New Yorkin pääkirjasto sijaitsee Midtownissa 5. avenuen varrella 40. ja 42. kadun välissä. Paikka on tärkeä varmasti myös kirjastona, mutta turistin näkökulmasta katsoen se on erityisesti merkittävä rakennuksena. Tätä vuonna 1911 valmistunutta uusbarokkiluomusta Stephen A. Schwarzman Buildingia ei voi olla huomaamatta ohi kävellessä. Sen verran silmiinpistävän erilainen se on verrattuna lähialueen muihin rakennuksiin. Tuollainen muhkea ja koristeellinen kivirakennus erottuu hyvin lasiseinäisten toimistotornien joukosta. Olen löytänyt itseni sitä ihailemasta jokaisella New Yorkin vierailullani.

Tämä ikoninen rakennus on vilahdellut useissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Sinkkuelämää-elokuvassa kirjasto oli häiden näyttämönä (vai mites niille häille kävikään?). Haamujengi Ghostbusters havaitsi siellä tapahtuvan outoja. Katastrofielokuvassa The Day After Tomorrow päähenkilöt hakeutuvat kirjaston sisälle suojaan nopeasti kylmenevältä säältä. Kokoelmassa kun riittää polttoainetta lämpimänä pysymiseen. Näistä esiintymisistä johtuen kirjastorakennus näyttää varmaankin tutulta, vaikka sen näkisi vasta ensimmäisen kerran.

Rakennuksen historiaa

Kirjaston paikalla sijaitsi aiemmin tekojärvi, joka toimi yhtenä kaupungin vesivarastoista. Se oli kuitenkin 1800-luvun loppuun mennessä jo täyttänyt tehtävänsä. Vuonna 1897 lupa kirjaston rakentamiselle nykyiselle paikalleen heltisi. Rakennusta varten järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voittajaksi valikoitui varsin tuntematon toimisto Carrère and Hastings. Rakennustyöt pääsivät käyntiin pienten viivästysten jälkeen vuonna 1897.

Kirjasto oli valmistuessaan 1911 USA:n suurin marmorijulkisivuinen rakennus. Sen liki 35 000 kerrosnieliötä nielivät 3,5 miljoonan esineen kokoelman. Budjettikuri ei ihan pitänyt, sillä rakennus tuli lopulta maksamaan nelinkertaisesti arvioidun verran. No, näitähän sattuu. Kävijöiden määrää ei aluksi hoksattu laskea, mutta arvioiden mukaan avajaisviikolla uutta kirjastoa kävi ihmettelemässä 250 000 kaupunkilaista.

Kirjastorakennus on saanut paljon kehuja heti valmistumisestaan lähtien. Se on kestänyt hyvin aikaa ja on edelleen yksi kaupungin arvostetuimmista rakennuksista. Se pääsi myös kansallisten maamerkkien listalle vuonna 1965. Kaksi vuotta myöhemmin vuorossa oli julistaminen kaupungin historialliseksi maamerkiksi.

Kirjastorakennus nimettiin uudelleen Stephen A. Schwarzmanin mukaan vuonna 2011 valmistuneen suuren remontin päätteeksi. Herra Schwarzman sai tämän kunnian lahjoitettuaan vattimattomat 100 miljoonaa dollaria remonttikassaan. Rakennukselle rakennetaan parhaillaan laajennusosaa, jonka pitäisi valmistua vuonna 2021.

Kirjaston kokoelma

Tämän massiivisen kirjastorakennuksen sisältämä kokoelma on vähintään rakennuksen veroinen. Kirjaston lainattavissa oleva kokoelma pitää sisällään liki 2,5 miljoonaa nidettä. Näiden lisäksi rakennuksen sisällä on yli 45 miljoonan esineen tutkimuskäytössä oleva kokoelma, josta noin 10 miljoonaa esinettä on kirjoja. Näitä esineitä ei voi lainata.

Kokoelma sai alkunsa 1890-luvulla, kun Astorin ja Lenoxin kirjastojen kokoelmat yhdistettiin. Uusi yhdistynyt kirjasto sai rahalahjoituksia, joiden turvin kokoelmaa laajennettiin. Kahden kirjaston yhdistetty kokoelma käsitti noin 300 000 kirjaa ja muuta esinettä, mikä ei tuonakaan aikana ollut valtava määrä. Tämän kokoelman kodiksi kirjastorakennus oli hieman liioiteltu mittasuhteiltaan. Perustajat halusivat kuitenkin kirjastolle päärakennuksen, jossa kaupunkilaisilla olisi aihetta olla ylpeitä.

Kirjastossa on useampia lukusaleja. Ne ovat eri kokoisia ja eri tavoin koristeltuja. Yhteistä näille kaikille ovat kuitenkin seinillä roikkuvat maalaukset. Vaikka koristelutaso vaihtelee, on jokainen lukusaleista omalla tavallaan upea. Tämä koskee myös kirjaston käytäviä.

Opastetut kierrokset

Paras tapa tutustua tähän upeaan rakennukseen on osallistua opastetulle kierrokselle, joka ei maksa mitään. Kierroksia on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 11 ja 14 sekä sunnuntaisin klo 14. Kierrokselle ei tarvitse edes erikseen ilmoittautua, riittää kun saapuu pääaulan eli Astor Hallin vastaanottotiskille ilmoittautumaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kierrokselle mahtuu vain 25 vierailijaa, eikä paikkaansa voi varata etukäteen. Kierrokselle halajavan on siis syytä olla ajoissa.

Meidän kierroksellemme valikoitui oppaaksi ranskalaissyntyinen nainen, joka on asunut USA:ssa useamman vuosikymmenen. Hän on kuitenkin säilyttänyt ranskalaisen aksenttinsa, joka tuntuikin sopivan tähän ympäristöön mainiosti. Opas tunsi rakennuksen ja sen historian kuin omat taskunsa. Ilman kierrosta olisimme jääneet monta anekdoottia köyhemmiksi.

Kierrosten aikataulut kannattaa varmistaa vielä ennen vierailua virallisilta sivuilta täältä. Samasta lähteestä löytyvät myös muut ohjeet kierroksiin liittyen. Ruoka ja juoma ovat toki kiellettyjä. Puhelimet on pidettävä äänettöminä, kuten kirjastoissa yleensä, ja lukusaleissa on muutoinkin oltava mölyämättä.

Kirjastorakennus komeilee jokaisen New Yorkin vierailuni valokuvien joukossa. Rakennusta vahtivat leijonat ja julkisivun yksityiskohdat jotenkin vain vetävät joka kerta puoleensa. Mahdollisesti seuraavalla vierailulla voisin taas tunkea mukaan opastetulle kierroksellekin.

Muut kirjoitukset aiheesta New York: