Matkaamme joulukalenterin viidennentoista luukun myötä heinäkuiseen Pariisiin. Vietimme kymmenen päivää tuossa suosikkikaupungissamme kesällä 2010. Sää suosi meitä ensimmäisten päivien ajan tarjoten upeaa hellettä ja liki pilvetöntä taivasta. Kansallispäivän kohdalla tapahtui kuitenkin muutos.

Olimme suunnitelleet menevämme katsomaan kansallispäivän paraatia Champs-Elysées-kadun varteen. Aamusta asti jatkunut kaatosade oli lähellä lannistaa paraati-intomme, mutta lopulta kaivoimme matkatavaroistamme esille kertakäyttöiset sadetakit ja lähdimme uhmaamaan säätä.

Pariisilaisia ei sade näyttänyt häiritsevän. Olimme ainoat, jotka olivat vaivautuneet suojautumaan säältä jotenkin. Joitain sateenvarjoja näkyi siellä täällä, mutta pääosin ihmiset olivat kuin vettä ei sataisikaan. Pariisilaiset taitavat tykätä paraateista.

Katselimme aikamme ohi lipuvia sotajoukkoja. Tämä alkoi pian puuduttaa ja päätimme keksiä jotain parempaa tekemistä. Kesken paraatin paikalta oli helppo poistua, sillä metroasemilla ei ollut minkäänlaista tungosta. Paremman tekemisen puutteessa päätimme suunnata Louvreen. Jos kerran taidemuseossa haluaa käydä, mikä olisi parempi ajankohta kuin sadepäivä.

Lonely Planetista lukemaani vinkkiä seuraten suuntasimme lasipyramidin sijaan Carusel du Louvren ostoskeskukseen, jossa sijaitsevan sisäänkäynnin piti olla rauhallisempi. Ja sitähän se olikin. Ulkona jono lasipyramidin sisäänkäynnille oli satojen metrien pituinen, mutta ostarin sisäänkäynnillä jonoa ei ollut kuin muutaman ihmisen verran. Kaiken kukkuraksi jonottaa sai säältä suojassa. Hörppäsimme kahvit ostarin kahvilassa ja suuntasimme museoon.

Turvatarkastuksen jälkeen olimme jo lasipyramidin alla sijaitsevassa aulassa, josta löytyvät lippuluukut. Ne olivat kuitenkin kiinni ja väki maleksi suoraan sisälle museoon. Eli kansallispäivänä museoon oli ilmainen pääsy. Emme antaneet tämän häiritä, vaan suuntasimme kohti taideaarteita.

Kiertelimme ihailemassa niin upeita maalauksia kuin itse rakennustakin reilun parin tunnin ajan. Keskityimme kahden eri kauden maalaustaiteen näyttelyihin ja jätimme muun osan museosta suosiolla väliin museoähkyn välttämiseksi. Ikkunoista näkemämme perusteella jono lasipyramidilla sen kuin kasvoi. Kenties paraati oli jo päättynyt ja moni muukin sitä katsomassa ollut oli päättänyt viettää sadepäivää museossa.

Vesisade jatkui edelleen museosta poistuessamme. Suuntasimme ulos samaa tietä kuin olimme tulleetkin. Tuolloin ihmisiä riitti myös maanalaiselle sisäänkäynnille. Sielläkin jono kiersi nyt pitkin ostarin käytäviä. Ajoituksemme oli siis ollut täydellinen.

Muut joulukalenterin luukut:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.