Olen ehtinyt jo useamman kerran käydä ihailemassa New Yorkin High Line Parkia, tuota käytöstä poistetulle rautatiesillalle rakennettua puistoa. Minulta oli kuitenkin mennyt täysin ohi, että tämän puiston esikuva löytyy Pariisista. Tutustuin tähän katutason yläpuolella kulkevaan promenadiin Coulée verte René-Dumontiin vasta kevään 2022 reissun suunnittelun yhteydessä. Yksikään hyllystäni löytyvä Pariisin matkaopaskirja ei maininnut tätä puistoa sanallakaan. Se tuli yksinkertaisesti vastaan kaupungin karttaa tutkiessani. Onneksi Coulée verte René-Dumont sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä majapaikastamme.

Coulée verte René-Dumont ei ole mikään uusi lisäys Pariisin katukuvaan, se oli olemassa jo ensimmäisen vierailumme aikana kesällä 2000. Promenadi kulkee vuonna 1859 avatun Bastille–La Varenne -rautatielinjan reitillä, jolla junien kulku päättyi jo vuonna 1969. Jonkin aikaa väylän kohtalo oli avoinna, kunnes 1980-luvulla syntyi päätös sen muuttamisesta promenadiksi. Suunnittelusta vastasivat Philippe Mathieux ja Jacques Vergely. Reitti avattiin virallisesti vuonna 1993. Nimensä se sai ranskalaiselta agronomilta ja ympäristöaktivistilta René Dumontilta. Reitti tunnetaan myös nimellä Promenade Plantée, joka tarkoittaa istutettua kävelyreittiä.

Promenadi kiemurtelee katutason yläpuolella, ja osin sen alapuolellakin, kaikkiaan miltei viiden kilometrin matkan Opera Bastillen itäpuolelta aina kehätie Boulevard Périphériquelle asti. Reitti ei tosin ainakaan kartasta katsoen ole ihan täysin yhtenäinen samalla tavalla kuin High Line.

Olen itse kävellyt reitistä sen ensimmäisen yhtenäisen parin kilometrin osan. Tietoni kokonaisuudesta pohjautuvat siksi muilta osin nettikartan katunäkymien kautta tekemiini havaintoihin. Juuri tämä ensimmäinen pätkä lienee se suosituin ainakin turistien keskuudessa, sillä se sijaitsee lähempänä muita nähtävyyksiä. Loppuosa reitistä on kuitenkin melko syrjässä ja johtaa pois päin kaupungin mielenkiintoisimmilta kulmilta.

Reitti alkaa noin kadunkulman päästä Bastillen aukiolta etelään päin, suunilleen Rue de Lyonin ja Avenue Daumesnilin yhtymäkohdasta. Ensimmäisen muutaman kadunkulman verran promenadi kulkee kauniisti tiilin verhoillulla sillalla, jonka kaarien alle on entisöity tiloja taiteilijoille ja käsityöläisille. Nykyisin paikka tunnetaankin nimellä Viaduc des Arts.

Viaduktin päästä löytyvät portaat, joita pitkin promenadille voi kiivetä. Taidetta on nähtävillä myös ylhäällä, sillä promenadia reunustava betonimuuri on peitetty monin paikoin muraalein. Muraalien lisäksi seiniltä voi bongailla pitkin matkaa erilaisia mosaiikkikoristeita. Niitä on niin paljon, että ensimmäisellä kävelyllä osa jää väkisinkin huomaamatta.

Itse promenadi on esteetön, joskin koko ensimmäisen parin kilometrin kulkeminen sisältää hieman korkeuseroja. Portaita en muista kuitenkaan nähneeni lainkaan. Ylöskin pääsee hissillä ainakin parista kohdasta. Pieni varoitus on kuitenkin paikallaan. Hissit voivat olla poissa käytöstä ja käytössä ollessaankin ne voivat olla varsin epämiellyttävän hajuisia. Tiedot hissien tilasta löytyvät Pariisin kaupungin sivuilta täältä. Sivu on vain ranskaksi, mutta selaimen käännöstoiminnolla sen saa auttavasti käännettyä suomeksi tai vaikka englanniksi. Käytännön tiedot löytyvät vasemman reunan vaaleansinisellä pohjalla olevasta infolaatikosta. Kirjoitushetkellä kaksi kolmesta hissistä oli epäkunnossa.

Osa promenadin ympäristön taloista on vanhoja, mutta alueelle on myös rakennettu 1980-luvulta alkaen uusia rakennuksia. Junaradan poistuminen käytöstä toi tarjolle uutta tonttimaata. Käytännössä promenadi toimii selkeänä jakolinjana. Eteläpuolella rakennukset ovat vanhempia kuin pohjoispuolella. Monet uusista rakennuksista on tuotu todella näyttävästi lähelle promenadia. Näistä taloista on suora käynti kävelyväylälle, mikä on varmasti todella kätevää. Tällainen autoista vapaa suora kävelyreitti katutason hälinän yläpuolella on varmasti todella kiva viihtyisyyttä lisäävä tekijä. Erityisen voimakkaana mieleen jäi kahden talon kokonaisuus, joka on ikään kuin yksi talo leikattuna kahteen osaan ja vedettynä irralleen paljastaen promenadin niiden välissä.

Reitin varrella on monia erilaisia osuuksia. Paikoin promenadi jakautuu kahteen erilliseen osaan, joiden välissä on istutuksia tai vesielementtejä. Toisinaan taas väylä laajenee koko sillan levyiseksi. Risteävien katujen yli kulkiessa tarjoutuu usein paikka ihailla kaupunkimaisemaa. Silloin on helppo muistaa olevansa ylemmällä tasolla, mutta näiden osuuksien välissä promenadi on kuin mikä tahansa puisto. Puita ja pensaita on niin paljon, ettei väylältä ajoittain edes näe ympäröivää kaupunkia.

Moni paikallinen näkyy käyttävän promenadia kulkuväylänä tai lenkkipolkuna. Turistina koin hauskaksi ihan vain kävellä rauhallisesti kivoja kuvakulmia etsien ja ajoittain penkillä istuskellen. Perinteisten puistonpenkkien lisäksi promenadin varrelle on laitettu vähän näyttävämmän näköisiä istuimia. Osa on piilotettu pieniin taskuihin, jotka on helppo ohittaa niitä lainkaan huomaamatta.

Ensimmäinen yhtenäinen osa promenadista päättyy lopulta Reuillyn puutarhaan, joka koostuu oikeastaan kahdesta erillisestä alueesta. Suurin osa on isoa nurmikenttää, joka täyttyy kauniina päivinä eväsretkeläisistä. Nurmialue sijaitsee hieman muuta promenadia alempana ja sen yli pystyy kiipeämään kevyttä siltaa pitkin. Silta kohoaa ympäristöä korkeammalle ja tarjoaa mainiot näkymät.

Loppuosa Reuillyn puutarhasta sijaitsee nurmikentän eteläpuolella. Siellä on tarjolla kukkaistutusten lisäksi varjoisia penkkejä, joilla voi istuskella katunäkymää katselemassa kirsikkapuiden varjossa. Tämä osa puutarhasta on kuumana kesäpäivänä varmasti todella suosittu, sillä puut suojaavat hyvin auringolta.

Olemme kävelleet promenadilla nyt kolmella eri Pariisin viisitillä. Ensimmäisellä kahdella kerralla ajankohta osui huhtikuun loppupuoliskolle. Tuolloin puut ja pensaat olivat jo täydessä lehdessä ja koko tienoo näytti todella kesäisen vihreältä. Lisäbonuksena monet pensaat olivat kuitenkin vielä kukintavaiheessa. Reitin varrella on varmasti kukkivia kasveja läpi kesän, mutta pääosa pensaista kukkii jo keväällä. Siinä mielessä tuo ajankohta on todella mainio ja siitä onkin tullut oma suosikkivuodenaikani ylipäänsä vierailla Pariisissa.

Viimeisimmällä Pariisin vierailullamme olimme liikkeellä maaliskuun lopulla aivan kirsikkapuiden kukinnan ollessa loppumetreillään. Vain pari päivää kaupunkiin saapumisemme edellä olin nähnyt somessa hienoja kuvia Reuillyn puutarhan kirsikkapuista täydessä kukkaloistossaan. Perille päästyämme iso osa kukista oli jo ehtinyt pudota. Maa oli täynnä terälehtiä ja yleiskuvat puista olivat jo vähän surullisen näköisiä. Kauniita yksityiskohtia niistä onnistuin kuitenkin taltioimaan, sillä osa oksista oli vielä täynnä kukkia.

Maaliskuun lopulla promenadi näytti muutoinkin kovin erilaiselta kuin kesällä. Vihreää oli jo paljon, mutta isot puut olivat vielä vasta aivan pienillä hiirenkorvilla. Todellinen vihreä räjähdys ei ollut kaukana, sillä vierailumme lopulla saapuneiden sateiden myötä lehdet näyttivät kasvavan silmissä. Täydessä lehdessä olevat puut peittävät maisemaa todella paljon, joten oikeastaan oli ihan hauska nähdä myös nämäkin kohdat reitistä vähän avoimempina.

Syksyinen Pariisi on meiltä vielä kokonaan näkemättä, mutta voisin kuvitella promenadin olevan hauska myös silloin ihan erilaisten värisävyjen vallatessa maiseman. Talveakaan ei kannata unohtaa. Olemme vierailleet Pariisissa muutaman kerran keskitalvella ja kaupunki on todella kaunis myös silloin. Parhaimmillaan Pariisin talvi voi olla varsin leuto ja noina aikoina kukkivia kasveja voi hyvin olla tarjolla myös promenadin varrella.

Promenadille pääsee kätevästi metrolla tai bussilla. Bastillen ja Gare de Lyonin asemilta on sillalle vain lyhyt kävelymatka. Myös RER-junat A ja D pysähtyvät Gare de Lyonilla. Asema on lisäksi useiden bussilinjojen päätepysäkki, mikä tarjoaa paljon kumipyöräisiä vaihtoehtoja promenadille aikoville.

---

Coulée verte René-Dumontiin on mukavan erilainen ilmestys Pariisin tyylikkäiden puistojen joukossa. Kaupungin keskustan tunnetut puistot ovat pääosin muotopuutarhoja, joissa jokainen oksa ja ruohonkorsi sojottaa juuri niin kuin se on ennalta sovittu ja suunnitelmaan kirjattu. Katutason yläpuolella vanhalla rautatiesillalla meno on paljon villimpää ja kasvit saavat rehottaa varsin vapaasti. Tosin tämä näennäinen villeys lienee sekin lopulta tarkasti suunniteltua.