkkipaikalle ja kipusimme katselemaan patoa viereiseltä Mike O’Callaghan-Pat Tillman Memorial Bridge -sillalta. Sillalla on erillinen jalankulkukaista, jolta käsin pato näkyy hienosti. Silta otettiin käyttöön 2010. Sitä ennen tie 93 ylitti joen patoa pitkin. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen uuden sillan rakentamista alettiin suunnitella turvallisuuden takia.

Kesän 2016 roadtripillä meillä oli reippaat seitsemän viikkoa aikaa matkata Chicagosta Los Angelesiin, mutta silti jouduimme usein pohtimaan mihin tuo aika oikeasti riittää. Tämä kertonee hieman mittakaavasta. Nähtävää USA:ssa olisi aivan valtavasti, eikä kaikkea ehdi käydä katsomassa yhdellä kertaa mitenkään. Eri vaihtoehtoja puntaroidessa onnistuimme mielestäni tekemään varsin hyviä valintoja. Yksi esimerkki on tämänkertaisen kirjoituksen aihe, Petrified Forest -kansallispuisto. Se ei kuulunut ohjelmaan ensimmäisissä suunnitelmissa, mutta lopulta olen erittäin tyytyväinen, että luovuimme parista muusta kohteesta tämän eduksi.

Petrified Forest sijaitsee Route 66 -tien eteläpuolella Arizonan osavaltion puolella, noin 50 mailia New Mexicon osavaltion rajalta.