Matkamme jatkui pikaisen Santa Monican pysähdyksen jälkeen naapuripiirikuntaan Orangeen, joka on käytännössä kasvanut kiinni Los Angelesiin. Anaheimin kaupunkiin meidät toi aluksi jääkiekko-ottelu paikallisen ankkajengin ja Los Angelesin kuninkaiden välillä. Jääkiekko jäi meiltä kuitenkin näkemättä.

Anaheim vaikuttaa pikaisesti katsottuna yhdeltä valtavalta lähiöltä. Asukkaita tässäkin kaupungissa on yli 300 000, millä lukemalla se pääsee sijalle kymmenen Kalifornian kaupungeista. Anaheim on kehittynyt nykyiselleen oikeastaan Disneylandin vaikutuksesta. Aiemmin lähinnä maanviljelyn varassa elänyt yhdyskunta alkoi vuonna 1955 avatun huvipuiston vaikutuksesta muuntua kaupunkimaisempaan suuntaan. Aluksi puiston ympäristöön kohosi hotelleja ja muita majoitusliikeitä ja pian myös asutusta.

Muutoksia suunnitelmiin

Olin kirjoittanut matkasuunnitelmaan jääkiekko-ottelun päivämäärän ylös ja tehnyt varauksen ottelupäivälle aivan hallia vastapäätä sijaitsevaan Ayres-ketjun hotelliin. Pari viikkoa ennen reissuun lähtöä suunnitelmia yhdessä tarkistellessamme huomasimme kuitenkin ottelun olevan vasta seuraavana iltana. Joko siis olin merkinnyt päivämäärän väärin tai sitten päivämäärä oli ehtinyt muuttua alustavasta aikataulusta. Veikkaan ensin mainittua.

Emme halunneet tehdä isompia muutoksia reitin seuraavien etappien ajoitukseen, joten jääkiekkomatsi jäi pois ohjelmasta. Kun olimme samalla nipistäneet yhden päivän pois edeltävästä kohteestamme Santa Monicasta, oli meillä nyt yksi kokonainen tyhjä päivä käytettäväksi Anaheimissa, josta emme ennakolta tienneet jääkiekon lisäksi muuta kuin Disneylandin.

Ei ainakaan Disneylandiin

Ennen matkaa päätimme, että tällä kertaa Disneyland jää välistä. Olimme käyneet Anaheimin Disney-puistossa jo ensimmäisen Los Angelesin vierailumme yhteydessä kesällä 2014. Vaikka tässä välissä emme olleet paikassa vierailleet, olimme kuitenkin käyneet vuosien saatossa Disneyn eri puistoissa eri puolilla maailmaa vähintäänkin riittävän monta kertaa. Siksi katsoimme Universalin riittävän tämän reissun huvipuistokiintiön täyttämiseen. Vaan väärässäpä taas olimme. Kun pääsymaksu Mikki Hiiren kotikulmille maksoi suunnilleen saman kuin lippu jääkiekkomatsiin, vei tiemme lopulta kuitenkin Disneylandiin.

Edellisten kahden osittain pilvisen päivän jälkeen ensimmäinen aamumme Anaheimissa valkeni kirkkaana. Taivaalla oli vain joitain pieniä pilvenharsoja, eikä tilanne siitä muuttunut koko päivän aikana. Istahdimme heti aamiaisen jälkeen autoon ja hurautimme jonottelemaan parkkipaikkaa Disneylandiin. Hotellimme oli mainio myös Disneylandin kannalta, sillä autossa ei tarvinnut juuri kymmentä minuuttia pidempään istua. Parkkeerauskin sujui helposti, henkilökunta opasti perille oikeaan ruutuun asti.

