Tänä vuonna kesä otti varaslähdön ja saapui ryminällä. Helteet puskivat päälle jo toukokuussa miltei heti viimeisten lumisateiden päätteeksi. Kuumalla säällä maistuu jäätelö ja jäätelökioskeilla onkin käynyt poikkeuksellisen kova kuhina, vaikka pahimmat helteet hetkeksi taukosivatkin. Kotikulmillamme Helsingissä onneksi on jäätelökioskeja mistä valita. Olen jo monena kesänä miettinyt, että olisi pitänyt kirjoittaa jonkinlainen esittely omista suosikkikioskeistani. Nyt on vihdoin sen aika.

Kun viime kesänä reissusuunnitelmia pohtiessamme suunta näytti vääjäämättä kääntyvän pohjoiseen, totesimme heti ensimmäiseksi haluavamme vihdoin päästä kokeilemaan Inarin kuulun ravintolan Aanaarin. Olimme lukeneet ylistäviä arvioita tästä pohjoisen luonnon antimista innoituksensa ammentavasta ravintolasta. Marjat, poro, pohjoisten vesien kalat sekä etenkin jäkälä raaka-aineina kuulostivat erittäin mielenkiintoisilta. Reitti ehti niin suunnittelun edetessä kuin matkan jo ollessa käynnissäkin vaihtua moneen otteeseen, mutta suunnitelmia muutettiin aina niin, että Inari pysyi mukana ohjelmassa.

Kenties jossain Ranskassa ihmiset matkaavat kaupungeista maaseudulle jonkin huippuravintolan perässä, mutta Suomessa tällaista ei juurikaan tapahdu. Suomen ravintoloiden parhaimmisto on pääosin ryhmittynyt pienelle alalle Helsingin keskustaan. Onneksi meilläkin on poikkeuksia, kuten tämä Aanaar.

Todella hyvä jäätelö on niin harvinainen herkku, että sen perässä kannattaa jo vähän matkustaakin. Me matkustimme kesäkuun lopulla Porvooseen. Tokihan tämä varsinainen silmäkarkki kaupungiksi oli muutoinkin kiva kohde helteisenä kesäpäivänä, mutta joka tapauksessa matkakohde oli tällä kertaa valittu ensisijaisesti jäätelön takia.

Kävimme Fukuokan vierailullamme tutustumassa kaupungin ainoaan panimoon. Tämä Japanin suurimman oluenvalmistajan Asahin laitos ei toki ole ainoa laatuaan, sillä vastaavia löytyy useista paikoista eri puolilta Japania ja myös ulkomailta. Lähimmät sijaitsevat Euroopassa. Kaikkiin näistä on mahdollista päästä tutustumaan opastetulla kierroksella.

Kierroksia Fukuokan panimolla oli onneksi tarjolla japanin lisäksi myös englanniksi. Paikalliselle kierrokselle voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta, mutta englanninkielinen kierros vaatii vähintään vuorokautta ennen tehdyn varauksen. Kierrokset ovat ilmaisia ja sisältävät lyhyen maistelun, joka sekään ei maksa mitään.

Mistä vietnamilaiset saavat vetensä? Hanoista. Tällaista puujalkaa veisteli rajavartiolaitoksen passia tarkastava virkailija Helsinki-Vantaalla nähtyään vaimoni lentolipun määränpään. Vesikysymys oli siis ratkaistu jo ennen kuin pääsimme edes perille kohteeseen ja kahvin kohtaloa selvittelimme seuraavien neljän päivän aikana.

Tiesimme jo ennakolta vietnamilaisen kahvin olevan mainiota. Siksi meillä olikin kovat odotukset tulossa olevien kahvihetkien osalta. Kirjoitin vietnamilaisesta kahvista jo aiemmin (ks. vietnamilainen kahvi), joten nyt en puutu paikallisen kahvin erikoisuuksiin vaan keskityn itse kahviloihin.

Jo ensimmäisessä kohteessamme Hanoissa kävimme tutustumassa useampaan kahvilaan. Pohjois-Vietnam on maan vaurainta osaa ja tämän takia Hanoin kahvilatarjonta on hyvin laaja. Tässä esittelen viisi mielenkiintoisinta testaamistamme Hanoin kahviloista. En voi luvata näiden kahviloiden olevan kaupungin parhaita, sillä otantani oli aivan liian suppea. Kaikki olivat kuitenkin mainioita ja vieläpä toisiinsa verrattuna hyvin erilaisia. Joukossa on niin isoa ketjua kuin kierrätysmateriaaleilla sisustettua hipsterikahvilaakin. Näiden viiden kahvilan sijainnit löytyvät alla näkyvältä kartalta.

