USA:n länsirannikkoa etelään päin ajellessamme roadtripillämme teimme pienen kierroksen sisämaahan Kaliforniassa ensin Napan laaksoon ja sieltä Yosemiten kansallispuistoon ennen siirtymistämme San Franciscoon. Yosemite on USA:n ensimmäinen suojeltu luontokohde. Yosemiten laakso suojeltiin jo vuonna 1864. Myöhemmin Yosemite nimettiin Kalifornian osavaltion puistoksi ja edelleen kansallispuistoksi. Vuodesta 1984 asti Yosemite on kuulunut myös UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle.
Yosemiten kansallispuiston alue on laaja, eikä meidän aikataulumme sallinut koko alueen kiertämistä. Saavuimme Yosemiten laaksoon vähän puolenpäivän jälkeen ja muutaman tunnin kiertelyn jälkeen olikin jo aika siirtyä läheiseen Wawonan kylään, josta olimme varanneet yösijan historiallisesta hotellista. Seuraavana aamuna kävimme vielä yhdellä näköalapaikalla hetken aikaa ihmettelemässä ja sitten olikin jo aika poistua kansallispuistosta.
Yosemiten laakso on siis kansallispuiston vanhin suojeltu osa. Se sijaitsee aikalailla keskellä Yosemiten kansallispuistoa. Laaksossa on hyvät palvelut matkailijoille ja se on helposti lähestyttävä. Päivä riittää laakson kohteisiin tutustumiseen. Me ehdimme tutustua keskeisimpiin kohteisiin yhden iltapäivän aikana. Toki enemmänkin aikaa täällä saa kulumaan, jos sitä käytössä on. Vaelluspolkuja on monen tasoisille vaeltelijoille ja ulkoilmaelämää on mahdollista viettää leirintäalueilla majoittumalla. Leirintäalueet eivät kuitenkaan ota vastaan varauksia, joten kannattaa olla aikaisin liikkeellä jos mielii saada telttapaikan. Iltapäivällä kaikki olivat kesäkuun lopulla jo täynnä.
Yosemiten kansallispuisto on tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan maksullinen. Pääsymaksu yhdeltä autokunnalta on $30 ($25 marraskuusta maaliskuuhun) ja se on voimassa viikon ajan. Maksu suoritetaan kansallispuiston portilla. Portteja on useampia, yksi kunkin kansallispuiston alueelle johtavan tien varrella. Portilla maksun maksaville turisteille jaetaan infopakkaus, jossa on mukana kansallispuiston uutislehtinen. Maksukuitti on syytä pitää tallessa, sillä se tarkistetaan alueelta poistuttaessa.
Tie Yosemiten laaksoon kiemurtelee kallionjyrkänteiden reunoilla. Tarjolla on pitkin matkaa huimia maisemia. Matkan varrella on myös useita näköalapaikkoja, joihin auton voi pysäyttää maisemien ihailun ajaksi. Suosituin näistä lienee Tunnel View -näköalapaikka pitkän Wawona Tunnel -tunnelin (joissain kartoissa merkitty Yosemite Tunnel) itäpään tienoilla. Parkkipaikka voi olla ruuhkainen, mutta kun paikan lopulta onnistuu saamaan, palkitaan mahdollinen odotus upeilla näkymillä yli laakson.
Yosemiten laakso on kapea kaistale kahden korkean kalliomuodostelman välissä. Kalliot kohoavat pystysuorina liki kilometrin korkeuteen laakson pohjalta. Kesällä laakson pohja on kukkivaa ketoa. Talvisin puolestaan Yosemitessa on usein lunta. Jos paikalle mielii talvella, kannattaa kuitenkin huomioida, että kaikki tiet eivät ole avoinna talvikauden aikana. Kuulemma kaikista parasta aikaa ovat syksy ja kevät. Keväällä vesiputouksen ovat voimakkaimmillaan talven aikana sataneen lumen täyttäessä uomat sulaessaan. Syksyllä puolestaan ruska saa tienoon näyttämään upealta. Itse olen kuitenkin käynyt paikalla vain kesäkuun lopulla, joten omakohtaisia kokemuksia näistä muista vuodenajoista ei ole.
Yosemiten laaksoa reunustavista kallioista tunnetuimpia ovat kiipeilijöiden suosikki El Capitan, Applen Yosemite-käyttöjärjestelmän taustakuvasta tuttu Half Dome sekä Cathedral Rock. Näitä kaikkia pääsee ihailemaan laakson pohjalta käsin. Laaksossa liikkuminen on helppoa. Vierailijoiden pysäköintialueelta lähtee selkeillä opasteilla varustettuja päällystettyjä jalkakäytäviä. Tarjolla on myös hiekkapolkuja ja laakson poikki kulkevia pitkospuita. Tosin amerikkalaisten pitkospuut ovat vähän suomalaisia siistimpiä.
