Olen jo useaan otteeseen matkakertomuksen myötä valitellut Andalusian kylmää säätä. Oikeasti tämä oli meille jo toinen vierailu tähän Espanjan eteläiseen maakuntaan joulukuussa, joten lämpötila ei tullut mitenkään yllätyksenä. Osasimme varautua siihen, ettei lämpömittarin kertomaan lukemaan voi täysin luottaa. 20 asteen lämpötilassakin voi kevytuntuvatakki olla tarpeen. Olimme riitävän lämpimillä vaatteilla aina liikkeellä. Lämpö ei siis ollut meillä edes hakusessa tällä kertaa. Sen sijaan yksi tärkeimpiä matkan päämääriä oli saada vähän valohoitoa talven kaamoksen keskellä. Tämä tavoite toteutui hienosti.

Auringon matka taivaan poikki oli näinkin etelässä jonkin verran lyhyempi kuin kesällä. Päivän pituuden ero eri vuodenaikojen välillä on kuitenkin Andalusiassa paljon maltillisempi kuin Suomessa. Aurinko nousee keskellä talvea vain noin puolitoista tuntia myöhemmin kuin kesällä. Meille tämä pieni myöhäistys oli vain hyvä juttu, sillä ehdimme nähdä kauniita auringonnousuja heräämättä aikaisin. Aurinko nousi suunnilleen puoli yhdeksältä.

Matkan aikana en varsinaisesti kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta jälkeen päin valokuvia selaillessa Andalusian roadtripimme nähtävyyksistä löytyi selvä kaava. Valokuvien kohteina olivat enimmäkseen kirkot ja linnat. Toki kuvasin paljon myös kapeita kujia, mutta niistä olenkin jo kirjoittanut matkakertomuksen ensimmäisessä osassa (ks. osa 1: Valkoisia kyliä ja kapeita kujia).

Kirkkoja ja linnoja löytyy Andalusiasta monista paikoista. Kristityissä maissa kirkkoja nyt muutenkin on joka kylässä, mutta katoliset maat kunnostautuvat tässä vielä jotenkin erityisen hyvin. Linnat puolestaan ovat osin perua alueen sotaisasta historiasta. Islaminuskoiset maurit valloittivat liki koko Pyreneiden niemimaan, mutta joutuivat lopulta luopumaan alueesta kristittyjen valloitettua sen takaisin. Pitkän aikaa rajalinja kulki Andalusiassa, mikä näkyy edelleenkin paikannimissä. Mekin vierailimme kahdessa muinoin rajavyöhykkeellä sijainneessa kaupungissa, joiden nimen perässä on edelleen de la frontera tämän merkkinä, vielä puolen tuhatta vuotta tapahtumien jälkeen.

Tuttuun tapaan tämä Andalusian matkammekin oli myös ruokamatka. Pääsimme vuotta aiemmalla reissulla jo vähän andalusialaisten herkkujen makuun. Tuolloin tosin olimme pääosin Elvirian majapaikan lähistön turistisyöttölöiden armoilla. Tällä kertaa vietimme suurimman osan matka-ajasta parempien eväiden äärellä. Lautaselta löytyi niin päätä kuin häntääkin.

Edellisen Andalusian matkan positiivisin yllätys olivat Granadassa syömämme churrot. Nyt halusimme kokeilla, osataanko näitä rasvapötkylöitä valmistaa myös muissa maakunnan kaupungeissa.

Pettymys olikin melkoinen, kun hyviä churropaikkoja ei aluksi reitille osunut. Onneksi kuitenkin churrotili saatiin avattua Jerez de la Fronterassa. Testasimme kaupungissa kaksikin netissä kohtalaisia arvioita kerännyttä paikkaa. Tosin turistien nettiin kirjoittamia arvioita tärkeämpänä kriteerinä pidimme paikan suosiota paikallisten vanhempien rouvien keskuudessa. Ei kannata mennä, jos ei näy rouvia churrojen kimpussa.

Yhdeksi tämän roadtripin teemaksi muodostuivat Andalusian valkoiset kylät. Lopulta vierailimme vain kahdessa tällaisessa, mutta useampia ehdimme miettiä vaihtoehtoisina kohteina. Valkoiset kylät sijaitsevat pääosin läntisessä Andalusiassa Cádizin provinssissa. Poikkeuksiakin on. Mijas lähellä Malagaa on yksi tällainen.

Valkoisiksi näitä kyliä sanotaan yksinkertaisesti talojen värityksen vuoksi. Seinät ovat valkoisia ja katot punatiilisiä. Valkoinen väri lienee lähtöisin talojen rakentamiseen käytetystä paikallisesta kalkkikivestä. Nämä kylät ovat vanhoja ja tiiviisti kapeiden katujen varsille rakennettuja. Useat näistä ovat olleet asutettuja jo roomalaisella ajalla. Joukossa on kaksi rajakaupunkia, de la fronteraa, jotka sijaitsivat Granadan islamilaisen kuningaskunnan ja kristityn Espanjan rajalla.