Viime kesän Vietnamin matkallamme en voi varsinaisesti sanoa ihastuneeni maahan ikihyviksi. Paikallinen kahvi kuitenkin vei sydämeni. Jo heti matkan ensimmäisessä kohteessa Hanoissa pääsimme tutustumaan vietnamilaiseen kahviin ja ihastus oli välitön. Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja ja kenties juuri siksi kahvilla on tärkeä osa maan ruokakulttuurissa. Yleensähän Aasian maissa ollaan enemmän teen kuin kahvin ystäviä.

Kahvi saapui Vietnamiin ranskalaisten siirtomaaisäntien mukana 1800-luvulla. Vaikka siirtomaaisäntiä vihattiin, ottivat vietnamilaiset kahvin omakseen. Maan viimein itsenäistyttyä ja selvittyä pitkästä ja verisestä konfliktista USA:n kanssa, on kahvista muodostunut tärkeä vientitulojen lähde. Kommunistinen propagandakin kehotti viljelemään ahkerasti kahvia, jotta maa saisi tavaraa vientiin.

Hongkongissa on vielä paljon brittiläisen siirtomaa-ajan muistoja jäljellä. Kaupungissa on myös tuon ajan peruina useita paikkoja, joissa voi nauttia peribrittiläistä iltapäiväteetä. Kenties upeimmat puitteet tälle rituaalille tarjoaa Hotelli Peninsulan barokkityylinen teesalonki, joka löytyy heti rakennuksen aulasta. Vaikka itse hotelli olikin meille turhan hintava, oli tähän pieneen luksukseen sentään budjetissa varaa. Kannattaa huomioida, että aularavintolan minimilaskutus on noin 40€ eli sitä halvemmalla tästä lystistä ei voi selvitä.

Hongkongin Peninsula avasi ovensa vuonna 1928. Sittemmin ketjuksi laajentunut Peninsula pitää ensimmäistä hotelliaan edelleen lippulaivanaan. Hotellin tavaramerkkinä ovat Rolls-Royce -autot, joiden värinä on ”Peninsulan vihreä”.  Olettaisin, että hotellivieraatkin voivat joutua jotain pientä ylimääräistä maksamaan näillä autoilla kruisailusta.

Nizzan vuonna 1913 avatulla Hotel Negrescolla on edelleen todella ylellisen majapaikan maine, vaikka se ei ehkä enää olekaan ihan maineensa veroinen. Majoituksen hintakaan ei ole täysin mahdoton, joskaan halvaksi Negrescoa ei voi mennä väittämään. Kuninkaalliset ja muu kerma eivät enää viihdy Nizzassa ja se varmasti näkyy niin hinnassa kuin laadussakin.

Me emme ole vielä Negrescoa majapaikkana testanneet, mutta halusimme silti käydä vilkaisemassa paikkaa myös sisältä päin. Tähän tarjoutuu kätevimmin mahdollisuus asioimalla hotellin ravintoloissa. Lounas olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta me päädyimme iltapäiväteehen, jota tarjoillaan baarin puolella. Sisälle saa astua ihan pääovesta ja vessatauolla tarjoutuu mahdollisuus muihinkin hotellin tiloihin tutustumiseen.

USA:ssa kaikki on suurta. Erityisen hyvin tämä pitää paikkansa Texasissa, tuossa manner-USA:n suurimmassa osavaltiossa. Jotta asiat saadaan oikeisiin mittasuhteisiin, täytyy Texasia verrata johonkin kotoisan tuttuun. Texas on vähän yli kahden Suomen kokoinen. Jos Texasin lyö kartalla Keski-Euroopan päälle, mahtuu ääriviivojen muodostaman kuvion sisälle heittämällä koko Saksa ja jokunen pikkuvaltio vielä päälle, ehkä noin kolmasosa koko Keski-Euroopasta. Minkähän kokoisia ovat pihvit Texasissa? Varmaan pieniä… Not!

Pariisissa riittää nähtävää monen reissun tarpeiksi. Kaupunki on väärällään museoita ja upeita kirkkoja, ja sitten on se Eiffelin tornikin. Pariisi on myös lyömätön kohde ruoasta kiinnostuneille matkailijoille. Hyviä ravintoloita löytyy niin huippupaikoista kuin korttelibistroistakin. Silti minun mielestäni Pariisissa on vain yksi syötävä asia, jota ei missään tapauksessa kannata ohittaa: Berthillonin jäätelö. Tämä jäätelö on niin hyvää, että lasken sen yhdeksi Pariisin päänähtävyydeksi.