Seuraava matkamme suuntautuu Kaliforniaan, jonne pakenemme Suomen synkkää sydäntalvea ja juhlistamme samalla vaimoni syntymäpäivää. Juhlakalu valitsi kohteen, joskin ennen valinnan lopullista lukitsemista kävimme läpi lukuisia muitakin vaihtoehtoja. Erityisesti mielessä oli Kambodža, joka jäi viime kesänä pois matkaohjelmasta. Päätimme kuitenkin piipahtaa tähän mielenkiintoiseen maahan mieluummin kovimman turistisesongin ulkopuolella. Palaamme aiheeseen siis myöhemmin.

Kalifornia ei ole meille mikään tyypillinen talvikohde, sillä siellä ei keskitalvella oli kovinkaan lämmintä. Odotettavissa on jopa kylmempää säätä kuin parina aikaisempana vuonna talvikohteeksi valitsemassamme Andalusiassa. Meille sopisivat yli 30 asteen lämpötilat paremmin kuin nämä alle 20 asteen lukemat. Andalusian kokemusten perusteella olemme kuitenkin todenneet valon määrän olevan vielä lämpöäkin tärkeämpi tekijä keskitalven matkakohteen valinnassa. Juuri valoa kun Suomen talvessa eniten tulee ikävä.

Las Vegas on monella tavoin omituinen kaupunki. Keskelle aavikkoa rakennettu viihdekeidas on täynnä vastakohtaisuuksia. Stripin valtavat rakennuskompleksit kiiltävine julkisivuineen jäävät taakse jo parin kadunkulman jälkeen. Rakennukset vaihtuvat mataliksi ja pääosin parhaat päivänsä nähneiksi. Niillä kulmilla ei haluaisi liikkua jalkaisin illan tullen. Yksi parhaiten mieleen jääneistä kummastuksen aiheista ensimmäiselle Vegasin vierailulleni valmistautuessani olivat kaupungin ykkösnähtävyydet, kasinohotellit. Mitä ihmeellistä nyt hotelleissa voi olla?

Monille näissä ei varmaan mitään ihmeellistä olekaan ja varmasti juuri tälle osalle turisteista ensimmäinen vierailu Vegasiin jää viimeiseksi. Miksikään Vegas-faniksi en voi minäkään tunnustautua, mutta siitä huolimatta olen kaupunkiin palannut, ja varmasti palaan vielä uudestaankin. Tähän eivät varsinaisesti kuitenkaan ole syynä nämä kasinohotellit, vaan monet muut asiat, joita olen onnistunut Vegasista löytämään pienen etsimisen jälkeen.

Chicagossa, keskellä Grant Parkia, sijaitsee Buckinghamin suihkulähde, joka on yksi maailman suurimmista suihkulähteistä. Kun tajusin tämän olevan juuri se Pulmusten alkutunnarissa näkyvä suihkulähde, en mitenkään voinut olla tutustumatta paikkaan tarkemmin Chicagossa käydessäni.

Buckinghamin suihkulähde on saanut innoituksensa Versaillesin palatsin Latonan suihkulähteestä. Molemmat ovat tyyliltään samanlaisia hääkakkua muistuttavia suihkuttimia. Buckinghamin suihkulähteen rakentamiseen tarvittavat varat lahjoitti Kate Sturges Buckingham, joka halusi omistaa suihkulähteen veljensä Clarencen muistolle. Pytinki tuli maksamaan $750 000 ja suihkulähde vihittiin käyttöön vuonna 1927.

Arizonasta Winslow’n pikkukaupungin läheltä löytyy noin 50 000 vuotta sitten syntynyt meteoriittikraatteri. Paikka on lyhyen ajomatkan päässä Route 66 -reitiltä ja ehkä hieman erikoisesti tällaisen luonnonihmeen tapauksessa yksityisomistuksessa. Sen reunalle on rakennettu vierailukeskus, josta monttua pystyy ihmettelemään niin sisältä kuin ulkoakin käsin. Huono sääkään ei siis ole esteenä, sillä tarvittaessa katto löytyy pään päälle.