Kun Universalin puistossa joulukuun alkupuolen arkipäivänä väkeä oli maltillisesti, oli Disneyland sen sijaan ammutun täyden tuntuinen jo heti aamusta. Silti valokuvia vertaamalla voi todeta väkimäärän kasvaneen edelleen päivän aikana. Illalla pääkadulla ei tyhjää kohtaa näkynyt. Ilmeisesti moni paikallinen oli kuitenkin tullut Disneylandiin lähinnä ihailemaan joulukoristeita, sillä laitteisiin oli hämmentävän vähän ruuhkaa. Tähän asti Disneyn puistoissa olemme lähinnä tyytyneet pariin lasten laitteeseen tolkuttomien jonojen takia. Nyt kävimme monissa vauhdikkaissa laitteessa ja jonotimme silti pisimmilläänkin vain parikymmentä minuuttia. Tosin ihan ilman laitteitakin ajan olisi saanut kulumaan, sillä näissä huvipuistoissa on aivan loputtomasti nähtävää. Kaikki puiston erilaiset alueet on toteutettu todella taidokkaasti ja yksityiskohtaisesti.

Vauhtipassilla mutkat suoriksi

Disneyn puistoissa on käytössä fastpass-järjestelmä, jolla jonotuksen voi minimoida. Se on kuitenkin todella kökkö esimerkiksi verrattuna Universalin express passiin. Toisaalta Disneyn versio ei maksa mitään, ainakaan periaatteessa. Jokaisen laitteen luona on fastpass-automaatti, josta voi varata itselleen tai ryhmälleen nopeamman pääsyn laitteeseen. Tarjolla olevista tunnin pituisista aikaikkunoista voi valita haluamansa. Fastpasseja voi kuitenkin olla aktiivisena kerrallaan vain kolme kappaletta. Eli kolmen varauksen jälkeen pääsee varaamaan uuden vasta kun on käyttänyt näistä ensimmäisen. Päivän edetessä vapaat ajat täyttyvät ja pian tilaa onkin enää myöhäisillan lähtöihin. Rajoitus johtaa siihen, että käytännössä voit saada heti aamusta kolme varausta, mutta niiden käyttämisen jälkeen oletettavasti seuraavat vapaat ajat löytyvät vasta alkuillasta.

Jos haluaa välttää juoksentelun laitteelta toiselle sopivia fastpass-aikoja metsästämässä, voi $15 summalla lunastaa fastpassin käyttöönsä kännykkäsovelluksesta käsin. Tuo summa pitää toki maksaa jokaista ryhmän jäsentä kohti, jotta fastpass-lähdön saa varattua kaikille. Hieman pitkin hampain maksoin tuon summan, mutta pian huomasin rahan olleen hyvin käytetty. Varasimme nimittäin heti saman tien ajat kolmeen laitteeseen, jotka ehdottomasti halusimme kokea. Meillä oli kahden puiston liput, jotka oikeuttivat pääsyyn sekä Disneylandiin että viereiseen Disney California Adventure -puistoon. Nuo kolme laitetta sijaitsivat hajallaan molemmissa puistoissa, joten yksistään noiden fastpassien hankkimiseen olisi mennyt ilman kännykkäsovellusta mahdollisesti lähemmäs tunnin verran aikaa. Sovelluksesta vieläpä näkee kätevästi kunkin laitteen seuraavan vapaan fastpass-ajan, joten käyntijärjestystäkin pystyy hieman optimoimaan. Laitteelta toiselle juosten tämä olisi käytännössä mahdotonta tai vaatisi maratoonarin kuntoa.

