Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, kuten laulussakin sanotaan. Kyllä siinä saa pieni kulkija suu auki tuijotella, kun arkiset asiat ovatkin ihan omituisesti. Tässähän toki piilee osittain myös matkailun lumo. Mitä iloa sitä olisi mihinkään matkata, jos kaikki olisi samoin kuin kotona.

Olen poiminut tähän viisi sekalaista havaintoa, jotka ovat yllättäneet maailmalla. Kyse ei ole mistään järisyttävän ihmeellisistä asioista, vaan enemmänkin yksityiskohdista, jotka ovat jääneet mieleen. Insinöörin mieli kun helposti tarkentuu yksityiskohtiin.

Pistorasiat Japanissa

Japanissa on periaatteessa käytössä Jenkkiläinen pistorasiamalli. Painotan tässä sanaa periaatteessa. Olin tarkistanut pistorasiatilanteen netistä ja pakannut mukaani Jenkki-adapterin. Perillä kävi kuitenkin ilmi, että Japanissa valtaosa pistorasioista on maadoittamattomia. Jenkki-adapterin maadoitetussa versiossa, jollaisia olen menestyksekkäästi käyttänyt USA:ssa, on kolme nastaa, mutta maadoittamattomassa vain kaksi. Kolmen nastan adapteri ei millään mene pistorasiaan, jossa on vain kaksi reikää. Ensimmäisessä majapaikassamme oli yksi maadoitettu pistorasia, sen jälkeen muita ei tullut enää vastaan.

En tiedä, saako Suomesta edes ostettua noita Japaniin sopivia adaptereja. Yleismaailmallinen adapterikaan ei auta, sillä ainakaan minun omistamissani kolmessa mallissa ei yhdessäkään ole kahden nastan Jenkki-variaatiota. Edessä voi siis olla käynti adaptereja myyvässä kaupassa. Yksi hyvä vaihtoehto on Tokyu Hands -ketjun tavaratalo. Näissä kaikkea mahdollista perseestä perämoottoriin myyvissä kaupoissa on valikoimaa adapterienkin osalta enemmän kuin tarpeeksi. Pienellä arpomisella sen oikean kyllä pystyy löytämään. Varsin heppoisen näköisen halpisadapterin paloturvallisuudesta en kuitenkaan uskalla sanoa mitään.

Chicagon pyöröovet

Hyvin pian Chicagoon saavuttuamme havaitsimme kaupungista löytyvän harvinaisen paljon pyöröovia. Käytännössä jokaiseen rakennukseen jouduimme kulkemaan tämmöisen härvelin läpi. Havainto tuli yllätyksenä, sillä en ollut lukenut mitään erityistä Chicagon pyöröovifetissistä ennen matkaa suorittamani etukäteisvalmistelun aikana. Ihan sattumasta ei kuitenkaan voinut olla kyse, jotain ihmeellistä viehätystä Chicagossa selvästi tunnettiin pyöröovia kohtaan.

Asiaa jälkikäteen netistä tutkiessani havaitsin monen muun ihmetelleen samaa. Perusteluksi monille pyöröoville annettiin niiden lämmöneristävyys. Talvella Chicagossa voi olla hyvin kylmä ja kesällä puolestaan kuuma. Pyöröovet auttavat pitämään talven kylmyyden ja kesän helteet ulkona. Mielestäni ihan tavallinen tuulikaappi ajaisi saman asian ilman ihmisten päiden sekoittamista. Mutta ehkä tämä on vain suomalainen tapa ratkaista sama ongelma.

Olut jäillä

Olutta ei lähtökohtaisesti tarjota jäillä. Jäät sulavat ja olut laimenee, mikä ei tietysti ole kiva juttu. Kambodžassa kuitenkin jäät kuuluvat myös olutlasiin. Ilmeisesti laimeneminen on siellä toivottu ominaisuus, koska laimentunut olut ei nouse päähän liian tehokkaasti. Tosin turismin kyllästämissä kolkissa maata ravintolahenkilökunta on oppinut tarjoamaan turisteille oluen ilman jäitä. Oluen tarjoilutapaa voikin siis pitää yhtenä turistiravintolan mittapuuna. Siem Reapissa olut lähtökohtaisesti tarjottiin ilman jäitä, kun taas pääkaupunki Phnom Penhissä jäät tulivat lasiin, eikä asiakkaan mielipidettä edes välttämättä kysytty.

