”Oukki-doukki”, huikkasi oppaamme ja autonkuljettajamme Henry ja pysäköi auton. Saman tien hän kipaisi jo asettamaan portaat auton taakse, jotta meidän turistien olisi helpompi kivuta pois kyydistä. Olimme pysähtyneet kauas omatoimisesti liikkeellä oleville turisteille sallituilta väyliltä. Auto oli pari kertaa matkalla ollut juuttua kiinni pehmeään punaiseen hiekkaan, mutta Henry kuitenkin luovi näissä vaikeissakin paikoissa ammattitaitoisesti niin ettei turistien työntöapua tarvittu.

Monument Valleyn tornimaiset punaiset kalliot ovat tuttuja etenkin vanhoista lännenelokuvista. Tämä Arizonan ja Utahin osavaltioiden rajan molemmin puolin sijaitseva alue kuuluu Navajo-intiaaniheimon puoliautonomiseen alueeseen. Kalliot ovat navajoille pyhiä. Heimo joutui 1800-luvulla joksikin aikaa pois alueeltaan hävittyään sodan USA:n joukkoja vastaan. Lopulta heidän annettiin kuitenkin palata takaisin ja nykyään reservaatissa asuu kaikkiaan yli 170000 navajoa. Monument Valley on nykyisin Navajo-heimon kansallispuisto (Navajo Tribal Park).

”Nyt jos otetaan sadeviitat esille, voidaan vielä säilyä kuivina.” Siinä sanat, jotka lausuin kävellessämme ensimmäiselle näköalapaikalle Mather Pointille. Oikealla puolellamme taivas oli synkkääkin synkempi ja tasaisin väliajoin kuului ukkosen jyrinää. Tilanteessa oli vahva deja-vun tuntu, olimmehan aiemmalla Grand Canyonin vierailullamme joutuneet palaamaan saaliinamme vain bussipysäkiltä nappaamamme muutama valokuva  (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon). Ei voi olla totta, ei kai taas!

Arizonan osavaltiossa on upeaa nähtävää todella paljon. Silti se suurin ja kaunein on Grand Canyon. Moni matkustaa Arizonaan juuri tämän luonnonihmeen vuoksi. Grand Canyonin kansallispuisto on perustettu vuonna 1919 ja vuodesta 1979 lähtien se on kuulunut UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kanjoni valittiin myös maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon. USA:n kansallispuistoista Grand Canyon on toiseksi suosituin yli 5,5 miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Puistoa hallinnoi National Park Service, joka huolehtii alueen palveluista sekä tarjoaa valtavasti matkailijaa auttavaa tietoa puiston nettisivuilla.

Kaikkiaan 446 kilometriä pitkä ja enimmillään 29 kilometriä leveä Grand Canyon on syntynyt vuosimiljoonien kuluessa Coloradojoen kaivertamana. Kanjoni on parhaimmillaan yli 1800 metriä syvä ja sen seinämissä on nähtävissä erivärisiä geologisia kerroksia. Kanjonin pohjalla voi nähdä maailman vanhimpia paljaita kallioita. Jo pelkästään näiden lukujen valossa paikka on vaikuttava. Puhumattakaan siitä miten upealta se näyttää. Poimuisia värikkäitä kallioita voisi tuijottaa tuntikausia.

USA:n länsirannikkoa etelään päin ajellessamme roadtripillämme teimme pienen kierroksen sisämaahan Kaliforniassa ensin Napan laaksoon ja sieltä Yosemiten kansallispuistoon ennen siirtymistämme San Franciscoon. Yosemite on USA:n ensimmäinen suojeltu luontokohde. Yosemiten laakso suojeltiin jo vuonna 1864. Myöhemmin Yosemite nimettiin Kalifornian osavaltion puistoksi ja edelleen kansallispuistoksi. Vuodesta 1984 asti Yosemite on kuulunut myös UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle.

Yosemiten kansallispuiston alue on laaja, eikä meidän aikataulumme sallinut koko alueen kiertämistä. Saavuimme Yosemiten laaksoon vähän puolenpäivän jälkeen ja muutaman tunnin kiertelyn jälkeen olikin jo aika siirtyä läheiseen Wawonan kylään, josta olimme varanneet yösijan historiallisesta hotellista. Seuraavana aamuna kävimme vielä yhdellä näköalapaikalla hetken aikaa ihmettelemässä ja sitten olikin jo aika poistua kansallispuistosta.

USA:n länsirannikolta, noin puolivälistä Oregonin osavaltiota pohjoinen-etelä -suunnassa, löytyy Pohjois-Amerikan suurin yhtenäinen hiekkadyynialue Oregon Dunes National Recreation Area. Alue kuuluu Siuslawin kansallispuistoon. Dyynialueen pohjoisosa on varattu kaikenlaisille meluisille hupiaktiviteeteille, kuten mönkijäsafareille, kun taas eteläinen osa on rauhoitettu moiselta metelöinniltä, ja varattu vähemmän luontoa häiritseville toimille.