Aluksi keskityimme Star Wars -aiheisiin. Kävimme lentämässä hössöttävän C-3PO:n johdolla rahtialuksella ja ohjastamassa kuuluisaa Millennium Falconia. Ensin mainittuun saimme fastpassin, jälkimmäiseen ei passia ollut tarjolla lainkaan, eli kaikki laitteet eivät edes olleet järjestelmän piirissä. Onneksi vielä aamupäivällä jonotusajan arvio oli kaksikymmentä minuuttia. Kellosta katsoen tuossa ajassa olimme jo ehtineet tulla ulos laitteesta. Nämä molemmat olivat kivoja kokemuksia ja puiston uusi Star Wars -alue oli erittäin hienosti toteutettu. Kaiken huipuksi Millennium Falconin kyydissä ei vain istuttu passiivisina matkustajina, vaan jokainen pääsi osallistumaan pelinomaisesti tehtävän suorittamiseen. Meille lankesivat eturivin paikat, mikä tarkoitti pilotin hommia. Minulle tosin jäi epäselväksi, oliko vipujen vääntelyllä mitään vaikutusta kalkkunan lentoon. Mutta olihan tuo silti todella hauskaa.

Kun nämä laitteet oli käyty kokeilemassa, päätimme lähteä kävelemään molemmat puistot läpi seuraavaa fastpass-aikaa odotellessa. Piipahdimme Ankkalinnassa eli Mikin Toontownissa ja ihastelimme prinsessa Ruususen linnaa. Linnan läpi ei päässyt kävelemään, koska reitti piti pitää vapaana alkamassa olevaa paraatia varten. Tästä johtuen linnaa kiertävältä polulta tarjoutui harvinainen ihmisvapaa kuvakulma. Pääkadun ja sen joulukoristeiden hämmästelyn jälkeen haukkasimme vähän lounasta ja suuntasimme ulos Disneylandista.

Kahden puiston taktiikalla

Matka jatkui vastapäisen Disney California Adventure -puiston puolella. Minulle oli jostain syntynyt mielikuva tästä toisesta puistosta jotenkin tylsänä paikkana. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Nähtävää löytyi paljon ja laitteidenkin puolesta paikka vaikutti jopa Disneylandin puolta mielenkiintoisemmalta. Päätimme satsata enemmän aikaa Kaliforniaseikkailuun ja peruimme varaamamme fastpassin Disneylandin suureen Big Thunder Mountain -vuoristorataan. Kyseinen laite kun on tullut testattua jo parikymmentä vuotta sitten Pariisin Disneylandissa. Sen sijaan varasin itselleni alkuillasta tarjolla olleen paikan Hyperspace Mountainiin. Kyseinen laite on Star Wars -henkeen tuunattu versio aiemmasta Space Mountainista, joka on minulle tuttu edelliseltä Disneylandin vierailulta. Vaimo ei edelleenkään ollut tästä sisävuoristoradasta kiinnostunut.

Päädyimme alueen takanurkkaan Pixar Pierille, joka on kokonaan yhden valtavan vuoristoradan varjossa. Vuoristorata osoittautui Ihmeperhe-elokuvan mukaan nimetyksi Incredicoasteriksi. Laite on aiemmin ollut nimeltään California Screamin’ ja jälkeenpäin netistä katsomalla opin, että se on maailman pisin ylösalaisen osuuden sisältävä vuoristorata. Laite on myös paikan vauhdikkain. Päätin uskaltautua jonoon, joka oli vain parinkymmenen minuutin pituinen. Vaimo jäi ihastelemaan Pixar Pieriä. Incredicoaster osoittautui hauskimmaksi vuoristoradaksi, missä olen koskaan ollut. Vaikka rata oli pitkä kuin nälkävuosi, ei kyytiä kestänyt hana pohjassa kuin parisen minuuttia. Vähän oli sheikki olo sen jälkeen.

Kiersimme vielä Autot-elokuvien teema-alueen, joka oli varsinainen Route 66 -mainos. Aiheeseen perehtynyt löysi paljon epäsuoria lainauksia ilmiselvien Route 66 -tiemaalausten lisäksi. Näimme myös tulevan fastpass-laitteemme Radiator Springs Racers ei Syyläri Cityn kaaharit, joka näytti oikein hauskalta ajelulta autiomaan poikki.

