Ehdin jo kertaalleen luopua edellisen matkavuoden yhteenvedon kirjoittamisesta, koska emmehän me matkustaneet viime vuonna juuri mihinkään. Koko vuosi kului Suomessa. Vaan kun tarkemmin mietin, niin kyllähän me viime vuonnakin vietimme aikaa kodin ulkopuolella varsin paljon. Piirit vain olivat normaaliaikaa pienemmät. Tältä tuo omituinen vuosi näytti.

Vaikka pidänkin myös luonnonmaisemista, ovat upeat rakennukset silti aina nähtävyyslistani kärjessä reissuilla. Minulle kelpaavat niin modernit rakennukset kuin iäkkäämmät helmetkin. Rakennus voi olla henkeäsalpaavan hieno riippumatta siitä onko kyse uudesta pilvenpiirtäjästä tai vuosisatoja vanhasta temppelistä. Ympäristöönsä hyvin istuva rakennus, jossa on sopivasti kivoja yksityiskohtia, on aina ilo silmälle.

Innostuinkin välittömästi Tien päällä -blogin Sonjan kymmenen henkeäsalpaavan rakennuksen listasta siinä määrin, että päätin listata omat suosikkini. Näiden kymmenen valinta ei ollut erityisen helppoa, sillä upeita rakennuksia on tullut reissuilla vastaan todella paljon.

Auringonlaskut ovat yksi suosikkijutuistani reissuilla. Matkamme suuntautuvat usein paikkoihin, joissa aurinko laskee vähän aikaisemmin kuin Suomen kesässä, joten auringonlaskuja ihaillakseen ei tarvitse valvoa aivan aamuyöhön asti.

Ystävänpäivänä Lähtöportti-blogissa hehkutettiin upeita auringonlaskuja eri puolilta maailmaa. Innostuin noiden kuvien ja tarinoiden myötä itsekin pläräilemään omia kuva-arkistojani. Ihan joka reissulla maisema tai säätila ei ole innostanut auringolaskujen dokumentointiin, mutta varsin iso pino noita kuvia silti löytyi. Esittelen tässä niistä kaksitoista parasta.

Viime viikkoina tiedotusvälineissä on esitelty Nasan juuri Marsiin laskeutuneen mönkijän lähettämiä kuvia punaiselta planeetalta. Huomioni kiinnittyi laitteen laskeutumispaikkaa esittävään Marsin karttaan, jossa näkyi tuttu paikannimi, Canyon de Chelly. Pikainen googlaus paljasti, että todellakin tuo paikka Marsissa oli nimetty navajointiaanien puoliautonomisella alueella Arizonan osavaltiossa sijaitsevan kanjonin mukaan.

Tässä ei varmaan ole mitään omituista, oletettavasti moni muukin paikka naapuriplaneetallamme on saanut nimensä Maan kohteiden mukaan. Mielikuvitukseni lähti tästä kuitenkin laukalle. Mietin, että kyllähän tuo punakallioinen kanjoni on yksi erikoisimmista näkemistäni paikoista. Mikä jottei se voisi hyvinkin esittää vierasta taivaankappaletta vaikkapa jossain tieteiselokuvassa. Samalla mieleeni tuli monta muutakin maisemaa, joista voisin sanoa samaa. Listasin tähän kymmenen ensimmäistä pienen kuvauksen kera. Vaikka nämä kaikki maisemat ovat monelle yhtä arkipäiväisiä kuin mäntymetsä meille suomalaisille, voivat ne helposti saada ensikertalaisen mielikuvituksen heräämään. Etenkin, jos tuo ensikertalainen on tällainen sci-fin ystävä.

Päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen napata kopin Unelmatrippi-blogin *Jennin *liikkeelle laittamasta 10 matkailufaktaa -haasteesta. Kuten näemmä monelle muullekin bloggaajalle, tuntui faktojen raapiminen kasaan myös minusta haastavalta urakalta. Vaan sain kuin sainkin kaikki kymmenen kerättyä. Nyt siis selviää millainen matkailija minä olen. Eikä tämä tarina ole palturia.

Tästä matkavuodesta kirjoittaminen tuntuu lähinnä vitsiltä. Aika kauas taaksepäin pitää ajassa mennä, että yhtä huono matkavuosi löytyisi. Toisaalta jotain reissailua sentään vuoden mittaan harrastimme, joten ehkä pieni muistelo on paikallaan jo pelkän historiallisen jatkumonkin takia.