Ajelimme roadtripillämme tietä numero 101 pohjoisesta etelään Oregonin rannikon myötäisesti, joten koko hiekkadyynialuekin mahtui reitin varrelle. Dyynit jatkuvat parhaimmillaan reilut pari kilometriä sisämaahan päin, mutta monin paikoin tie kiersi vielä syvemmältä sisämaasta niin, ettei dyynejä oikeasti näkynyt tielle asti kovinkaan monessa kohtaa.

Kanariansaarista suurimmalla, Teneriffalla, sijaitsee Espanjan korkein vuori Teide. Tämä suurimman osan vuodesta lumihuippuisena pysyttelevä aktiivinen tulivuori on vähän reilut 3700 metriä korkea. Vuori sijaitsee likimain 19000 hehtaarin kokoisen Teiden kansallispuiston alueella. Kansallispuisto kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle.

Alhaalta rannikolta kohti Teideä ajellessa kasvillisuus muuttuu korkeuden kasvaessa. Rannikon palmut vaihtuvat kanarianmäntyihin ja lopulta jäljellä on vain aluskasvillisuutta. Tiet ovat todella mutkaisia ja vaativat kuljettajalta keskittymistä. Samoja teitä pitkin ajelee turistibusseja, joten mutkissa on syytä olla tarkkana ja antaa tietä isommilleen.

Pohjoisessa Kaliforniassa on kaksi loistavaa kansallis- tai osavaltion puistoa, joissa voi ihailla uljaita rannikon punapuita, noita kaikista maailman puista korkeimmiksi kasvavia. Toinen on yhdistetty Redwood National and State Parks ja toinen Humboldt Redwoods State Park. Me vierailimme jälkimmäisessä.

Parhaiten Humboldt Redwoods State Parkiin pääsee sisälle punapuiden reunustamaa Avenue of the Giants -tietä ajaen. Pohjoisesta saavuttaessa tietä 101 pitkin, Avenue of the Giantsin pohjoispää löytyy vähän Staffordin kylän jälkeen. Etelästä päin saavuttaessa puolestaan tien eteläpää löytyy noin Garbervillen ja Phillipsvillen puolivälistä, edelleen tieltä 101. Opasteet ovat hyvää luokkaa, joten erehtymisen mahdollisuuksia ei pitäisi olla.

Oregonin osavaltion rannikolta, vähän Florencen pikkukaupungin pohjoispuolelta, löytyy vierailun arvoinen luontokohde Darlingtonia State Natural Site. Kyseessä on pieni suojelualue, jossa kasvaa Pohjois-Amerikan länsirannikolla tavattavia lihansyöjakasveja. Tämän kasvin latinankielinen nimi on darlingtonia californica ja suomeksi nimi kääntyy kaliforniantötteröksi. Tötterökasvi on siis kyseessä. Kuka näitä nimiä oikein keksii?

Kohde on pieni, eikä siihen tutustumiseen mene kauaa aikaa. Kiireisempikin ehtii hyvin käydä näitä kasveja ihmettelemässä. Rannikon päätieltä 101 käännytään sivuun pikkutielle kohti Mercer Lake -järveä. Opasteet eivät ole huippuluokkaa, joten paikka kannattaa merkitä navigaattorin kartalle. Välittömästi päätieltä kääntymisen jälkeen on oikealla puolella tietä pieni pysäköintialue, jolta johtaa ympyrän kiertävä polku suojelualueelle.

Viime lauantain (9.5.2015) Hesarin matkailusivuilla oli juttu Kalifornian rannikolla kulkevasta California State Route 1 -tiestä ja tarkemmin matkasta San Fraciscosta Los Angelesiin kyseistä tietä pitkin. Tämä tarjosi jälleen hyvän tekosyyn katsella viime kesän roadtripin kuvia. Ajattelin samalla kirjailla tännekin muutaman oman ajatuksen autoilusta kyseisellä tiellä. Joskaan emme kyseistä tietä orjallisesti noudattaneet. Piipahdimme sivupoluille tuon tuosta.

Kyseinen tie alkaa pohjoisessa jo jonkin matkaa San Franciscon pohjoispuolelta Leggettistä. Leggett sijaitsee pohjoisen Kalifornian punapuuvyöhykkeellä. Me teimme Leggettistä alkaen kolmen päivän pyrähdyksen sisämaahan. Tielle 1 päädyimme San Franciscon pohjoispuolella Marin Countyssa, jonne väen vängällä änkesimme päästäksemme jonottelemaan Golden Gaten sillalle. Kyseinen silta on osa tietä 1.