Matkamme jatkui valtatiellä 66 Texasista New Mexicoon. Ylitimme osavaltioiden rajan jo oikeastaan Glenrion aavekaupungissa, joka on levittäytynyt molempien osavaltioiden puolelle. Route 66 jatkui kuitenkin Glenriosta New Mexicon puolelle päällystämättömänä, minkä vuoksi käännyimme takaisin ja palasimme jatkamaan matkaa interstatelle.
New Mexicon puolella Texasin pelto- ja laidunmaat jäivät taakse. Maisema muuttui pientä käkkärää kasvavaksi joutomaaksi, jolla siellä täällä jokunen nautaeläin yritti löytää syötävää. Jokaisen mäennyppylän laelta avautui huiman laaja näkymä yli loputtomasti joka suuntaan jatkuvan maiseman. Lumouksen maaksihan (eng. land of enchantment) tätä osavaltiota kutsutaan. Taivaanrannassa kohosivat isommat ja pienemmät pöytävuoret, eli mesat ja buttet.
Jatkoimme pysähtymättä seuraavaan majapaikkaamme Tucumcariin. Tämä pikkukaupunki oli suosittu tien 66 kulta-aikana lukuisten motelliensa takia. Turisteja houkuteltiin yöpymään jo pitkän matkaa ennen kaupunkia tienvarren Tucumcari Tonight -mainoskylteillä. Majapaikkoja kaupungissa on tarjolla tänäkin päivänä, mutta osa yrityksistä on joutunut luovuttamaan ja sulkemaan ovensa pysyvästi. Tucumcaria kun vaivaa sama vitsaus kuin monia muitakin route 66 -kaupunkeja: iso interstate vie matkaajat ohi kaupungin palvelujen.
| Tucumcari | |
|---|---|
| Asukasluku | 5363 |
| Osavaltio | New Mexico |
| Vierailuaika | 13.7. |
| Päivän ylin lämpötila | 42°C |
| Yön alin lämpötila | 18°C |
Me majoituimme Roadrunner Lodge -motelliin, joka on moninaisten vaiheiden jälkeen saanut uuden elämän. Alunperin kahdesta erillisestä motellista koostunut kompleksi yhdistettiin jonkin muutoksen myötä yhdeksi kokonaisuudeksi. Myöhemmin kokonaisuus myytiin isolle motelliketjulle, joka lopulta puhalsi pelin poikki ja laittoi lapun luukulle.
Nykyään motellin omistava pariskunta on entisöinyt toisen puolikkaan historiaa kunnioittaen. Me esimerkiksi majoituimme 60-luvun huoneeseen, joka oli sisustettu teeman mukaisesti. Mukana oli kuitenkin myös modernia tekniikkaa. Huoneessa soi sisään astuessamme aikakauden musiikki. Omistajien tavoitteena on jatkaa entisöintityötä toisen puolikkaan osalta myöhemmin. Toivottavasti liiketoiminta osoittautuu kannattavaksi, paikka vaikutti nimittäin oikein sympaattiselta. Ainakin meidän vierailumme aikana motellissa oli hyvin vähän asiakkaita.
| Roadrunner Lodge | |
|---|---|
| Yön keskihinta | 79,61€ |
| Aamiainen | ei |
| Wifi | kyllä (nopeus sisään/ulos 5,13Mb / 0,88Mb) |
| Pysäköinti | ilmainen |
| Muita maksuja | – |
Tucumcari on nykyisin tunnettu hienoista seinämaalauksistaan. Niitä on ympäri kaupunkia aivan valtavasti. Osa on myös sisätiloissa, joten kaikkien bongaaminen vaatii muutakin kuin kaupungilla kävelyä. Pari hienoksi mainittua maalausta olisi löytynyt entisöidystä art deco -elokuvateatteri Odeonista, jossa valitettavasti ei ollut vierailumme aikana näytöksiä.
Kävimme kaupungin kauppakamarin toimistosta hakemassa kartan omatoimista seinämaalauskävelykierrosta varten. Kyseinen instanssi pyörittää turisti-infoa useissa pikkukaupungeissa. Tämä on hyvä pitää mielessä. Jos nimittäin sähköisestä kartasta ei löydy mitään hakusanoilla visitor center ja welcome center, kannattaa kokeilla hakutermia chamber of commerce. Toimiston täti oli vähän huolissaan kävelykierroksestamme yli 40 asteen lämpötilassa. Hän huojentui huomattavasti, kun sanoin käyttävämme autoa apuna. Hän myös vinkkasi yhden karttaan merkitsemättömän maalauksen.
Käytimme iltapäivän seinämaalausten bongailuun, kun kaupungin muu viihdetarjonta oli hieman laimeaa. Saamamme kartta oli mainio ja sen avulla löysimme useita hienoja maalauksia. Motellille palattuamme ihailimme sängyllä maaten huoneen ikkunasta näkyvää Tucumcari-vuorta.
Seuraavana aamuna oli aika jatkaa matkaa. Majapaikka ei tarjonnut aamiaista, mutta onneksi kadun toisella puolelta löytyi mainio Kix on 66. Ravintolan annokset eivät olleet kohtuuttoman kalliita ja niistä riitti syötävään vähintään tarpeeksi. Vatsat täysinä starttasimme matkaan kohti osavaltion pääkaupunki Santa Fe:tä.
Santa Fe kuului alkuperäisen route 66:n reitille, mutta myöhemmin linjaus vaihdettiin kulkemaan suoraan Tucumcarista Albuquerqueen. Santa Fe oli kuvissa näyttänyt niin hauskalta, että päätimme käydä tutustumassa siihen tarkemmin parin päivän verran.
Ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme lisäksi käyneet etelämmässä tutustumassa UFO-kaupunki Roswelliin sekä valkoisiin kipsihiekkadyyneihin White Sands National Monumentilla. Tämä retki oli kuitenkin turhan aikaa vievä, joten jätimme sen suunnittelun loppuvaiheessa pois ohjelmasta. Roswellissa olisi lopulta ollut kohtalaisen vähän nähtävää, joskin paikka olisi varmasti ollut outoudessaan hauska nähdä. Hiekkadyynit ehkä enemmän jäivät vaivaamaan, sillä ne ovat laatuaan maailman suurimmat ja varmasti häikäisevässä valkoisuudessaan upeat.
Elämä kuitenkin on valintoja. Ajelimme länteen interstatea 40 ja siltä käännyimme tielle 85 kohti Santa Fe:tä. Vaan siitä kerron lisää tarinan seuraavassa osassa.
Tuohon alimmaksi olen lisännyt kartan ajamastamme reitistä läpi New Mexicon aina Texasin rajalta Arizonan rajalle asti. Reitti on kerätty Android-puhelimellani.
Joitain hintoja:
- Majoitus Roadrunner Lodgessa (1 yö, ei aamiaista): 79,61€
- Illallinen Dell’s Restaurantissa: $26,86
- Aamiainen Kix on 66 -ravintolassa: $12,93