Päivän viimeiset kyydit

Auringon jo laskiessa oli vuorossa jälleen siirtymä Disneylandin puolelle kohti hyperavaruutta. Fastpass-järjestelmästä paljastui uusi ongelma ajelulle jonottaessani. Normaalissa jonossa ei näkynyt ketään, vaikka jonotusajan arvio oli kahden ja puolen tunnin luokkaa. Sen sijaan fastpass-jonoa riitti miltei ulos asti. Tätä hämmästelivät monet kokeneemmatkin jonottajat. Ilmeisesti siis ilman fastpassia olisi pitänyt vain seisoa paikoillaan aivan portin vieressä se kaksi ja puoli tuntia. Fastpass-jono kuitenkin eteni reippaasti ja alle vartissa olin jo suorittanut ajelun ja palannut takaisin normaaliavaruuteen. Vauhtia laitteessa riitti ja avaruuden pimeydessä äkkikäännökset ja -kiihdytykset tuntuivat vatsan pohjassa. Star Wars -teema oli hieman päälle liimatun oloinen, mutta silti laite oli kehittynyt muutoksen myötä parempaan suuntaan. Aiempi iloisen musiikin säestämä lentely kaikissa sateenkaaren väreissä loistavien tähtien lomassa tuntui jotenkin tylsältä.

Disneylandin puolella oli selvästi jokin suuri paraati tuloillaan, koska reittejä oli suljettu ja ihmisiä istuskeli kiveyksillä odottamassa. Me olemme aina pitäneet näitä paraateja Disneyn puistojen ärsyttävimpinä ohjelmanumeroina, joten lähdimme luovimaan reippaasti takaisin Kaliforniaseikkailujen pariin. Meidän fastpass-aikaikkunamme Syyläri Cityn autoajelulle olikin juuri sopivasti avautumassa. Perillä törmäsimme hyperavaruudesta tuttuun fastpass-ilmiöön. Normaalijonoa ei taas näkynyt lainkaan, mutta fastpassin puolella väkeä riitti. Onneksi tämäkin jono eteni ja pääsimme pian ajelulle. Laite osoittutui kenties päivän hauskimmaksi. Ensin kierrettiin sisätiloihin rakennetussa Syyläri Cityssä ja lopuksi vielä ajettiin kilpaa autiomaassa. Tarjolla oli siis kivasti niin tarinaa kuin vauhtiakin. Sisätiloissa loisti keinotekoinen täysikuu, ulkona puolestaan aito vastine. Ehkä tuo Autot-elokuva pitää vielä joskus katsoa uudelleen.

Ennen poistumista arkitodellisuuteen kävimme vielä vilkaisemassa kauniisti valaistua Pixar Pieriä ja kiellon päälle vielä istumassa läpi jo moneen kertaan nähdyn Pienen Merenneidon. Kyseinen laite löytynee kaikista Disneyn puistoista ja me löydämme itsemme siitä joka kerta, sinne kun harvoin on jonoa. Nopeasti hoitui jonotus nytkin. Tällä kertaa laite oli siinä mielessä kiva, että olimme käyneet syksyllä katsomassa Pienen Merenneidon musikaaliversiona Helsingin Kaupunginteatterissa. Animaatioelokuva on jäänyt näkemättä, joten oikeastaan nyt ensimmäistä kertaa tuo tarina oli vähän paremmin muistissa. Emme voineet myöskään vastustaa kiusausta käydä vielä kerran Disneylandin puolella vilkaisemassa Prinsessa Ruususen linnan valoshow’ta ja sen jälkeen pääkadulle satavaa tekolunta. Valot olivat hienot, mutta lumisade jäi kauas mainospuheissa hehkutetusta.