Jos aikaa on vähän tai muutoin pidempi jaloittelu ei sovi ohjelmaan, voi Yosemiten laakson eri kohteiden välillä liikkua myös ilmaisia sukkulabusseja hyödyntäen. Bussireittejä on useampia erilaisia ja ne on värikoodattu. Bussien reitit on merkitty karttaan, joka kuuluu kansallispuiston portilla jaettavaan materiaaliin. Kansallispuistossa näimme useita seurueita, joissa oli mukana yksi pyörätuolilla liikkuva henkilö. Mukana oli myös kohtalaisen huonokuntoisia vanhuksia. Tällaisten pienten rajoitteiden ei siis kannata antaa häiritä menoa, sillä USA:n kansallispuistoissa on esteettömyyteen kiinnitetty huomiota ihan tosissaan.
Yosemiten laaksosta käsin voi nähdä Pohjois-Amerikan korkeimman vesiputouksen, Yosemite Fallsin. Putous on vuolaimmillaan keväällä sulamisvesien myötävaikutuksella ja kesän edetessä se käy pienemmäksi ja pienemmäksi. Kesäkuun lopulla vettä tuli varsin maltillisesti, eikä putouksen eri osia oikein osannut edes mieltää yhdeksi yhtenäiseksi putoukseksi. Putousta voi käydä ihailemassa hyvinkin läheltä sekä ala- että yläpäästä. Alapää on laaksossa varsin helposti lähestyttävissä, kun yläpää puolestaan on korkealla kallion huipulla ja sinne pääseminen edellyttää pitkää ja vaativaa patikointia.
Yosemiten laaksossa sijaitsevassa Yosemite Villagessa on tarjolla myös telttailua tasokkaampaa majoitusta. Tosin alue lienee suosittu, koska jurttamajoituskin oli varsin hintavan kuuloinen tasokkaasta hotellista puhumattakaan. Siksi yövyimme vähän kauempana etelän suunnalla Wawonan kylässä. Sekin sijaitsee kansallispuiston alueella. Historiallinen Wawona Hotel oli mainio majapaikka, joskaan edulliseksi sitäkään ei voi mennä kutsumaan.
Lähtiessämme Wawonasta ajamaan kohti San Franciscoa alkuperäinen idea oli vierailla ensin Mariposa Grovessa, jossa kasvaa valtavia mammuttipetäjiä, noita ympärysmitaltaan maailman suurimpia puita. Viime hetkellä vaihdoimme kuitenkin suunnitelmaa ja suuntasimme edellisenä iltapäivänä väliin jättämällemme Glacier Pointin näköalapaikalle. Mariposa Groveen olisi vielä kesällä 2014 kulkenut ilmainen bussi Wawonasta. Nähtävästi sittemmin bussiyhteys on lakkautettu. Tämä on harmillista siksi, että Mariposa Grovessa on vaellusreittejä, joiden varrella kasvaa suuria mammuttipetäjiä, mutta pysäköintialue on todella pieni.
Reittivalinta osoittautui oikeaksi, sillä Glacier Pointin näköalapaikalta avautuivat koko Yosemiten vierailumme upeimmat maisemat. Sieltä on otettu tämän postauksen ensimmäinen kuva. Glacier Point sijaitsee noin kilometrin korkeudella laakson pohjalta. Kiemurtelevan tien ajamiseen kannattaa varata tunnin verran aikaa. Tämä ajelu kuitenkin kannattaa, sillä näköalapaikka on laaja ja näkymät upeat. Tarjolla on myös patikointireittejä, joita pitkin on mahdollista kiivetä omin voimin Glacier Pointille. Tie huipulle on avoinna vain kesäkaudella.
Etäisyyksiä Yosemiten laaksoon:
San Francisco: 305 km (n. 4 tuntia)
Los Angeles: 500 km (n. 5,5 tuntia)
Napa: 305 km (n. 4 tuntia)
Sacramento: 262 km (n. 3,5 tuntia)
Las Vegas: 650 km (n. 7 tuntia)
Etäisyydet ovat Google Mapsin ilmoittamia arvioita nopeinta reittiä käyttäen. Ajat ovat arvioituja ajoaikoja nopeusrajoitukset ja tarkistushetkellä tiedossa olleet tietyöt huomioiden puolen tunnin tarkkuudella.
Linkkejä:
Muut kirjoitukset aiheesta Kalifornia: