Berkshiren maaseudulla Windsorin kylässä sijaitseva Windsorin linna on yksi monista brittiläisistä kuninkaallisista asumuksista. Linnalla on takanaan tuhannen vuoden historia ja sitä on laajennettu useissa vaiheissa vuosien varrella. 1100-luvulta alkaen linna on ollut halitsevan monarkin käytössä ja se on nykyisin Euroopan vanhin kuninkaallinen linna. Se on myös lajissaan Euroopan suurin. Windsorin linna on avoinna yleisölle virallisten tapahtumien aikataulujen salliessa ja se onkin mainio retkikohde Lontoosta. Matka taittuu kätevimmin junalla noin tunnissa.

Historiaa

Windsor rakennettiin alunperin puolustuslinnaksi strategisesti tärkeälle paikalle Lontoon ulkopuolelle Thames-joen varrelle. Se selvisi 1200-luvun alussa piirityksestä ja myöhemmin samalla vuosisadalla sen muurien suojiin rakennettiin ensimmäisen kerran kuninkaalliset vaatimukset täyttävä hulppea palatsi. Seuraavien vuosisatojen aikana useat hallitsijat tekivät linnaan omia lisäyksiään.

Linna toimi Englannin sisällissodissa 1600-luvulla parlamentin joukkojen päämajana. Kuninkaan vallan palautumisen jälkeen se koki perusteellisen muodonmuutoksen. Nykyiset viralliset valtiolliset tilat ovat peräisin 1800-luvun alkuvuosilta, samoin kuin niissä nähtävät huonekalutkin. Tilojen sisustus edustaa niin barokkia, rokokoota kuin goottilaistakin arkkitehtuuria.

Toisen maailmansodan aikana kuningasperhe vetäytyi Windsorin muurien suojaan turvaan saksalaisten pommituksilta. Linna selvisi ehjänä sodasta, mutta kärsi suuria vahinkoja vuonna 1992 syttyneessä tulipalossa. Vahinkojen korjaaminen kesti viisi vuotta ja kulujen kattamiseksi kuningatar Elisabet II joutui maksamaan tuloistaan veroa sekä avaamaan Buckinghamin palatsin yleisölle.

Pitkä historia ja lukuisat muutokset huomioiden Windsorin linna näyttää ainakin näin maallikon silmiin hyvin yhtenäiseltä eri arkkitehtuurityylien tilkkutäkin sijaan. Osin yhtenäisyys johtuu siitä, että 1300-luvulta lähtien muutoksissa on viimeisimpien tyylisuuntien seuraamisen sijaan pyritty moderneihin tulkintoihin aiemmista tyyleistä ja perinteistä.

Kuningatar Elisabet II käytti Windsorin linnaa pääasiallisena asumuksenaan vuodesta 2011 vuoteen 2022 asti. Aika näyttää, mitä tekee kuningas Charles III.

Linnan sisätilat

Pääosa linnan pihoista on avoinna vierailijoille. Ainoastaan kuningasperheen yksityisten tilojen ja valtiollisten tilojen välinen sisäpiha on suljettu. Sen sijaan linnan sisätiloihin kuuluvista yli 1000 huoneesta vain hyvin pieneen osaan pääsee kurkistamaan. Käytännössä vierailijat pääsevät kävelemään linnassa vain hyvin rajatun reitin valtiollisessa käytössä olevissa tiloissa, joissa kestitään valtiovieraita ja muita silmäätekeviä. Varsinaiset kuningasperheen yksityistilat jäävät kierroksen ulkopuolelle. Ilmeisesti kierroksen reitti voi myös ajoittain muuttua tilanteen mukaan. Meidän Windsorin vierailumme aikana linnassa ei ollut meneillään mitään virallista tilaisuutta.

Vierailumme alussa kuningas ei ollut paikalla, mutta poistuessamme hän oli jo ehtinyt saapua linnaan. Tämän voi päätellä pyöreän tornin katolla liehuvasta lipusta. Mikäli nostettuna on normaali Iso-Britannian lippu Union Jack, ei kuningas ole kotosalla. Jos taas tangossa liehuu värikkäämpi Royal Standard, jossa on neljä eri kuviota, on herra paikalla talossa. En olisi moista yksityiskohtaa huomannut, mutta onneksi vaimo oli tarkkana.