Jälleen laitettiin huvipuistoennätys uusiksi. Orlandon Universalin puistoissa kului aikoinaan kymmenen tuntia, nyt pistettiin vielä puolella tunnilla paremmaksi. Vaikka tuossa tungoksessa käveleminen oli haastavaa, kertyi askelia päivän mittaan reilut parikymmentätuhatta. California Adventure oli jo kohta sulkemassa porttejaan, mutta Disneyland olisi ollut auki puolille öin. Meille tämä huvittelun määrä kuitenkin riitti. Enpä olisi taas osannut etukäteen arvata kuinka huisin hauska päivä tuostakin muodostuisi. Kun vielä aurinkokin helli lämmöllään koko päivän ajan, oli lopulta vain hyvä, että se lätkämatsi oli vääränä päivänä.

Tonttulakin metsästys

Olemme joskus aiemmin joulun aikaan matkoilla ollessamme ottaneet itsestämme yhteiskuvan tonttulakit päässä. Halusin jatkaa tätä perinnettä, mutta tällä kertaa emme ottaneet omia simppeleitä tonttulakkejamme mukaan. Jenkkilästähän varmasti saa ostettua tosi överit tonttulakit, joissa on vilkkuvat ledivalot ja vaikka mitä. Eikö vain?

No, eipä se ihan noin kätevästi onnistunutkaan. Ilmeisesti tonttulakit eivät ole mikään juttu, vaan sen sijaan jengi hankkii joulupaitoja. Näissä oli tarjontaa paljon ja ledivaloja toki löytyi. Ja olivat kyllä övereitä kaiken kaikkiaan. Vaan tonttulakkeja ei näkynyt.

Arvelimme tilanteen korjaantuvan Disneylandissa, sillä siellähän toki myydään kaikenlaista krääsää. Koko alue oli koristeltu jouluiseksi vaivaa säästämättä. Näimme monilla ihmisillä tonttulakkeja, joissa osassa oli Disneyn merkkinä Mikki Hiiren korvat. Lakkeja ei kuitenkaan löytynyt yhdestäkään alueen myymälästä. Joulupaitoja sen sijaan oli joka lähtöön.

Lopulta turhautuneena kysyin eräältä tonttulakissaan vastaan kävelevältä rouvalta, mistä hän on lakkinsa löytänyt. Hän kertoi sen olevan vuosikertatavaraa. Disneyllä on joka vuosi erilaisia joulutamineita ja jengi ostelee niitä ja laittaa päälleen puistoon tullessaan. Että siis tämmöisiä jouluperinteitä on näillä paikallisilla. No, onneksi tämäkin mysteeri selvisi. Tonttulakin metsästys sai siis luvan jatkua vielä Disneylandin jälkeenkin. Palaan aiheeseen matkakertomuksen myöhemmissä osissa.

Sitruspakkaamossa

Anaheimissa autoillessa käyvät erilaiset sitrushedelmien nimet pian tutuiksi. Niitä kun vilisee katujen nimissä vähän joka puolella. Appelsiinipiirikunnan nimi on siis oikeasti tullut alueen aiemmasta ykköstuotteesta.

Illan ruokapaikkaa etsiessämme löysimme varsinaisen ravintolakeskittymän Packing Districtiksi kutsutulta alueelta. Tämä alue on rakentunut vanhan vuonna 1925 valmistuneen sitruspakkaamon Packing Housen ympärille. Pakkaamo ei enää toimi aiemmassa käyttötarkoituksessaan, vaan sen sisältä löytyy vuonna 2014 avattu melkoisen fiini kauppahalli.

Me emme tosin käyneet syömässä tuossa pakkaamorakennuksessa, vaan samalta alueelta löytyvässä Umami Burgerissa, joka piti majaansa toisessa vanhassa rakennuksessa. Tämän burgeriketjun ravintoloita ei aiemmin ole reitille osunutkaan. Vaimoa kiinnosti se alkuperäinen lihaton impossible burger. Minä tyydyin lihaisampaan annokseen. Molemmat olivat todella maukkaita.