Kraatteri on liki 1200 metriä läpimitaltaan. Siis reilusti yli kilometrin verran! Syvyyttäkin on parhaimmillaan 170 metriä. Tällaista jälkeä syntyy, kun noin 50 metriä halkaisijaltaan oleva lähinä nikkelistä ja raudasta koostuva meteoriitti tömähtää 20 kilometrin sekuntinopeudella tonttiin. Törmäyksen energia vastasi arviolta kymmentä megatonnia TNT:tä, eli se oli yli 650-kertainen Hiroshimaan pudotettuun atomipommiin verrattuna. Paikalla on toinenkin yhteys avaruuteen montun synnyttäneen meteoriitin lisäksi. NASA nimittäin käytti Arizonan suurta meteoriittikraatteria Apollo-ohjelman aikaan astronauttien harjoituspaikkana.

Chicagon yksi suosituimmista vierailukohteista on viihde- ja ostoskeskittymä Navy Pier. Tämä kilometrin pituiselle laiturille rakennettu kokoelma erilaisia viihdevimpaimia oli vielä joku vuosi sitten kaupungin kohteiden ykköspaikalla, mutta sitten viihtyisä Millennium Park meni sen ohi (ks. Chicagon nähtävyyksiä – Millennium Park). Silti Navy Pierilla vierailee edelleen vuosittain liki yhdeksän miljoonaa ihmistä. Meille sattui visiitin ajaksi upean kaunis helteinen kesäpäivä, joka oli kuin tehty ulkoilmaviihteestä nauttimiseen.

Navy Pierin kenties tunnetuin maamerkki on suuri maailmanpyörä. Vanha avonaisilla koreilla varustettu pyörä purettiin vuonna 2015 ja keväällä 2016 käyttöön otettiin uusi modernimpi versio Centennial Wheel. Tämän 196 metriä korkean maailmanpyörän korit ovat suljettuja ja ilmastoituja. Olin pikkuisen pettynyt uuden maailmanpyörän nähdessäni, sillä olin odottanut sitä sympaattisen näköistä vanhaa laitetta, josta olin nähnyt valokuvia. En kuitenkaan ollut aikeissa nousta kyytiin, joten harmi ei ollut kovin suuri. Chicagon korkeista paikoista minulle riitti sillä vierailulla Willis Tower (ks. Chicagon nähtävyyksiä – Willis Tower).

Los Angelesin Hollywoodissa majaansa pitävä Paramount Pictures on mailman viidenneksi vanhin edelleen toimiva elokuvayhtiö. USA:n elokuvayhtiöistä se on toiseksi vanhin, vain Universal Studios on vanhempi. Lisäksi Paramount on suurista elokuvayhtiöistä ainoa, joka ei ole siirtänyt studioitaan pois Hollywoodista. Todellakin, Hollywood ei ole enää vuosikymmeniin oikeasti merkinnyt jenkkiläiselle elokuvateollisuudelle muuta kuin sen muinaista syntypaikkaa. Sijainti tekee Paramountin studioilla vierailusta kohtalaisen helppoa. Etenkin, jos sattuu majoittumaan meidän laillamme Hollywoodissa, ja jos alla on vuokra-auto. Me kävimme tutustumassa paikkaan studiokierroksella.

Paramountin tarina sai alkunsa vuonna 1916, kun Adolph Zukor perusti elokuvayhtiö Famous Players Film Companyn. Hän liittoutui pian Jesse L. Laskyn perustaman Lasky Feature Play Company kanssa. Miehet perustivat yhteisen jakeluyhtiön, jolle tuli nimeksi Paramount Pictures. Kaikki kolme yritystä yhdistyivät lopulta yhdeksi nimen Paramount Pictures alle. Yhtiön logossa näkyvät 22 tähteä edustavat yhtä montaa näyttelijää, joiden kanssa Paramount teki vuonna 1916 sopimuksen. Logo on säilynyt samana alusta tähän päivään asti ja onkin vanhin Hollywoodin studioiden logoista.

