Noin kymmenen kilometrin päässä Montalcinon kukkulakaupungista sijaitseva Sant’Antimon luostari kohoaa keskellä kauneinta toscanalaista maaseutua. Viereisen kukkulan laella siintää Castelnuovo dell’Abaten kylä ja pystysuorat sypressit sekä tietysti viiniköynnökset täplittävät maisemaa miltei joka suunnassa. Viinialueella kun ollaan, on luostariin tutustumiseen helppo yhdistää myös vierailu jollain lähistön viinitilalla.

Historiaa

Benediktiiniläisveljien tiedetään majailleen Sant’Antimon luostarissa Kaarle Suuren ajoilta 700-luvun lopulta asti. Luostarin tarkkaa perustamisajankohtaa ei kukaan enää tiedä, mutta ensimmäisen kerran se esiintyi näihin päiviin asti säilyneissä virallisissa dokumenteissa vuonna 813. Luostarin nykyisen kirkon rakentamisen aikaan 1100-luvun alkupuolella Sant’Antimo oli todella vaikutusvaltainen auktoriteetti alueella. Sillä oli hallinnassaan 38 kirkkoa laajalla alueella Pisasta aina Grossetoon asti sekä noin 1000 maatilaa eri puolilla Toscanaa. Myös Montalcinon linnoitus kuului luostarille ja se toimi jopa apotin asumuksena.

Luostari joutui tekemään myönnytyksiä 1100-luvun puolivälin jälkeen aluetta hallinneen Sienan ottaessa Montalcinon linnoituksen puolustuskäyttöön. Kränä pohjoisen naapurin Firenzen kanssa oli tuolloin kuumenemassa ja sivuosumana Sant’Antimon apotti joutui siis muuttamaan majaansa. Vuonna 1189 tuli lisää lunta tupaan paavi Klemens III:n antaessa Montalcinon alueen Sienan piispan hallintaan ja vuonna 1212 Sant’Antimon luostari määrättiin luovuttamaan neljännes hallinnoimistaan maista Sienalle. Luostari sai osan menettämästään vaikutusvallasta takaisin 1200-luvun lopulla paavi Nikolaus IV:n määräyksellä, kunnes uusi alennuskausi oli jälleen edessä 1400-luvulla. Tuolloin paavi Pius II veti kotiin päin ja antoi alueen hallinnan uudelle Montalcino-Pienzan hiippakunnalle ja sen piispana toimineelle veljenpojalleen.

Luostarin alamäki johti pisteeseen, jossa sen kirkkoa käytettiin 1800-luvulla tallina. Onni kääntyi kuitenkin 1870-luvulla Italian valtion päätettyä entisöidä luostarin rakennukset. On täysin mahdollista, että Sant’Antimosta ei nykyään olisi enää juuri mitään jäljellä ilman tuota entisöintiurakkaa, sen verran huonoon kuntoon rakennukset olivat heitteille jäätyään päätyneet. Vuodesta 1992 lähtien luostari on ollut taas alkuperäisessä käytössään, sillä tuolloin joukko premonstratenssiveljiä alkoi pitämään siellä messujaan.

Kirkon karun näköinen julkisivu ei johdu yksistään rakennuksen korkeasta iästä. Ilmeisesti rakennusta ei vain ole koskaan viimeistelty ulkoa päin. Tämä ei varsinaisesti enää yllätä, sillä näitä viimeistelemättömiä tai vasta satoja vuosia rakentamisensa jälkeen viimeisteltyjä kirkkorakennuksia on tullut Italiassa vastaan useissa paikoissa.

Vierailu luostarissa

Luostari on nykyisin avoinna yleisölle ympäri vuoden. Syrjäisestä sijainnista johtuen paikalle on helpointa saapua autolla, mutta myös 40 minuutin välein kulkevalla bussilla 0P1 pääsee kävelymatkan päähän (katso aikataulu ja tarkemmat tiedot täältä). Bussi kulkee kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin. Autolla saapuville luostarin edustalla on hyvän kokoinen parkkialue, jossa pysäköinti on maksullista. En tiedä, miten usein parkkipirkot käyvät maksamattomien autoja laputtamassa, mutta lienee ihan kohteliasta maksu suorittaa. Minä koin oloni varsin kotoisaksi, kun totesin maksamisen onnistuvan kolikkoautomaatin lisäksi myös kotimaassakin käyttämälläni EasyPark-mobiilisovelluksella.