Etelä kutsuu

Seuraavaksi matkamme jatkui kohti etelää. Oli aika jättää toistaiseksi hyvästit Los Angelesin suurkaupunkialueelle ja suunnata San Diegoon. Olimme varanneet majoituksen kolmeksi yöksi, mutta meillä ei oikeastaan ollut mitään valmiita suunnitelmia vierailua varten. Kaupunki oli jo hieman tuttu edelliseltä saman pituiselta vierailulta, joten aivan tyhjän päälle emme olisi putoamassa. Näistä lähtökohdista San Diegon osuudesta oli kuitenkin mahdollista muodostua reissun kohokohta, täydellinen floppi tai jotain näiden väliltä. Lopputulos selviää matkakertomuksen seuraavassa osassa.

5 kommenttia

    1. Aron 14.1.2020 at 20:35

      Onhan noissa jonkin verran eroja. Paljon on toki samaakin, kuten tietyt suosikkilaitteet on kaikissa ja osin myös samanlaiset teema-alueet. Isommissa alueita voi olla enemmän, kuten Anaheimissa on tuo Toontown, jota ei ole esim. Pariisissa. Isoimmissa noista eli Orlandossa, Anaheimissa ja Pariisissa on kaksi tai useampia puistoja vierekkäin. Orlandon Magic Kingdom on suunnilleen samanlainen kuin Disneylandiksi nimetyt puistot muualla. Me ollaan lähinnä käyty just näissä puistoissa, jotka on eniten sitä perus Disneytä. Nyt käytiin ekaa kertaa tuolla California Adventuren puolella ja se oli erittäin positiivinen yllätys, melkein harmittaa, ettei aiemmin hoksattu sitä.

      Vastaa
  1. Jussi 13.2.2020 at 10:40

    Kiitoksia kertomuksista ja vinkeistä! Saako Disneylandiin yhden päivän lippuja portilta, koska nettimyynnissä on vain kahden päivän lippuja? Jos Disniin saa yhden päivän lippuja niin miten ne vertautuvat hinnaltaan Universalin vastaaviin ja kumpaa suosittelisit, jos laitteet ei ole puiston tärkein juttu?

    Vastaa
    1. Aron 13.2.2020 at 19:30

      Kiitos! Kiva kuulla, että kirjoituksistani on iloa. Kyllä Disneylandiin myydään yhden päivän lippuja myös netissä. Mekin ostimme omamme sieltä kautta. Tosin minulla on kokemusta vain heinäkuulta ja joulukuulta. Lippuja saa kyllä myös paikan päältä lippuluukulla jonottamalla. En osaa kuitenkaan sanoa, voidaanko liput myydä loppuun jonain päivinä.

      Lippujen hinnat ovat samaa luokkaa Disneylandissa ja Univerasalilla. Noiden välillä valinta riippuu vähän siitä mistä tykkää. Jos on ehdoton Harry Potterin tai vaikkapa Jurassic Parkin fani, niin sitten ehdottomasti suosittelen Universalia. Disneyn hahmojen tai Star Warsin ystäville Disneyland on parempi. Jos mukana on lapsia, niin luultavasti nuoremmat tykkäävät Disneylandista, kun teinit puolestaan lienevät enemmän Universalin ystäviä. Tosin tämäkin on tietysti vain yleistys, jonka olen jostain lukenut. Molemmat puistot ovat taidokkaasti tehtyjä. Hollywoodin Universalin erikoisuus toki on se studiokierros, jollaista ei Disneylandista löydy. Disneyland lienee hieman isompi kuin Universal, joten sieltä ehkä sitten löytyy vähän enemmän nähtävää, jos pääpaino ei ole laitteissa.

      Vastaa
  2. Jussi 17.2.2020 at 08:18

    Kiitoksia vastauksista! Ollaan menossa toukokuussa, joten täytyy katsoa lippuja lähempänä

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Mikko / Matkalla Missä Milloinkin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *