Sieltä se joulu taas tulla jollotteli. On siis joulukalenterin viimeisen luukun aika. Tällä kertaa luukusta löytyy kesäinen matkatarina viiden vuoden takaa. Tapahtumat käynnistyvät New Yorkista, jonne olimme saapuneet neljän viikon roadtripin viimeisenä kohteena. Tosin autosta olimme luopuneet jo aiemmin ja viimeiset kaksi etappia olivat taittuneet lentokoneella ja junalla.

Juhlimme matkallamme viittätoista yhteistä vuottamme ja olimme päättäneet juhlistaa vuosipäivää illallisella jossain New Yorkin huippuravintoloista. Pöytävarauksen saaminen oli kiven alla, mutta lopulta onnistuin klikkaamaan meille netin kautta pöydän todella mainiosta paikasta.

Toiseksi viimeinen joulukalenterin luukku vie lomatunnelmiin yli kymmenen vuoden taa. Kesän 2008 lomamatkamme suuntautui ensimmäistä kertaa Kreikkaan. Matkustimme Santorinin kuvankauniille saarelle ja majoituimme upeista auringonlaskuistaan tunnetussa Oian pikkukaupungissa.

Oian auringonlaskuja ei turhaan kehuta upeiksi. Kehut eivät myöskään ole jääneet turisteilta huomaamatta. Suurin osa turisteista majoittuu saaren eteläpuolen rantakohteissa, joista he saapuvat iltaisin seuraamaan tuota auringonlaskua. Tuolloin väkeä piskuisen Oian pääkadulla, sillä melko lailla kylän ainoalla, riittää tungokseksi asti.

Kahdeskymmenestoinen joulukalenterin luukku johdattaa manner-USA:n eteläisimpään kolkkaan Key Westiin. Piipahdimme tuolla trooppisella saarella kevään 2016 Floridan roadtripimme yhteydessä. Visiittimme kesti valitettavasti vain parin päivän ajan, vaikka paljon enemmänkin aikaa tuossa rennossa ympäristössä olisi saanut kulumaan.

Valitsimme majapaikaksemme pitkällisen harkinnan jälkeen Eden House -nimisen hotellin. Se sijaitsi kaupungin historiallisessa keskustassa todella mainiolla paikalla. Toisaalta etäisyyttä Duval Streetin hullunmyllyyn oli muutaman korttelin verran, mutta silti kaikki keskeiset kohteet olivat lyhyen kävelymatkan päässä.

Joulukalenterin 21. luukun tarina vie kesäiseen Italiaan. Tarkemmin kohteena on Procidan saari Napolinlahdella. Viivyimme tuolla kauniilla saarella muutaman yön verran kesällä 2017.

Procida on niin pieni saari, ettei sen päästä päähän matkaamiseen saa kovin kauaa kulumaan edes kävellen. Tosin testasimme me siellä ihan paikallisbussiakin, kun semmoinen kohdalle osui.

Kahdeskymmenes luukku joulukalenteristani vie edelliseen kesään Ho Chi Minh Cityn lentokentälle Vietnamiin. Kyseessä on tarina mahdollisesti koko matkailuhistoriani pahimmasta mokasta, joka kiristi hermot liki katkeamispisteeseen, ja katkaisi matkamme yli viikon etuajassa.

Olimme aamupäivällä pakanneet tavaramme hotellillamme, josta olimme todellakin valmiita lähtemään eteenpäin. Reissun ehdottomasti kurjin majapaikka ei siis todellakaan herättänyt haikeita tuntemuksia. Matkasimme kevyesti shortseihin pukeutuneina, olihan määränpäämme vain noin tunnin lennon päässä odottava Kambodžan pääkaupunki Phnom Penh.

Matkamme lentokentälle sujui hyvin. Olimme varanneet kuljetuksen Viatorin kautta, sillä kokemuksemme Vietnamin takseista eivät houkutelleet niiden käyttämiseen. Ilmeisesti kentältä päin oli enemmän tulijoita kuin sinne päin oli menijöitä, sillä matkustimme kahdestaan reippaan kokoisella pikkubussilla.

Joulu sen kuin lähestyy. On jo aika avata joulukalenterin yhdeksästoista luukku. Sieltä löytyy tällä kertaa matkakertomus keväältä 2013. Vierailimme tuolloin ensimmäistä kertaa Hongkongissa, jonne jatkoimme matkaa Kambodžan pääkaupunki Phnom Penhistä.