Linnan sisältä ei minulla ole valokuvia, koska Windsorin sisätiloissa ei saa kuvata. Osa vierailjoista yritti kiertää kieltoa huomaamattomasti kännykkää katsellessaan kuvia räpsimällä. Henkilökunta kyllä huomasi tällaiset yritykset nopeasti ja puuttui tilanteeseen. Olisihan se tietysti kiva saada jokin kuvamuisto vierailusta, mutta ohjeita on syytä silti kunnioittaa. Tuskin itsekään haluat, että tuntemattomat ihmiset tunkevat kotiisi kuvaamaan tavaroitasi.

Jos linnassa olisi saanut ottaa valokuvia, en varmaan olisi koskaan päässyt sieltä pois, sillä jokainen huone oli kirjaimellisesti lattiasta kattoon asti täynnä yksityiskohtia. Mittaamattoman arvokkaan taidekokoelman lisäksi nähtävillä oli kaikenlaista muutakin. Useissa huoneissa seinät oli tungettu täyteen muinaisia aseita musketeista erilaisiin veitsiin. Lapsille ja lapsenmielisille tarjolla oli kruununetsintää, sillä huoneisiin oli sinne tänne piilotettu pieniä kruunuja bongailtavaksi.

Kuningatar Maryn nukkekoti

Jos kuninkaallisten asumukset ovat pikkuisen rahvaan majoja mahtavampia, pätee sama nähtävästi myös heidän nukkekoteihinsa. Kuningatar Maryn 1920-luvulla valmistuneen nukkekodin suunnitteli arkkitehti Sir Edwin Lutyens ja siinä riittää yksityiskohtia ihmeteltäväksi. Mittakaavassa 1:12 rakennettu talo on kuin oikea rakennus kaikenlaisine toimintoineen. Sähkövalot ja viemärit toki löytyvät vesijohdoista puhumattakaan. Vessassa on nukkeväen käytettäväksi myös minikokoista vessapaperia. Kirjaston kirjat ovat minikokoisia oikeita kirjoja ja muutoinkin talo on täynnä aikakaudelleen ominaisia varakkaan väen vimpaimia tutuin tuotemerkein koristeltuina. Osa tuotteista on jopa alkuperäisten yritysten valmistamia.

Valitettavasti meiltä jäi tämä hulppea nukkekoti näkemättä, joten olen joutunut tyytymään vain netistä lukemaani ja näkemiini kuviin. Nukkekotia katsomaan oli todella pitkä jono ja jonottaessa oli pakko seisoa ulkona kaatosateessa. Siksi päätimme käydä pienellä välipalalla linnan kahvilassa ja odottaa sateen loppumista. Valitettavasti kahvilassakin oli jonoa ja sieltä ja linnan sisätiloista selvittyämme nukkekodin ovet oli jo sen päivän osalta suljettu. Onneksi Royal Collection Trustin sivuilla täällä on mainio video nukkekodin irtaimiston kuntotarkastuksesta.

Pyhän Yrjön kappeli

Linnan sisäpihalta löytyvää 1400-luvulla rakennettua Pyhän Yrjön kappelia on luonnehdittu yhdeksi brittiläisen perpendikulaarityylin hienoimmista taidonnäytteistä. Niin ulkoa kuin sisältäkin päin upea kappeli oli yksi linnavierailumme ehdottomia kohokohtia. Sen suojiin on haudattu useita kuninkaallisia, viimeisimpänä kuningatar Elisabet II.

Mekin seurasimme Elisabetin hautajaisia television välityksellä ja tästä johtuen Pyhän Yrjön kappeli näytti välittömästi kovin tutulta. Olikin mielenkiintoista päästä katsomaan tätä hienoa rakennusta sisäpuolelta. Vierailulle halajavan kannattaa kuitenkin huomioida, että kappeli on suljettu sunnuntaisin ja muinakin päivinä sisäänpääsyä rajoitetaan tungoksen välttämiseksi klo 14.30 jälkeen. Paikka on tällä hetkellä hyvin suosittu, koska moni on kiinnostunut vierailemaan Elisabet II:n haudalla.

Muun linnan tapaan myös Pyhän Yrjön kappeli on täynnä yksityiskohtia. Näitäkään ei valitettavasti saa valokuvata, joten kannattaa vain keskittyä ihailemaan niitä paikan päällä. Oli hauska huomata, miten esimerkiksi vierekkäisten penkkien käsinojat olivat kaikki yksilöllisesti koristeltuja. Onneksi ennen vanhaan oli aikaa paneutua yksityiskohtiin. Kappelilla oli oma matkamuistomyymälänsä, josta innostuin ostamaan kuvitetun opaskirjasen korvaamaan omien valokuvien puutetta.