Koska vuosi oli matkailun osalta vaatimaton, jäi aikaa yli kaikenlaiseen muuhun. Juuri ennen pandemian räjähtämistä käsiin olin saanut siirrettyä blogin uudelle alustalle. Tästä aiheutui monenlaista selviteltävää ja korjailtavaa. Alkukesästä toteutin pitkään haaveilemani kamerakaluston päivityksen ja siitä alkoi oikeastaan koko loppuvuoden kestänyt opettelujakso. Uudessa kamerassa kun oli kaikenlaisia aiemmasta puuttuvia herkkuja.

Lisäksi päätin alkuvuodesta ottaa vastaan Martan matkassa -blogista bongaamani 50 kirjan lukuhaasteen. Tosin tässä haasteessa taisi olla jotain eri kategorioita, mutta minä pyrin vain lukemaan vuoden aikana 50 kirjaa, eli keskimäärin noin kirjan viikossa. Kun aikaa nyt siunaantui vähän arvioitua enemmän, ei tuosta lukemasta juuri ollut haastetta. Kirjojen mukana olen saanut vuoden mittaan matkata niin avaruudessa kuin ajassakin valtavan kauas.

En voi sanoa koronan varsinaisesti peruneen kesälomasuunnitelmiamme, koska emme olleet ehtineet tehdä mitään tarkkoja suunnitelmia ennen pandemian rantautumista Suomeen. Silti voin varmuudella sanoa, että emme olisi missään tapauksessa päätyneet nyt suunnitteilla olevaan vaihtoehtoon ilman koronaa. Tulossa on todellinen miljoonien mahdollisuuksien kesäloma, enkä ole ollenkaan varma, onko edes suurin osa näistä mahdollisuuksista positiivisia.

Tämä kevät on ollut todellakin erilainen kuin mitä vielä maaliskuun alussa osasin odottaa. Pois jäivät suunnitellut matkat Kambodžaan ja Ranskaan, samoin kuin työmatka Norjaan. Tallinnan risteilykään ei toteutunut. Työ ja kaikki muukin elämä siirtyi tapahtuvaksi miltei pelkästään kotona neljän seinän sisällä. Kesäkuun kolkutellessa jo ovelle tätä uutta normaalia on jatkunut nyt kaksi ja puoli kuukautta. Tässä voisikin olla hyvä yhteenvedon paikka.

Ilman koronavirusta olisimme nyt reissussa Kaakkois-Aasiassa. Matka ei tietenkään tässä tilanteessa toteudu. Olenkin iloinen, että emme koskaan ehtineet edes ostaa lentoja tätä reissua varten. Aluksi oli muita epävarmuustekijöitä elämässä ja niiden poistuttua kolkutteli korona jo ovella. Päätimme jäädä vielä hetkeksi odottamaan ennen lentojen varaamista. Siinä odotellessa tuli kehotus välttää matkustamista.

Suunnitelmien peruuntuminen harmittaa aina, mutta nyt ei auta muuta kuin odotella. Tämä on taas yksi osoitus siitä, että koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Nykytilanne ei onneksi kestä loputtomasti, joten maailmalle on vielä mahdollista päästä matkustamaan ennemmin tai myöhemmin. Vastoinkäymisiä voisi toki olla toisenkinlaisia. Vakava sairastuminen tai kohdalle osuva onnettomuus voisi viedä mahdollisuuden matkustaa iäksi. Siksi olen onnellinen, että olen edes jonkin verran ehtinyt kiertää maailmaa.

Tien päällä -blogin Sonja kirjoitteli kivasti reissuista, joita hän mieluiten muistelisi, jos ei koskaan enää voisi matkustaa. Menneitä matkoja on toki tullut itsekin näinä päivinä ajateltua. Päätin pukea nämä ajatukset sanoiksi ja koittaa valita viisi upeaa mieleen jäänyttä hetkeä menneiltä matkoilta. Luvassa on siis tällä kertaa muutama lyhyt välähdys reissuiltamme maailmalla.

Tulevan kevään matkasuunnitelmamme menivät koronaviruksen myötävaikutuksella uusiksi. Jäljellä olevat suunnitelmat on nyt helppo listata, sillä niitä ei ole. Siirsimme ensi viikon Tallinnan pikavisiitinkin alkukesään, kun laivayhtiö tällaista mahdollisuutta tarjosi.

Matkojen peruuntuminen ei onneksi tuota meille rahallisia tappioita, sillä emme ole vielä ehtineet tehdä mitään varauksia, joita ei pysty perumaan tai siirtämään ilman kuluja. Turha tässä siis on tilannetta sen enempää märehtiä. Meillä perusterveillä ei ole koronan suhteen huolta, mutta monella iäkkäällä ja muulla riskiryhmään kuuluvalla voi olla tosi kyseessä. Ihmishenget painavat vaakakupissa enemmän kuin meidän lomamatkamme. Tästä huolimatta tilanne kyllä harmittaa.