Luostarin kirkossa voi vierailla ilmaiseksi, mutta tarkempi tiluksiin tutustuminen vaatii pienen pääsymaksun maksamisen. Maksu oli kesällä 2022 suuruudeltaan 7€, mutta ajantasaista tietoa en onnistunut netistä löytämään. Pääsymaksun maksajille tarjoutuu pääsy munkkien aikoinaan käyttämiin tiloihin ja vierailua ohjaamaan saa kosketusnäytöllä varustetun älylaitteen sekä kuulokkeet. Laitteen tarjoama audio-opastus on todella yksityiskohtainen ja erillisiä selostuspätkiä laitteesta löytyy muistaakseni yli kolmekymmentä. Onneksi osa näistä on helppo skipata, mikäli mielenkiinto ei riitä ihan jokaiseen yksityiskohtaan tutustumiseen. Paikan historiasta enemmän kiinnostuneille opastus sopii varmasti kuin nenä päähän. Tarkasti aiheeseen paneutuva saa audio-oppaan kanssa kiertelyyn helposti tuhraantumaan aikaa parin tunnin verran. Pienellä pikakelauksella on kuitenkin mahdollista saada hyvä yleiskäsitys luostarista vähän reilussa puolessa tunnissa. Laitteen lainaksi saadakseen on pääsymaksun suorittamisen lisäksi jätettävä henkilökortti tai vastaava pantiksi.

Pääsymaksu maksetaan kirkon sisäpuolelta löytyvälle tiskille. Samasta paikasta saa myös käyttöönsä opastuslaitteen, minkä jälkeen henkilökunta neuvoo vierailijan oikeaan lähtöpisteeseen. Kierros alkaa kiipeämiselle ylempiin kerroksiin, mutta kukaan ei kuitenkaan estä tekemästä ensin pientä silmäilykierrosta kirkossa ennen virallisen opastuksen aloittamista. Näin teimme mekin, kun kerran sisällä kirkossa jo olimme.

Audio-opastettu kierros oli mainiosti toteutettu ja suosittelen sitä vahvasti, mikäli historia yhtään kiinnostaa. Pääsymaksun maksaminen kannattaa, vaikka varsinainen opastus ei kiinnostaisikaan, sillä ylemmän kerroksen tilat ovat mielenkiintoisia katsella ilman opastuksen tarjoamia lisätietojakin. Jos kuitenkin pelkkä luostarin kirkkoon tutustuminen tuntuu riittävältä, voi pääsymaksun toki jättää maksamattakin. Yritän seuraavaksi hieman valottaa kierroksen tarjontaa kuvien kera päätöksenteon tueksi.

Kierroksen antia

Moniin ylenpalttisesti koristeltuihin ja kullalla silattuihin italialaiskirkkoihin verrattuna Sant’Antimon luostarin kirkko valkuttaa aluksi jopa karun näköiseltä. Tarkemmin katsellen kirkossa on kuitenkin valtavasti hienoja yksityiskohtia. Meidän vierailumme aikana paikalla oli vain kourallinen muita turisteja ja hieman hämyisessä suuressa tilassa tunnelma oli todella rauhallinen. Sisällä kirkossa oli myös huomattavan viileää vastapainoksi ulkona paahtavalle heinäkuun helteelle.

Kirkon sisäpuolella kannattaa kiinnittää huomiota pylväisiin, jotka on kaikki koristeltu yksilöllisesti, vaikka nopeasti vilkaistuna pylväät näyttävätkin keskenään identtisiltä. Pääsymaksun maksaneet pääsevät kiertämään myös kirkon ylemmässä kerroksessa ja katselemaan keskilaivaa yläviistosta käsin.

Virtuaalisesti opastettu luostarikierros alkaa ylemmästä kerroksesta, johon pääsee nousemaan portaita pitkin luostarin apteekin kautta. Aikoinaan paikan aarrekammiona toiminut apteekki puolestaan sijaitsee kirkon sivusiivessä, jonne kuljetaan sisäpihan kautta. Henkilökunta avaa portin ja opastaa kierroksen alkupisteeseen, josta lähtien jatketaan itsenäisesti laitteen avustuksella. Reitin varrella on numerokylttejä, joita vastaava selostus käynnistyy kyltissä näkyvää numeroa laitteen näytöltä tökkäämällä.