Onneksi kappelin ulkopuolelta sai kuvata mielensä mukaan. Julkisivu oli osittain remontissa, mutta pääosa koristeista oli kuitenkin nähtävillä. Kannattaa huomata, että kappeliin kuljetaan sivuovesta ja varsinainen pääsisäänkäynti löytyy erilliseltä sisäpihalta, jonne kuljetaan suuremmalta sisäpihalta portista. Portti sijaitsee muista sisäpihan rakennuksista poikkeavasti puusta ja tiilistä rakennetun Horseshoe Cloisterin toisessa päädyssä. Tämä kappelin pääsisäänkäynti oli vähällä jäädä meiltä kokonaan huomaamatta. Ristikkotalotyylisen Horseshoe Cloisterin asunnot on muuten varattu kappelin kuorolaisille.

Vierailu linnassa

Windsorin linna on ensisijaisesti kuninkaallinen asumus ja vasta toissijaisesti turistinähtävyys, mistä johtuen linnan sivuilla varoitetaankin yllättävistä muutoksista linnan aukioloon. Sivuilla on paljon muutakin vierailuun liittyviä käytännön vinkkejä, jotka kannattaa lukea läpi. Näin välttyy yllätyksiltä. Käytännön vinkit löytyvät täältä.

Linna on kokonaan suljettu tiistaisin ja keskiviikkoisin. Sunnuntaita vierailupäiväksi harkitsevan kannattaa huomioida, että silloin Pyhän Yrjön kappeli on suljettu. Myös muina päivinä kappeliin ei välttämättä enää pääse klo 14.30 jälkeen. Erityisesti sivuilla mainitaan tämän koskevan lauantaita, jolloin tungos lienee muutenkin pahin. Vierailua suunnitellessa kannattaa tarkistaa aukioloajat ja mahdolliset poikkeukset linnan sivuilta täältä kohdasta opening times.

Normaalina vierailupäivinä kesäkaudella maaliskuun alusta lokakuun loppuun linna on avoinna klo 10-17.15 ja talvikaudella klo 10-16.15. Sisälle ei pääse enää viimeisten tunnin ja vartin aikana. Eikä silloin olisikaan enää järkevä saapua, sillä linnasta ei tuossa ajassa ehdi nähdä juuri mitään. Ohjeissa suositellaan varaamaan vierailuun kaksi tuntia, mutta me saimme paikan päällä kulumaan ihan helposti neljä tuntia, emmekä edes ehtineet tuossa ajassa nähdä kuningatar Maryn nukkekotia. Osa ajasta tärväytyi jonottaessa kahvilaan. Kannattaa siis ottaa huomioon, että Windsorin linna on todella suosittu kohde ja siellä voi joutua jonottamaan osaan paikoista.

Liput linnavierailua varten voi varata Royal Collection Trustin sivuilta täältä. Missään ei sanota, etteikö lippuja saisi myös paikan päältä, mutta en itse muista nähneeni paikan päällä varsinaista lippuluukkua. Etukäteen hankittu lippu maksaa £28, kun taas samalle päivälle hankittu piletti kustantaa kaksi puntaa enemmän. Lipun hintaan sisältyy multimediaopas, jonka saa kuulokkeineen lainaksi paikan päältä. Jos tulostat pääsylipun paperille, allekirjoitat sen ja pyydät siihen poistuessasi leiman, on lippu voimassa vuoden ajan. Voit siis käydä samalla lipulla linnassa niin usein kuin haluat. Tätä mahdollisuutta kannattaa kyllä käyttää, mikäli tarkoitus on palata tutkimaan linnaa lähiaikoina uudemman kerran.

Multimediaopas on ilmeisesti mainio, joskaan minulla ei ole siitä omakohtaisia kokemuksia. Saapuessamme linnaan laitteet olivat kaikki käytössä ja niitä jakavalle tiskille oli kerääntynyt pitkä jono. Laitteita saapui pian palautuspisteeltä lisää, mutta päätimme jonottamisen sijaan palata hakemaan omamme vasta myöhemmin. Tämä jäi lopulta kokonaan tekemättä, koska totesimme pärjäävämme hyvin ilmankin.