Vuosi 2019 pyörähtää blogissa käyntiin tismalleen samoin kuin edellinen vuosikin. Viime joulukuun puolivälissä käväisimme nimittäin toistamiseen Andalusiassa. Vuotta aiemmin olimme liikkeellä samalla suunnalla samaan aikaan ja vuosi 2018 lähti blogissa liikkeelle tuon matkan matkakertomuksella. Ja Andalusian matkakertomuksella startataan tämäkin vuosi.

Edellisen vuoden tapaan minulla oli satumainen arpaonni ja sain työnantajan loma-asunnon viikoksi käyttööni nimellistä korvausta vastaan. Tosin tätä arpaonnea selittänee se, ettei asunto ole erityisen haluttu joulukuussa. Käytännössä onni osuu kohdalle sille, joka arvontaan osallistuu. Vaan iloinen olin tästä silti.

Seuraava joulukalenterin luukku paljastaa historialtaan varsin kirjavan maailmanperintökohteen. Kyseessä on palatsi, joka aloitti elämänsä linnoituksena jo vuonna 889. Palatsialuetta on vuosisatojen mittaan muokattu useiden eri vallanpitäjien toiveiden mukaan.

Tämä kohde on Alhambran palatsi Espanjan Granadassa. Samaan maailmanperintökohteeseen kuuluvat myös läheinen Generalifen puutarha sekä Albaycínin kaupunginosa vastapäisellä kukkulalla. Alhambran palatsi on hienoin edelleen pystyssä oleva Nasridien dynastian aikainen arkkitehtoninen luomus. Tämän 1200-1400-luvuilla Espanjassa hallinnut muslimidynastian vaikutteet näkyvät monien palatsin osien upeissa koristeissa. Palatsin alueella on myös myöhempiä rakennuksia, jotka kuvastavat eurooppalaisempaa muotia vallan siirryttyä takaisin kristityille. Alhambra on ihan ansiosta Espanjan suosituin turistikohde.

Unescon perustelut Alhambran palatsin lisäämiselle maailmanperintöluetteloon vuonna 1984 löytyvät täältä.

Nyt on matka käyty läpi myös blogissa ja jäljellä on enää luottokorttikuittien ja sekalaisten muistiinpanojen tarkastelun aika. Tällä kertaa muistiinpanot olivatkin harvinaisen löperöllä tasolla. Budjettimme oli omalla mittapuullamme hyvin maltillinen liki puuttuvista majoituskuluista johtuen. Majoitus kun tuli työnantajani tarjoamana hyvin edullisesti. Voitin siis lomahuoneiston arvonnasta käyttööni. Edullinen majoitus kevensi budjettia reilusti ja siksi tiukkaan talouskuriin ei ollut aihetta.

Kun majoituskulut koostuivat käytännössä yhdestä hotelliyöstä Granadassa, oli isoin menoerä päivittäinen ruokailu ja muut juoksevat kulut. Toiseksi eniten rahaa vei vuokra-auto ja lennot olivat vasta kolmantena. Hauskasti erilainen budjetti siis verrattuan aiempiin.

Viimeinen päiväretkikohde Andalusian automatkallamme oli miltei majapaikan naapurissa sijainnut Marbellan vanhakaupunki. Kohteen suhteen meillä ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Yllätyimmekin positiivisesti huomatessamme Marbellan vanhankaupungin olevan todella kiva kapeine katuineen ja kauniine aukioineen. Retkipäivän kohdalle osunut viikon hienoin sääkään ei varsinaisesti haitannut. Elohopea kohosi ensimmäistä kertaa yli 20 asteen, eikä pilviä juuri taivaalla näkynyt.

Toinen pidempi retki Andalusian automatkaltamme suuntautui Granadaan, kaupunkiin jota monet tuntuvat pitävän Espanjan mielenkiintoisimpana ja kauneimpana. Kaupungista löytyy Espanjan suosituin nähtävyys, Alhambran palatsi. Myös ruoan saralla Granada kunnostautuu. Periandalusialainen tapas-kulttuuri kukoistaa ja lisäksi granadalaisia churroja kehutaan usein Espanjan herkullisimmiksi.

Elvirian majapaikastamme ajomatkaa Granadaan kertyi reilun parin tunnin verran. Matka tarjosi upeita vuoristomaisemia. Lämpötilakin ehti pudota 4,5 asteeseen. Hetken jo vähän pelkäsin tien käyvän liukkaaksi, jos lämpötila edelleen jatkaa putoamistaan. Onneksi tuon kylmempää lukemaa emme nähneet.

Majoituimme Andalusiassa Elvirian pikkukaupungissa, joka sijaitsee aivan Marbellan lähellä. Kaupunki näytti lähinnä laajalta pientaloalueelta, jossa on jokunen pieni ostari ja paljon loma-asuntokomplekseja.

Isompia nähtävyyksiä Elviriassa ei taida olla, mutta paikan sijainti on oikein mainio. Monet aurinkorannikon kohteet ovat tunnin ajomatkan sisällä, ja Cádizin, Córdoban sekä Granadan kaltaiset kaupungit noin kahden tunnin päässä. Tuskin olisimme Elviriaan päätyneet, jos itse olisimme majapaikkamme etsineet. Nyt kuitenkin majoitus tarjoutui työnantajani puolesta, voitin loma-asunnon viikoksi käyttööni arvonnasta.