Ylempään kerrokseen kiivetessä tarjoutuu näkymä pieneen kappeliin, jonka seinällä on joukko vanhoja benediktiiniläisveljeskunnan perustaja Benedictus Nursialaisen elämästä ja ihmeteoista kertovia freskoja. Tämän 1300-luvun sarjakuvan on maalannut Giovanni d’Asciano. Reitti jatkuu kauniisti koristeiltuihin huoneisiin, jotka toimivat aikoinaan majoitustiloina. Tosin hienoimmat koristelut löytyvät siitä ihan ensimmäisestä huoneesta, sen jälkeen huoneet käyvät karummiksi.

Reitti johtaa edelleen huoneiden läpi kirkon keskilaivan tuntumaan, jonne avautuu hieno näkymä päädyn ikkuna-aukosta. Yläkerrassa kirkon keskilaivan ympäri kiertäessä kannattaa kiinnittää huomiota ikkuna-aukkoja kannattelevien pylväiden koristeluihin. Jokainen näistä on jollain muotoa toisistaan poikkeava alemman tason pylväiden tapaan. Nykyaikaisen monotonisen betonielementtiarkkitehtuurin lannistamille silmille tällainen yksityiskohtien bongailu tekee hyvää.

Ennen laskeutumista takaisin alakertaan kierros kulkee vielä munkkien opiskelutilojen läpi. Paluu maan tasalle tapahtuu jälleen apteekin kautta. Samalla on mahdollista katsella myynnissä olevia luostarin tuotteita, kuten hunajaa. Emme herkkua maistaneet, mutta netissä tuotetta kehutaan hyväksi. En tätä lainkaan ihmettele, sillä luostarin pihalla kasvoi paljon mehiläisten rakastamaa laventelia.

Sant’Antimon luostarilla on myös ajan hengen mukaisesti nettikauppa, joka tosin palvelee vain italiaksi. Kauppaan voit tutustua luostarin virallisilla sivuilla täällä. Sivuilta löytyy paljon muutakin tietoa luostarista, joten esimerkiksi hengellisestä retriitistä kiinnostuneen kannattaa tutustua sivuihin tarkemmin. Sivuilta löytyvät myös ajantasaiset aukioloajat (täällä, vain italiaksi nekin). Toivottavasti myös tieto pääsymaksusta löytää tiensä vielä joskus sivuille. Kirjoitushetkellä sitä ei kuitenkaan sieltä löytynyt.

Kierroksen myötä kurkistetaan myös luostarin pieneen kryptaan, jonne johtavat portaat löytyvät kirkon sisäpuolelta alttarin oikealta reunalta. Kyrptan peräseinällä ja katossa on nähtävillä 1400-luvun alkupuolelta peräisin oleva yksinkertainen fresko.

Luostarin pihan perältä löytyy pieni Hildegard Bingeniläiselle omistettu puutarha, jossa kasvaa lääkeyrttejä. Tätä ryytimaata on hyvä käydä vilkaisemassa vaikkapa takaisin parkkipaikalle suunnatessa. Vuonna 2012 pyhimykseksi julistettu Hildegard oli 1100-luvulla vaikuttanut benediktiiniläinen abbedissa, joka tutki sairauksia ja niiden parantamista. Parantavat yrtit olivat yksi hänen erikoisaloistaan. Hänen ihmeteoistaan on kerrottu tarinoita vuosisatoja, mutta jostain syystä hänen pyhimykseksi julistamisensa kesti Vatikaanin isiltä lähemmäs 900 vuotta. Alle tuhannen vuoden kuitenkin selvittiin, joten ehkä se tuollaisessa vähän kankeammassa organisaatiossa mahtuu vielä normaalin rajojen sisälle. Eihän sitä Roomaakaan ihan päivässä valmiiksi saatu.

---

Sant’Antimon luostari oli mainio päiväretkikohde, jossa käväisy yhdistyi helposti vierailuun läheisellä Tenuta Fantin viinitilalla. Ruokailun suunnitteluun suosittelen panostamaan meitä enemmän. Viereisestä Castelnuovon kylästä löytyvä luostaria lähin ravintola tarjoaa lounasta tasan klo 14 asti ja sen jälkeen tarjolla on vain leipää ja leikkeleitä. Jos siis mielit saada lämmintä ruokaa, kannattaa saapua ravintolaan ajoissa tai suunnata suosiolla Montalcinon pöytien ääreen. Vaikka kyllä ne leipä ja leikkeleetkin toki maittavat, pääsimme sen todistamaan omakohtaisesti myöhästyttyämme viisi minuuttia lounaalta.