Maaliskuun lopulla oli syytä juhlaan, sillä täytin pyöreitä vuosia. Edellinen vuosikymmen vaihtui Floridassa ja koska kahvipöydässä pönötys sukulaisten kanssa ei vain yksinkertaisesti ole minun juttuni, lähdimme tälläkin kertaa juhlimaan vanhenemista reissun päälle. Pyörittelin useita erilaisia kohdeideoita. Kun edellisestä kaukomatkasta oli ehtinyt kulua vasta reilut pari kuukautta, päätin tällä kerralla pysytellä Euroopan sisällä.
Tuntuu hämmentävältä, että vasta kolmas Nizzan vierailumme toi meidät kaupungin itäpuolella sijaitsevaan Saint-Jean-Cap-Ferratin pikkukaupunkiin sen tunnetuimman nähtävyyden luo. Aivan varmasti olisimme käyneet paikkaa vilkaisemassa jo aiemmin, mikäli olisimme saaneet siitä vihiä. Varsinainen salaisuus tämä kaunis huvila Villa Ephrussi de Rothschild ei ole, sillä se on kyllä mainittu kaikissa aluetta käsittelevissä matkaopaskirjoissa ja nettikartoistakin se on helppo bongata. Jostain syystä minä olen sen kuitenkin onnistunut ohittamaan, aina heinäkuun 2025 reissuun asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä tämä vaaleanpunainen villa nousi saman tien hienoimmaksi yksittäiseksi nähtävyydeksi, jossa olen Rivieralla käynyt vierailemassa.
Reissun viimeiseksi pariksi yöksi palasimme takaisin Nizzaan, vaikka emme oikeastaan sieltä missään vaiheessa poistuneetkaan. Silti kolmen päivän päiväretkiohjelman ja kaupungin itälaidalla majoittumisen jälkeen siirtymä takaisin keskustan puolelle tuntui isolta muutokselta. Paluun tunnelmaa oli mukana myös siksi, että majoituimme samaiseen hotelliin, jossa yövyimme ensimmäisellä Nizzan vierailullamme 23 vuotta aiemmin.
Tiesimme jo entuudestaan kesäisen Nizzan olevan lämmön puolesta erinomaisesti meille sopiva matkakohde. Meren läheisyys ja herkullinen ruokatarjonta eivät nekään varsinaisesti haitanneet. Edellisestä vierailustakin oli ehtinyt vierähtää jo miltei seitsemän vuotta. Ranskan vallannut poikkeuksellinsen kova helleaalto tuli näiden päälle vielä positiivisena yllätyksenä. Lämpöä riitti lopulta oikein kunnolla ja tunnelma muistutti enemmän tropiikkia kuin eteläistä Ranskaa.
Minä pidän vanhoistakaupungeista kapeine kujineen. Kuivumassa riippuvat pyykit ovat aina ehdottomasti plussaa. Siksipä viihdynkin mainiosti myös Nizzan vanhassakaupungissa. Tämä linnakukkulan kainalossa sijaitseva kohtalaisen kompakti alue on selkeä suosikkini Nizzan alueista. Syksyn 2018 vierailulla vietimmekin aikaa näillä kapeilla kujilla joka päivä.
Vanhakaupunki on mielestäni tämän pienen hehkutuksen ansainnut. Minulla ei ole kauheasti kerrottavaa sen nähtävyyksistä, koska minulle niitä tärkeämpää on vain päämäärätön vaeltelu kapeilla kujilla. En osaa luetella gallerioita, joita kuulemma alueella on. Kirkoistakin tunnen vain yhden. Sen sijaan minulla on joukko valokuvia, joissa on värikkäitä, omituisen muotoisia ja kaikin tavoin viehättäviä vanhoja taloja, ikkunaluukkuja, kukkia ikkunoilla ja niitä pyykkejä kuivumaan ripustettuina. Nämä ovat niitä nähtävyyksiä, joita minä Nizzan vanhastakaupungista etsin.
Nizzan rantakatu Promenade des Anglais on kenties kaupungin tunnetuin paikka. Tämä noin seitsemän kilometrin pituinen rantaviivaa seuraileva katu alkaa Nizzan lentokentältä päättyen suunnilleen linnakukkulan juurelle. Kävelykadulla on erilliset kaistat jalankulkijoille ja pyöräilijöille.
Promenade des Anglais, suomeksi englantilaisten kävelykatu, sai nimensä rahoittajiltaan. Englantilaiset aristokraatit olivat pakoilleet Britannian kalseaa talvea Nizzaan jo 1700-luvun loppupuoliskolta alkaen. Vuonna 1820 talvi oli kylmä myös Ranskassa ja Nizzaan saapui suurin joukon kerjäläisiä. Englantilaiset ylimykset päättivät helpottaa kurjien elämää tarjoamalla heille töitä. Sopivaksi projektiksi valikoitui kävelykadun rakentaminen rannan tuntumaan.
Nizzan vuonna 1913 avatulla Hotel Negrescolla on edelleen todella ylellisen majapaikan maine, vaikka se ei ehkä enää olekaan ihan maineensa veroinen. Majoituksen hintakaan ei ole täysin mahdoton, joskaan halvaksi Negrescoa ei voi mennä väittämään. Kuninkaalliset ja muu kerma eivät enää viihdy Nizzassa ja se varmasti näkyy niin hinnassa kuin laadussakin.
Me emme ole vielä Negrescoa majapaikkana testanneet, mutta halusimme silti käydä vilkaisemassa paikkaa myös sisältä päin. Tähän tarjoutuu kätevimmin mahdollisuus asioimalla hotellin ravintoloissa. Lounas olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta me päädyimme iltapäiväteehen, jota tarjoillaan baarin puolella. Sisälle saa astua ihan pääovesta ja vessatauolla tarjoutuu mahdollisuus muihinkin hotellin tiloihin tutustumiseen.
Nizzan paras näköalapaikka on linnakukkula Colline du Château vanhankaupungin ja sataman välissä. Kukkulalla sijaitsi aikoinaan 1000-luvulla rakennettu puolustuslinna, josta on nykyisin enää rauniot jäljellä. Linnaa piiritettiin lukuisia kertoja eri sotien yhteydessä, kunnes lopulta 1700-luvun alussa aurinkokuningas Ludwig XIV määräsi koko hökötyksen tuhottavaksi.
Vaikka linnaa ei kukkulalla enää olekaan, on paikka silti edelleen suosittu turistikohde. Kukkulan huippu on nykyään puistona, josta löytyy niin penkkejä kuin lasten leikkipuistokin. Parasta kukkulassa ovat ehdottomasti niin satamaan kuin kävelykatu Promenade des Anglaisille avautuvat maisemat. Päivällä aurinko paistaa meren suunnalta, joten valokuvatkin onnistuvat niin satamaan kuin rantakadullekin päin ilman vahvaa vastavaloa. Aurinko nousee sataman takaa ja laskee kävelykadun suunnalle.
Pääosa Rivieran syyslomastamme kului Nizzassa, joka on kiva paikka jos haluaa kaupunki- ja rantaloman samassa paketissa. Tarjolla on muutoinkin jokaiselle jotakin. Ostosmahdollisuudet kuuluvat olevan hyvät, vanhakaupunki on viehkeä ja rantakadulta näkyvä turkoosi meri on kaunis katsella myös tällaisen maakravun mielestä. Nizzaan on myös kätevästi tarjolla suoria lentoja Suomesta.
Noin tunnin bussimatkan päässä Nizzasta sisämaahan päin sijaitsee viehättävä Saint-Paul de Vence. Tämä yli tuhat vuotta vanha kukkulakaupunki on jo pitkään houkutellut puoleensa taiteilijoita. Meidän vierailustamme kaupungissa on jo useita vuosia aikaa, mutta kaupunki tuskin on kauheasti muuttunut näiden vuosien aikana.
Saint-Paul sijaitsee sisämaassa noin suunnilleen Nizzan ja Antibesin puolivälin tienoilla. Maa nousee sisämaahaan siirryttäessä nopeasti ja siksi matkalla Nizzasta Saint-Pauliin onkin paljon korkeuseroa. Tie on lisäksi varsin mutkainen. Matka taittuu vuokra-autolla tai vaikka paikallisliikenteen bussilla. Bussi numero 400 taittaa matkan noin tunnissa. Jos alla on vuokra-auto, kannattaa varata vähän aikaa maisemien ihailuun. Matkan varrella on näköalapaikkoja, joissa voi pysähtyä hetkeksi jaloittelemaan ja ihailemaan näkymiä.