Luottokortin varmennus postinumerolla

USA:ssa on ilmeisesti käytössä jokin esihistoriallinen käytäntö luottokorttiostoksen varmentamisesta osoitteen perusteella. Tapa on todella ontuva, etenkin ulkomaalaisten korttien tapauksessa, koska se ei yksinkertaisesti toimi. En osaa sanoa, miten tuo varmennus on teknisesti toteutettu, mutta ainakaan suomalaisilla korteilla varmennuksesta tulee vain virhettä. Olen törmännyt tähän varmennusmenetelmään yrittäessäni ostaa netin kautta lippuja joltain pieneltä toimijalta.

Tämän saman varmennuksen kevyempi versio on käytössä USA:ssa bensa-automaateilla. Kortin syöttämisen jälkeen laite pyytää näpyttelemään postinumeron. Suomalainen postinumero ei toki toimi, mutta jokin jenkkiläinen saattaa toimia. Olen kuullut joidenkin suomalaisten käyttäneen hotellin postinumeroa onnistuneesti. Minä puolestani näpyttelen aina Beverly Hillsin postinumeron 90210, joka on painunut mieleen teininä telkkarista näkemäni tv-sarjan nimestä.

Tuon varmennuksen toimivuudesta voi olla montaa mieltä. Useamman kerran kun bensapumppu on hyväksynyt Beverly Hillsin postinumeron nikottelematta. Toisaalta vähintään yhtä usein laite on hylännyt moisen yrityksen. Tuolloin vaihtoehdoksi on jäänyt marssia kortin kanssa huoltoaseman sisälle ja näyttää korttia tiskillä. Kortilta pitää ensin tehdä katevaraus ja vasta sen jälkeen on mahdollista tankata. Tankkauksen jälkeen katevaraus puretaan ja lopullinen summa veloitetaan kortilta. Lopullisen kuitin voi saada tapauskohtaisesti joko bensapumpulta tai viimeistään huoltoaseman tiskiltä.

Onneksi sirumaksaminen on yleistymässä vihdoin myös USA:ssa. Luultavasti myös bensa-automaatit siirtyvät siruaikaan ennemmin tai myöhemmin. Tunnusluku on kuitenkin paljon turvallisempi kuin pelkkä postinumero.

Liikenneympyrät Napolin ympäristössä

Välimeren maiden liikennekulttuuria pidetään täällä pohjolassa pöyristyttävänä. Vaikka kuri on Suomessakin höltynyt viime vuosina, ajellaan täällä silti todella ryhdikkäästi verrattuna stereotyyppiseen etelän maahan. Silti minun havaintojeni mukaan ainakin Espanjassa ja Etelä-Ranskassa suomalainen autoilija on kuin kotonaan. Edes Italian Toscanassa en kokenut liikennettä mitenkään erityisen kaoottiseksi.

Tilanne kuitenkin muuttuu Italian eteläosissa. Kuten Lähtöportti-blogin Mika totesi, on punainen liikennevalokin Napolin tienoilla enää pelkkä joulukoriste. Stop-merkin kohdalle pysähtyessämme alkoi takaa kuulua välitöntä tööttäystä.

Silti pahin kokemus Napolin alueella olivat liikenneympyrät, nuo sopuisan ja hyvässä järjestyksessä etenevän liikenteen airuet. Sopuisuudesta ja hyvästä järjestyksestä kun ei ollut tietoakaan. Kaikki logiikka heitettiin ikkunasta ja voimassa olivat viidakon lait. Etuajo-oikeuden sai aina röyhkein.

Liikenneympyrään pyrkijät eivät Napolin seudulla odottele vuoroaan, vaan tunkevat mukaan väkisin. Ympyrässä pyörijät sen sijaan eivät pidä kiinni etuajo-oikeudestaan, vaan päästävät ympyrään tunkevia autoja edelleen. Liikenneympyröiden toiminta-ajatus kääntyy siis ihan päälaelleen. Vilkkua ei toki käytetä mihinkään. Torvea sen sijaan kuuluu soitella ja avoimesta sivuikkunasta huitoa kädellä. Ikkunasta kuuluu myös huudella, kohteliaisuuksia arvatenkin.

Oletko sinä joskus ihmetellyt näitä samoja asioita, tai onko sinulla jokin vastaavanlainen kokemus, jonka haluaisit jakaa?