Filmitähtien elämä voi olla tavallisen tallaajan perspektiivistä katsoen varsin eriskummallista. Siksi filmitähden arvolle sopivan hautausmaankin on oltava hieman tavallisuudesta poikkeava. Tällaisia ajatuksia heräsi mieleeni, kun tutustuin Hollywoodissa sijaitsevaan pikkuisen perinteistä hautausmaata jännempään Hollywood Forever Cemeteryyn. Tälle aivan Paramountin studioiden naapurissa sijaitsevalle hautausmaalle onkin haudattu monia viihdetaiteilijoita niin elokuvan kuin musiikinkin alalta. Onpa joukossa ainakin yksi kunnon gangsterikin.

Hollywood ei oikeasti oli mitenkään erityisen viihtyisää aluetta. Matalia asuintaloja, ties mitä teollisuushalleja ja sellaista vähän rähjäistä lähiömeinikiä siellä enimmäkseen on, ehkä Hollywood & Highlandin ostarin tienoota lukuunottamatta. Niistä elokuvastudioistakin oikeasti enää vain Paramount pitää majaansa Hollywoodissa. Muut ovat jo aikoja sitten muuttaneet kukkuloiden toiselle puolelle Studio Cityyn  ja muualle vähän väljemmille vesille. Siksipä Hollywood Forever Cemetery onkin todella mainio vihreä läiskä alueen keskellä.

Kuudennentoista luukun myötä joulukalenterini tekee toisen visiitin Pohjois-Amerikkaan. Tälläkin kertaa luukusta löytyvä maailmanperintökohde on luonnonihme vailla vertaa.

Kyseessä on Arizonan osavaltiosta USA:sta löytyvä Grand Canyonin kansallispuisto. Tämä Coloradojoen kaivertama, liki 1500 metriä syvä ja 450 kilometriä pitkä, kanjoni on upein laatuaan maailmassa. Seinämissä on nähtävissä viimeisten kahden miljardin vuoden verran geologista historiaa. Paikka vetää monessakin mielessä hiljaiseksi. Tämän montun reunaa seurailevan vaelluspolun varrella olen juonut elämäni parhaat taukokahvit. Ei haitannut lainkaan, että juomana oli majapaikan termarista omaan termariin tankattua tärpättiä.

Unescon perustelut Grand Canyonin maailmanperintöluetteloon lisäämiselle löytyvät täältä.

USA on roadtripien luvattu maa. Olemme tehneet siellä kaksi isompaa automatkaa, joista molempien reittiä voi pitää klassikona. USA:sta eivät kuitenkaan klassiset roadtripit pääse loppumaan kesken. Automatkailun alkuaikoina 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyi useampia tällaisia reittejä, joilla jokaisella on omat faninsa, ja joita yritetään pitää edelleen hengissä vuosikymmenten saatossa tapahtuneesta tieverkon merkittävästä uudistamisesta huolimatta. Internetistä löytyy paljon vinkkejä aiheesta.

Tutustuimme Route 66 -matkamme alkumetreillä Chicagon Art Instituten taidemuseossa Georgia O’Keeffen maalauksiin. Myöhemmin samalla matkalla päädyimme New Mexicon pääkaupunkiin Sante Fe:hen, josta löytyi O’Keeffelle omistettu taidemuseo Georgia O’Keeffe Museum. Amerikkalaisen modernismin äidiksi kutsuttu O’Keeffe ehti pitkän uransa aikana asua Chicagossa, mutta kenties parhaiten hänet tunnetaan uransa jälkipuoliskon töistä, jotka hän maalasi New Mexicossa asuessaan. Tällä kaudella hänen töissään pääsevät esillä osavaltion upeat maisemat.