Nykyään EU:ssa matkustaessa on helppo unohtaa, että vielä muutama vuosi sitten aina Suomen rajojen ulkopuolella liikkuessa piti matkapuhelimen asetuksista laittaa mobiilidatan verkkovierailut eli roaming pois päältä suurten laskujen välttämiseksi. Roaming-maksujen kohtuullistamisen myötä puhelinlaskut pysyvät EU-alueella kurissa, vaikka bitti viuhuisi vähän enemmänkin. Toisin kuitenkin on EU:n ulkopuolella, jossa pitää edelleen olla tarkkana. Tämä ei silti tarkoita, etteikö mobiilidataa voisi käyttää matkalla. Kustannusten hillitsemiseen löytyy useampiakin vaihtoehtoja.

Bologna on tornien kaupunki. Aikoinaan taivaisiin kurkottavia rakennuksia oli jopa lähemmäs sata, mutta aivan näin moni ei ole selvinnyt meidän päiviimme asti. Muutamaan torneista on mahdollista kiivetä. Yksi näistä on Prendiparten torni, joka sijaitsee varsin hyvällä paikalla maisemien puolesta. Minä kiipesin Prendiparten torniin kesällä 2022, jolloin paikka oli avoinna vain satunnaisesti. Nykyisin kiipeäminen on mahdollista joka sunnuntai ja kokemukseen sisältyy myös opastus.

Lennon laskeutuessa jollekin USA:n kentistä jännittää aina, kauanko aikaa tuhraantuu maahan saapumiseen liittyviin muodollisuuksiin. Toisinaan saattaa selvitä tunnissa, joskus menee kaksi. Jonottaminen ja byrokratian määrä tuntuvat todella turhauttavilta, mutta onneksi niiden minimoimiseen on nyt tarjolla toimivan tuntuinen vaihtoehto.

Pääsimme vihdoin tutustumaan Finnairin laajarunkokoneiden uudistettuun matkustamoon taannoisella New Yorkin matkallamme. Koska pistesaldomme riitti, päätimme kokeilla heti pykälän mukavampaa matkustusta businessluokan puolella. Finnarin edellinenkin businessluokan istuinversio oli Airbusin A350-konetyypin osalta mielestämme oikein mukava, mutta uusi näytti toki ainakin valokuvissa vielä kivemmalta. Tämä viimeisin uudistus koski myös vanhempaa A330-konetyyppiä, joten nyt istuimet ovat samanlaiset kaikissa Finnairin laajarunkokoneissa.

Tänä vuonna kesä otti varaslähdön ja saapui ryminällä. Helteet puskivat päälle jo toukokuussa miltei heti viimeisten lumisateiden päätteeksi. Kuumalla säällä maistuu jäätelö ja jäätelökioskeilla onkin käynyt poikkeuksellisen kova kuhina, vaikka pahimmat helteet hetkeksi taukosivatkin. Kotikulmillamme Helsingissä onneksi on jäätelökioskeja mistä valita. Olen jo monena kesänä miettinyt, että olisi pitänyt kirjoittaa jonkinlainen esittely omista suosikkikioskeistani. Nyt on vihdoin sen aika.

Helsingin palomuseo esittelee pelastustoimen historiaa maamme pääkaupungissa esineistön ja valokuvien avulla. Museo ei liene kovin tunnettu ja se on lisäksi pikkuisen huonosti avoinna, mutta siellä kannattaa silti käydä jo pelkästään sen mainion sijainnin takia. Palomuseo kun pitää majaansa todella upean Erottajan paloaseman tiloissa.

Viime kesän kahden viikon matkan peruunnuttua olemme odotelleet sopivaa rakoa korvaavalle New Yorkin visiitille. Tänä keväänä helatorstain tienoilla sellainen vihdoin tuli vastaan, joskin matkan kesto jäi nyt vain kahdeksaan päivään. Peruuntuneen matkan tärppilista oli auttamattomasti liian pitkä liki puolet lyhyemmälle ajalle, mutta emme antaneet sen häiritä. Matkakuume kohosi lähdön alla jo huippulukemiin, olihan edellisestä Nycin vierailustamme ehtinyt vierähtää yli kuusi vuotta.

Noin tunnin ajomatkan päässä Tromssasta sijaitsevaa syrjäistä Sommarøyn kalastajakylää kuulee joskus kutsuttavan pohjolan Karibiaksi. Eikä suotta, sillä tämän kahdelle saarelle levittäytyvän kylän valkohiekkaiset rannat ja turkoosit vedet tuovat helposti mieleen jonkin kaukaisen etelämeren paratiisisaaren. Suomeksi nimi Sommarøy tarkoittaa kesäsaarta ja paikka onkin kohtalaisen suosittu turistikohde.

Italialainen kirjailija, runoilija ja filosofi Dante Alighieri yhdistetään yleensä vahvimmin synnyinkaupunkiinsa Firenzeen. Hän ehti kuitenkin asua monissa muissakin paikoissa. Synnyinkaupunkinsa hän joutui jättämään kieltäydyttyään maksamasta hänelle langetettua sakkoa, joka liittyi kaupungissa meneillään olleisiin poliittisiin vääntöihin. Vaikka Danten karkotustuomio oli vain kahden vuoden pituinen, kieltäytyi kirjailija enää koskaan palaamasta Firenzeen.

Kirjoitin taannoin Skansenin ulkoilmamuseosta Tukholmassa ja samassa yhteydessä mainitsin Helsingin Seurasaaren, josta löytyy lähin kotimainen vastine. Tuolloin en ollut Seurasaaren ulkomuseossa kuitenkaan varsinaisesti vieraillut, olin vain nähnyt sen rakennuksia niiden ohi kävellessäni museon aukioloaikojen ulkopuolella. Päätin kuitenkin ottaa aiheesta selvää ja lähdin tutustumaan ulkomuseoon paikan päälle. Saarta kiertäessäni olin toki nähnyt useita vanhoja rakennuksia, mutta en silti ollut oikein ymmärtänyt miten paljon niitä lopulta onkaan. Seurasaaren ulkomuseo on todellakin opaslehtisensä sanoin “aivan kuin talonpoikainen Suomi pienoiskoossa”.