Reissumme alkoi Washingtonin osavaltiosta ja loppupuolella päädyimme samannimiseen kaupunkiin ihan eri puolelle USA:ta. Washingtonin kaupunkihan ei kuulu mihinkään osavaltioon, vaan se on ihan oma alueensa, District of Columbia (DC). Nimi viittaa Kolumbukseen, Columbia on Columbuksen feminiinimuunnos. Paikkoja kun perinteisesti on nimetty naisten mukaan. Aikoinaan tuoreen valtion pääkaupunki perustettiin kompromissiksi etelän ja pohjoisen väliin omaksi hallintokeskittymäkseen irralleen osavaltioista. Jako etelän ja pohjoisen välillä oli jo tuolloin ilmeinen.

Washington oli reissukohteista toinen ennalta tuttu (ja se toinen oli päätepysäkki New York). Tosin aiemmalla Washingtonin reissulla reilut kymmenen vuotta sitten vietimme suurimman osan ajasta Virginian Annandalessa, ikään kuin Washingtonin lähiössä siis.

Joka tapauksessa mielikuva kaupungista oli positiivinen ja on edelleenkin. Washingtonissa on turistille ihan kelvollisesti nähtävää, onhan se kuitenkin suuren maan pääkaupunki. Erityismaininta kuuluu myös Smithsonian museoille, jotka ovatkin kävijämääriltään maailman top 10-tasoa. Museoita on aina avaruusosastolta (National Air & Space Museum) paikallishistoriaan asti (National Museum of American History). Ja mikä parasta: kaikki ovat ilmaisia. Suurin osa lisäksi sijaitsee kätevästi ihan National Mallin kupeessa, joten ne ovat kaikki myös kävelymatkan päässä turistien yleishengailualueelta.

Muutoinkin Washington on kiva kaupunki matkailijalle. Keskeiset nähtävyydet ovat kompaktisti lähekkäin. Yhden päivän aikana ehtii kiertää kaikki tarvittaessa. Silti koluttavaa riittää pidemmäksikin aikaa, mikäli aikaa tarjolla on. Myös etäämmällä olevat kohteet ovat saavutettavissa hyvin toimivan metron ansiosta. Lisäksi esimerkiksi New Yorkista poiketen Washingtonissa on huomattavan vähän tungosta. Joka paikassa saa liikkua huomattavan rauhassa. Kaupungin matalahkojen kivitalojen välissä kävellessä tulee kotoisa olo: melkein kuin Helsingissä kävelisi.

Myös keli on Washingtonissa usein kelvollinen. Kesä on pitkä ja yleensä lämmin. Huomattavan korkea ilmankosteus tosin tekee olosta hiostavan. Meille tällainen ilmasto sopii erinomaisesti.

Meillä oli Washingtoniin varattuna kolme hotelliyötä. Saapuminen kaupunkiin venähti myöhäiseksi lentoyhtiön peruttua aamulennon Las Vegasista. Pääsimme siis liikkeelle rahapelikaupungista vasta iltapäivällä. Neljän tunnin lento ja siihen kolme tuntia aikaeroa päälle, ja olimme perillä hotellissa iltakymmenen jälkeen.

Hotelliksi oli arpoutunut JW Marriott (189,97€/yö Hotels.comista) ihan Valkoisen talon naapurista. Hotelli oli reissumme majapaikoista ehdottomasti kalleimpia. Loistavasta sijainnista olimme kuitenkin valmiita maksamaan.

Hotelli osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, niin palvelun kuin sijainninkin perusteella. Luksushotelliksi itseään väittävä majapaikka oli tosin hieman jo nuhjaantunut vuosien saatossa. Saimme huoneen, jossa oli erkkeri-ikkuna näkymällä Washington Monumentille. Lisäksi huoneen hintaan kuulunut aamiainen tarkoitti tällä kertaa erinomaisen laajaa buffettia munakaskokkeineen kaikkineen. Kyllä kelpasi.