Kävellessämme turvatarkastuksesta sisäpihalle johtavaa porttia kohti bongasimme väsymättä ahkeroivan kuninkaallisen puutarhurin työssään. Tarkemmin kameralla zoomattuani totesin tämän työntekijän olevan ruotsalainen herra Husqvarna. Euroopan kuninkaalliset ovat tunnetusti kaikki sukua toisilleen ja ilmeisesti palvelusväen rekrytointikin sujuu siksi luontevimmin juuri muista kuningaskunnista.

Saapuminen Lontoosta

Lontoosta pääsee Windsoriin helpoiten junalla käyttäen jompaa kumpaa rataosuudella operoivaa junayhtiötä. Great Western Railwayn junat Windsorin suuntaan lähtevät noin vartin välein Paddingtonin asemalta. Tämä junayhteys ei valitettavasti ole suora, vaan junaa on vaihdettava Sloughissa. Pääteasema Windsorin päässä on Windsor & Eton Central. Toinen vaihtoehto on hypätä South Western Railwayn junaan Waterloon asemalta. Näitä junia kulkee noin puolen tunnin välein, yhteys on suora ja junan päätepysäkki on Windsor & Eton Riverside. Nämä kaksi Windsorin asemaa, Central ja Riverside, sijaitsevat noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Riversidesta on linnalle noin puolen kilometrin kävely, kun taas Centralista käsin matka on parisensataa metriä lyhyempi.

Saapuipa sitten kummalle asemalle tahansa, ei linnaa voi olla huomaamatta asemalta ulos astuessaan. Linna sijaitsee mäen päällä, joten sinne on hieman kiipeämistä. Mäki ei kuitenkaan ole kovin jyrkkä, eikä kipuaminen siis ole kummoinenkaan urakka. Matkan varrelta löytyy niin pubia, ravintolaa kuin kahvilaakin, eli nälän tai janon yllättäessä apu on lähellä.

Me saavuimme Windsoriin Waterloon asemalta, joten oma kokemuksemme rajoittuu kauimmaiselta Windsor & Eton Riversiden asemalta linnalle kävelemiseen. Reitti oli todellakin hyvin selkeä ja helppo kulkea, vaikka aivan loppumetreillä käynnissä ollut tietyö pikkuisen hidastikin etenemistä. Perillä oli tarjolla hyvät opasteet, joiden avulla oikea sisäänkäynti oli helppo löytää. Sisäänkäyntejä oli kaksi erillistä riippuen siitä, oliko lippu toimitettu sähköpostilla vai oliko se tarkoitus noutaa paikan päällä tiskiltä varausnumeron avulla. Tosin paikan päällä opasteita ei sitten noudatettukaan, vaan henkilökunta viittoili kaikki vierailijat samalle portille lipun tyypistä riippumatta. Kaikista vierailijoista pidettiin kuitenkin huolta, eikä eksymisen mahdollisuutta tässäkään ollut tarjolla. Ennen sisäänpääsyä kassit läpivalaistiin ja vierailijat tarkastettiin metallinpaljastimella kuin lentokentällä ikään. Virkailijaa kiinnosti tietää tarkemmin olkalaukussani läpivalaisussa näkyneestä metalliputkilosta. Kerroin laukussa olevan kameran, mikä riitti selitykseksi. Se metalliputkilo oli sitten varmaankin kameran objektiivi.

Emme käyttäneet Windsorin kylän palveluista muuta kuin aivan Riversiden aseman nurkalla sijaitsevaa Artefoodin kahvilaa. Junamatkan jälkeen kahvihammasta kolotti ja taivaalta putoili kevyitä sadepisaroita. Kahvila näytti kivalta ja sellaiseksi se osoittautuikin. Henkilökunta oli ystävällistä, kahvi hyvää ja wc siisti. Ja mikä parasta, kahvitauon jälkeen myös sade oli loppunut. Tosin en uskalla mennä lupaamaan, että sama taika toimisi enää toista kertaa.

---

Windsorin linna on todella mielenkiintoinen ja tällä hetkellä myös varsin ajankohtainen vierailukohde. Linna on yksi tärkeä tapahtumapaikka kuningas Charles III:n kruunajaisviikonloppuna, jolloin linnassa järjestetään kruunajaiskonsertti. Linna on tämän takia suljettu yleisöltä koko tulevan viikonlopun ajan. Kuukausi ennen kruunajaisia paikan päällä käydessämme tämä tapahtuma ei vielä näkynyt mitenkään isosti, mutta toki matkamuistomyymälässä oli jo monenlaisia kruunajaisaiheisia esineitä myynnissä.