New Orleansin Faubourg Marignyn alueen läpi kulkeva kolmen korttelin pituinen osa Frenchmen Streetistä on mainio paikka jazz-musiikin ystäville. Kadun varrella on useampia tunnettuja jazz-luolia sekä monia ravintoloita ja baareja. Kadun varrella on myös putiikkeja, joten katsottavaa löytyy päiväsaikaankin.

Frenchment Street alkoi kehittyä 1980-luvulla paikallisten illanviettopaikaksi ranskalaisen korttelin Bourbon Streetin keskityttyä enemmän turistien palvelemiseen. Tästä johtuen täällä on helpompaa päästä käsiksi aitoon neworleansilaiseen tunnelmaan kuin Bourbon Streetillä. Tämä koskee niin viihde- kuin ruokatarjontaakin. Vaikka kenties monelle turistille juuri se Bourbon Street on sitä aitoa neworleansilaista tunnelmaa.

Frenchmen Streetin rakennukset ovat pääosin peräisin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta. Tyyli on pitkälti samaa kuin ranskalaisen korttelinkin alueella ja eroaa siis selvästi muista amerikkalaisista kaupungeista. Frenchmen Streetin rakennukset säilyivät hurrikaani Katrinan aiheuttamista tulvista ilman ongelmia, sillä alue sijaitsee korkeammalla merenpintaan nähden kuin moni muu alue New Orleansissa.

Ranskalainen kortteli on New Orleansin vanhinta osaa. Alueen rajoille on useampia määritelmiä, mutta ainakin turisteille ranskalainen kortteli on yhtä kuin Bourbon Street ja sitä ympäröivät ravintoloita täynnä olevan kadut. Riehakkain juhlinta näkyy keskittyvän juuri Bourbon Streetin varrelle. Yhden kadunkulman takana Royal Streetillä on jo paljon rauhallisempaa.

Osa kaupungin vanhimmasta osasta on ehtinyt jo uudistua ennen kuin vanhojen 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevien talojen suojeluun herättiin. Nykyinen jäljellä olevan osa vanhaa keskustaa on suojeltu kansallisena maamerkkinä. Tämä virallinen suojeltu alue on 85 korttelin kokoinen.

Alla näkyvään karttaan on merkitty kaikki tekstissä mainitavat paikat. Ranskalaisen korttelin suojeltu osa on merkittynä punaisella reunuksella.

New Orleans on rakentunut Jackson Squaren ympärille. Tosin aukio sai nykyisen nimensä vasta myöhemmin. Aukio löytyy New Orleansin vanhimmasta osasta, joka nykyään kulkee ranskalaisen korttelin nimellä. Kaupungin perustaneet Ranskalaiset rakensivat keskeiselle paikalle paraatiaukion Pariisin Place des Vosgesin mallin mukaan. Aukio sai ensimmäiseksi nimekseen Place d’Armes. Kaupungin päädyttyä espanjalaisten komentoon aukion nimeksi vaihtui Plaza de Armas.

New Orleans siirtyi USA:lle osana Louisianan ostoa 1800-luvun alussa. Jackson Square sai nykyisin nimensä vuoden 1815 New Orleansin taistelun myötä. USA:n joukkoja brittejä vastaan tuossa taistelussa johti voitokkaasti kenraali Andrew Jackson, josta myöhemmin tuli myös maan seitsemäs presidentti. Aukio nimettiin kenraalin mukaan ja sen keskelle pystytettiin Jacksonin patsas, josta on kolme muutakin kopiota eri puolilla maata.

Matkatessamme raitiovaunulla New Orleansin Garden Districtin suuntaan edessämme istui nuori nainen, jolla oli valtava kihara hiuspehko. Jostain taaempaa vaunusta nuori mies tervehti naista nimeltä ja sanoi: ”Sinun hiuksesi ovat tänään kaikkialla.” Nainen kääntyi katsomaan taakseen, hymyili ja vastasi: ”Tiedän. Nyt on kesä ja annan niiden sen kunniaksi olla vapaina.” Tämä sai koko vaunullisen ihmisiä hymyilemään.

Raitiovaunu on julkisen liikenteen kulkuneuvoista kaupunkilaisin, kenties metron ohella. Vaikka raitiovaunut ovatkin välillä vähän hitaita, olen aina pitänyt niistä. Olinkin todella onnellinen, kun vuoden Helsingissä asuttuani muutin kävelymatkan päähän raitiovaunulinjan päätepysäkiltä. Myös reissussa pyrin aina tilaisuuden tullen ajelemaan raitiovaunuilla. Aiemmin olen kirjoitellut San Franciscon kaapeliraitionaunuista (ks. San Franciscon nähtävyyksiä – Cable Car). Myös New Orleansin raitiovaunut ansaitsevat oman esittelynsä. Onhan St. Charles Avenuen linja maailman vanhin yhtäjaksoisesti käytössä ollut raitiovaunulinja. Liikenne tällä linjalla alkoi vuonna 1835.

Mainiona vastapainona New Orleansin keskustan hulinalle toimii rauhallinen päiväkävely vehreän Garden Districtin kaduilla. Tämä kaupunginosa tarjoaa eteläisen USA:n parhaiten säilyneitä kartanoita kivasti lähekkäin. Alueelta löytyy myös mielenkiintoinen hautausmaa sekä hyviä ravintoloita.

Mikäs olisikaan parempaa ohjelmaa kauniina kesäisenä päivänä Mississippijoen varrella kuin jokiristeily höyrylaivalla? No, tietenkin jokiristeily höyrylaivalla jazzbändin soittaessa taustalla. New Orleansissa näitä jazz-risteilyjä järjestetään. Risteilyyn voi yhdistää myös ruokailun, joka on ainakin lounaalla normaalia noutopöytätasoa. Vastapainona ruokailun hinta on kohtuullinen, etenkin kun huomioidaan New Orleansin yleisesti varsin korkea hintataso.

New Orleansissa Mississippijoella liikennöi kaksi höyrylaivaa, Natchez ja Creole Queen. Me valitsimme näistä ensin mainitun. Creole Queenin risteilyssä on erona lyhyt pysähdys Chalmetten taistelukentällä, joka on vuoden 1815 New Orleansin taistelun tapahtumapaikka.

Saavuimme New Orleansiin edellisestä majapaikastamme jo lounasaikaan. Mississippin pääkaupungin lähellä sijainnut majapaikkamme ei ollut laisinkaan onnistunut valinta, mikä houkutteli nopeasti liikkeelle. Huonetta ei vielä niin aikaisin ollut tarjolla hotellissamme Drury Inn & Suitesissa, joten jätettyämme auton ja matkatavarat hotellin hoteisiin, jalkauduimme kaupungille.

Huonetta odotellessamme kävimme lounaalla ja pienellä kierroksella kaupungilla. Aurinkorasva oli unohtunut matkalaukkuun, joten pysyttelimme varjossa ja sisätiloissa mahdollisimman paljon. Olimmehan kaksi ensimmäistä viikkoa matkastamme jo selvinneet onnistuneesti polttamatta nahkaamme. Aurinko porotteli New Orleansissa hyvin kuumasti.