Keskeisistä nähtävyyksistä halusimme tutustua lähemmin Capitoliin ja Valkoiseen taloon. Vierailulle pääsy jälkimmäiseen osoittautui mahdottomaksi, vaikka Lissabonissa tapaamamme vanhempi jenkkiherra muuta väittikin. Vielä tammikuun alussa Washingtonin Suomen suurlähetystön sivulla lupailtiin mahdollisesti vierailujen järjestyvän, mutta sitten kaikki viittaukset koko aiheeseen katosivat. Ja Valkoisen talon sivujen mukaan ainoa reitti ulkomaalaiselle käy oman suurlähetystön kautta. Eli se siitä sitten, pitäkää tunkkinne. Aidan takaa pälyilyyn oli tyytyminen.

No, Capitolille opastettu kierros sen sijaan järjestyi. Se piti varata Capitolin vierailukeskuksen sivuilta etukäteen. Varasimme omamme heti kun se oli mahdollista, ettei vain mene sivu suun. Kierros kesti noin tunnin ja sen aikana pääsimme käymään kolmessa salissa, joista ensimmäinen oli kuuluisa Capitol rotunda. Ikävä kyllä Capitolin kupoli oli juuri remontissa ja myös sen sisäpuoli oli osittain peitetty kankaalla. Katon fresko ei siis ollut ihan kauneimmillaan tällä kertaa.

Smithsonian museoista vierailimme National Museum of American Historyssa, jossa jaksoimme koluta läpi ruokaa käsittelevän näyttelyn. Muita osastoja lähinnä vilkuilimme. Lisäksi piipahdimme National Museum of Natural Historyssa, jossa piti olla trooppisia perhosia. Niinhän siellä olikin, mutta kyseessä oli erikoisnäyttely, johon oli vain rajallinen määrä lippuja per päivä, emmekä me enää mahtuneet sinne. Maksullinenkin oli se. No, katsottiin sitten ötökkänäyttely, jossa oli mm. ihan törkeän iso tarantella näytillä.

Ruoka-aiheinen näyttely National Museum of American Historyssa oli varsin mielenkiintoinen. Tietenkin näkökulma oli amerikkalainen. Esillä oli Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjan tekijän Julia Childin keittiö. Rouvan merkitys amerikkalaiselle ruokakulttuurille kävi nopsaan selville. Olen toki nähnyt elokuvan Julie & Julia, josta saa hieman käsitystä aiheesta, mutta silti näyttelystä selvisi paljon uutta.

Kaupungin tunnetuista ravintoloista tutustuimme kahteen. Ensimmäinen näistä on mm. Man vs Food-sarjasta tuttu hot dog-paikka Ben’s Chili Bowl. Ravintola sijaitsi varsin viehättävässä Georgetownin kaupunginosassa. Emme viettäneet Georgetownissa juuri ruokailua enempää aikaa, mutta alue olisi varmasti pidemmänkin pyörähdyksen arvoinen.

Benin koirista kokeilimme kuuluisaa half-smokea, joka on jonkinlainen washingtonilainen erikoisuus, sekä tavallista chilidogia. Näitä ristiin maistellessamme huomasimme, että jauhelihasoossi kyllä standardoi hodarit aika kätevästi. Emme huomanneet dogien välillä erityistä eroa. Hyviä olivat kyllä molemmat.

Toinen tunnettu testaamamme ravintola oli Old Ebbitt Grill, joka sijaitsi ihan hotellimme nurkilla. Paikka on kuuluisa erityisesti kalaruoastaan. Kokeilimme taskurapukakkua ja leivitettyä Mainen turskaa. Hyviä olivat molemmat. Ravintola oli keskeisestä sijainnista huolimatta ihan kohtuullisen hintainen. Ilman pöytävarausta jouduimme heinäkuisena lauantai-iltana odottelemaan pöytää kolmisen varttia.

Washingtonista matka jatkui kohti viimeistä kohdetta ennen kotiinpaluuta eli New Yorkia. Kulkuneuvona toimi juna. Myös aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten ensimmäisellä matkallamme USA:n maaperälle ajelimme junalla saman matkan.