Tuolta ensimmäiseltä Hongkongin vierailulta jäi mieleeni monia asioita, kuten hyvien kenkien merkitys kaupunkilomalla. Olin varautunut kävelemään koko loman sandaaleilla, mutta Hongkongissa olikin siihen liian kylmää. Siksi turvauduin suunnitelmaan b ja tallustelin koko viikon matkakengiksi mukaan ottamillani lättäpohjaisilla tennareilla. Loppuviikosta jalkapohjani olivat kuin tulessa.

Sää tosiaan oli viileämpi kuin olimme kuvitelleet ja lisäksi todella harmaa. Näimme sinistä taivasta vain yhtenä päivänä ja silloinkin kyseessä oli niin lyhyt välähdys, että en ehtinyt saada siitä valokuvaa. Kaikista harmain sää osui kohdalle mennessämme katsomaan Lantaun saaren valtavaa Tian Tan Buddhaa.

Kahdeksannestatoista luukusta löytyy tarina kesältä 2016 USA:sta. Tarkemmin nyt matkustetaan Texasiin, Shamrockin pikkukaupunkiin Route 66 -tien varrelle. Pysähdyimme kaupunkiin helteisenä heinäkuun päivänä. Lämpötila oli kohonnut tuolloin iltapäivällä jo 40 asteen lukemiin.

Shamrockiin pysähdyksellemme oli oikeastaan kaksi syytä. Ensinnäkin tarvitsimme kahvia. Etenkin vaimoni suorastaan käy kahvilla ja minullekin kofeiini on tärkeä käynnissä pitävä aine. Etenkin roadtripeillä kofeiinitasapainon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää. Toinen syy pysähdykselle oli kaupungin hieno entisöity huoltoasema Conoco Tower Station.

Nyt on vuorossa seitsemästoista luukku matkatarinoiden joulukalenteristani. Tällä kertaa tarinan myötä matkataan kesään 2018, jolloin kävin ensimmäisen kerran Japanissa. Matka alkoi harvinaisen epäonnisissa tunnelmissa.

Junasta Helsinki-Vantaalla hypätessäni matkalaukustani kuului epäilyttävä rusahdus. Äänen lähde paljastui pian, laukun vetokahva oli hajonnut. Kätevästi mukana kulkevasta nelipyöräisestä laukusta tuli hetkessä hankalasti kuljetettava. Laukku oli sen verran pieni, että sen kuljettaminen nostamiseen tarkoitetusta kahvasta selkä suorana oli mahdotonta.

Kuudestoista luukku vie Espanjaan. Vietimme kahtena peräkkäisenä vuonna joulukuun alussa viikon tai pari Andalusiassa. Näistä jälkimmäisellä kerralla aloitimme kierroksemme historiaa huokuvasta Córdobasta. Tarinamme kertoo sekavista ensikokemuksistamme uudessa majapaikassamme.

Olimme oikeastaan saapuneet Andalusiaan jo myöhään edellisenä iltana. Majoituimme ensimmäisen yön lentokentän tuntumassa Holiday Inn -hotellissa, koska emme halunneet lähteä tien päälle suoraan lennon jälkeen. Eikä se olisi ollut mahdollistakaan, sillä lentokentän autonvuokraamo oli mennyt kiinni jo ennen lentomme laskeutumista. Yö jäi lyhyeksi molemmista päistä, sillä pääsimme nukkumaan vasta kahden aikoihin, ja aamulla yläpuoleltamme alkoi kuulua lasten iloista pomppimista jo ennen kello kuutta. Sitä meteliä eivät mitkään korvatulpat pystyneet vaimentamaan.

Matkaamme joulukalenterin viidennentoista luukun myötä heinäkuiseen Pariisiin. Vietimme kymmenen päivää tuossa suosikkikaupungissamme kesällä 2010. Sää suosi meitä ensimmäisten päivien ajan tarjoten upeaa hellettä ja liki pilvetöntä taivasta. Kansallispäivän kohdalla tapahtui kuitenkin muutos.

Olimme suunnitelleet menevämme katsomaan kansallispäivän paraatia Champs-Elysées-kadun varteen. Aamusta asti jatkunut kaatosade oli lähellä lannistaa paraati-intomme, mutta lopulta kaivoimme matkatavaroistamme esille kertakäyttöiset sadetakit ja lähdimme uhmaamaan säätä.