Minä pidän vanhoistakaupungeista kapeine kujineen. Kuivumassa riippuvat pyykit ovat aina ehdottomasti plussaa. Siksipä viihdynkin mainiosti myös Nizzan vanhassakaupungissa. Tämä linnakukkulan kainalossa sijaitseva kohtalaisen kompakti alue on selkeä suosikkini Nizzan alueista. Syksyn 2018 vierailulla vietimmekin aikaa näillä kapeilla kujilla joka päivä.

Vanhakaupunki on mielestäni tämän pienen hehkutuksen ansainnut. Minulla ei ole kauheasti kerrottavaa sen nähtävyyksistä, koska minulle niitä tärkeämpää on vain päämäärätön vaeltelu kapeilla kujilla. En osaa luetella gallerioita, joita kuulemma alueella on. Kirkoistakin tunnen vain yhden. Sen sijaan minulla on joukko valokuvia, joissa on värikkäitä, omituisen muotoisia ja kaikin tavoin viehättäviä vanhoja taloja, ikkunaluukkuja, kukkia ikkunoilla ja niitä pyykkejä kuivumaan ripustettuina. Nämä ovat niitä nähtävyyksiä, joita minä Nizzan vanhastakaupungista etsin.

Innostukseni Nizzan vanhaankaupunkiin voi osittain johtua siitä, että ensimmäisellä vierailullamme onnistuimme missaamaan tämän alueen lähes kokonaan. Hotellimme sijaitsi aivan alueen reunalla, mutta silti emme koskaan vain sattuneet astumaan kujasokkeloon aivan sen reunaa syvemmälle. Vasta viimeisenä päivänä tein itsekseni pienen kierroksen näillä kujilla vaimon ollessa shoppailemassa. Hämmästelin, kuinka moinen ihanuus oli onnistunut piilottelemaan aivan nenämme alla. Kävimme vielä illalla yhdessä syömässä vanhassakaupungissa. Kotiin lähtiessämme vannoin seuraavalla kerralla koluavani kaikki kapeat kujat läpi.

Minulle siis vanhakaupunki on nähtävyys ihan itsessään. Parasta on vain lähteä jostain päästä liikkeelle ja edetä risteyksen tullessa vastaan aina siihen suuntaan, joka näyttää mielenkiintoisimmalta. Alueen kompaktista koosta johtuen varsinaista eksymisen vaaraa ei ole. Pääosin vanhakaupunki on tasaista ja helppokulkuista, mutta linnakukkulan läheltä löytyy myös hieman korkeuseroja ja portaita.

Vanhakaupunki on väärällään turisteja houkuttelevia kahviloita, ravintoloita ja monenlaisia herkkupuoteja. Hintataso voi hyvinkin olla muuta Nizzaa korkeampi ja mahdollisuus joutua kehnoon turistisyöttölään on ilmeinen. Silti onnistuimme saamaan mainiota ruokaa ilman sen suurempaa valmistautumista. Emme edes maksaneet itseämme kipeiksi.

Ehkä kuitenkin ne kaikista pahimmat turistisyöttölät löytyvät Cours Saleyan varrelta. Tämä torikatu sijaitsee lähellä rantakatu Promenade des Anglaisia. Päivisin Cours Saleyalla on toritoimintaa. Tarjolla on niin ruokaa kuin kukkiakin. Illan tullen torikojut puretaan pois ja jäljelle jää leveä kävelykatu ravintoloiden terassit molemmilla puolillaan.

Kokeilematta jääneistä ravintoloista parhaiten mieleen jäi todella herkullisia mereneläviä tiskissään esitellyt Café Turin aivan Place Garibaldin laidalla. Noita ostereita palaan maistamaan seuraavalla kerralla. Saatanpa ottaa mukillisen samppanjaakin siihen oheen.

Vanhassakaupungissa on myös useampia kirkkoja. Piipahdimme muutamassa myös sisällä päin. En viitsinyt edes selvittää, mitä kirkkoja nämä olivat.

Nizzan katedraalin sentään onnistuin tunnistamaan. Sen paikalla paikalla on ollut kirkko vuodesta 1049 asti. Nykyinen katedraali on rakennettu 1600-luvun lopulla ja se sai kaverikseen kellotornin 1700-luvulla. Katedraali kellotorneineen näkyy ulkoa päin postauksen ensimmäisessä kuvassa. Pari sisäkuvaa on tuossa alla.

Vaikka olenkin kiertänyt Nizzan vanhankaupungin nyt jo varsin tarkasti läpi, aion palata sinne myös seuraavilla Nizzan vierailuilla. Alueen kahvilat ovat vielä kokeilematta. Haluaisin myös maistaa paikallista pizzan vastinetta eli soccaa todella suositussa Lou Pilha Levassa. Paikka oli niin ruuhkainen, että jätimme sen viimeksi väliin.

Muut kirjoitukset aiheesta Nizza: