Nyt se on sitten joulukuu ja joulukalenteri lähtee virallisesti käyntiin. Tällä kertaa kalenterin luukuista löytyy lyhyitä tai vähän pitempiäkin tarinoita maailmalta. Ensimmäisestä luukusta löytyvä tarina sijoittuu ensimmäiselle ”oikealle” ulkomaanmatkalleni Pariisiin. Olin aluksi vähän pyörällä päästäni, kuten varsin nopeasti käy ilmi. Olen nauranut itselleni useat makeat naurut tilannetta muistellessani.
Kesälomamatkamme vuonna 2000 oli myös meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme. Minä olin käynyt siihen asti Suomen rajojen ulkopuolella vain pari kertaa, ja nekin Ruotsissa. Parempi puolisko oli vähän kokeneempi. Olin matkasta kovasti innoissani, sillä juuri Pariisin olin ehdottomasti halunnut joskus nähdä. Pidin kovasti ranskan kielestä ja olin sitä yläasteella opiskellutkin. Tosin kieli oli ehtinyt painua jo unholaan.
Toisaalta mielessä kaihersi vahvana huoli selviytymisestäni suurkaupungissa. Arvelin eksyväni saman tien, mikäli en pitäisi todella tarkasti silmällä karttaa. Suunnistaminen ei ole koskaan ollut vahvimpia taitojani. Siksi opettelinkin reitin ulkoa kadunnimineen kaikkineen ennen kaupungille jalkautumista. Tiedusteltu reittimme kulki Oopperan alueella sijaitsevalta hotelliltamme Louvren nurkille, sieltä edelleen Citén saarelle ja päättyen lopulta Seinen toiselle rannalle Pantheonille. Suuntaansa matkaa kertyi viitisen kilometriä.
Osasin tosiaan kadulle astuessamme jokaisen käännöksen ulkoa. Huoli pysyi mielessäni ensimmäiseen kadunkulmaan asti, mutta jo siitä kääntyessäni tajusin olleeni todella typerä. Eihän Pariisissa suunnistaminen ollut yhtään sen hankalampaa kuin Helsingissäkään. Hotellin respasta mukaan ottamamme paperinen kartta oli riittävä suunnistusapu. Reittiäkin uskalsin muuttaa kesken kaiken, kun kiinnostavaa nähtävää löytyi yllättävistä suunnista.
Tämän kokemuksen jälkeen olen ollut paljon rohkeampi matkailija. Onneksi tällaisen surkean suunnistajan apuna on nykyään älypuhelin, jonka kanssa eksyminen on jo huomattavan hankalaa. Mikäli olen liikkeellä ilman tarvetta ehtiä johonkin paikkaan tiettyyn aikaan, pidän eksymistä jopa suotavana. Moni kiva paikka olisi jäänyt näkemättä, mikäli olisin aina edennyt vain optimaalista reittiä pitkin.
Muut joulukalenterin luukut:
Hauskoja muistoja! Noinhan se on, että jokainen meistä on varmasti jännittänyt ensimmäisiä ulkomaanmatkojaan ihan eri lailla kuin vähän kokeneempana matkailijana. Nuo kuvassasi näkyvät Sacré-Coeurin portaat tuo muistoja mieleen, olen kerran lähtenyt niiltä suunnistamaan aivan väärään ilmansuuntaan 😀 Söittekö jo tuolla matkalla Berthillonin jäätelöä?
Olen usein miettinyt, miksi arvelin eksyväni. Onneksi kuitenkin tajusin tilanteen. Berthilloniin taisimme tutustua vasta kymmenen vuotta myöhemmin. En ollut suuri jäätelön ystävä vielä tuon ensimmäisen matkan aikoihin.