Helsingin yksi tunnetuimmista muistomerkeistä ja samalla suosituimmista vierailukohteista on ehdottomasti Sibelius-monumentti, joka on kuvanveistäjä Eila Hiltusen käsialaa. Tämän Suomen kansainvälisesti tunnetuimmalle säveltäjälle Jean Sibeliukselle omistetun muistomerkin edustalta voi normaalioloissa liki milloin tahansa löytää ryhmän turisteja itseään kuvaamasta. Vuosittainen vierailijamäärä kun nousee puoleen miljoonaan. Muistomerkki tuo useimmille ensimmäisenä mieleen urkupillit. Pillien lisäksi veistokseen kuuluu Sibeliuksen kasvokuva, joka nököttää niiden oikealla puolella kallion päällä. Kasvokuva ei kuulunut teoksen alkuperäiseen suunnitelmaan, vaan se lisättiin mukaan vasta teoksen moderniuden herättämän närän myötä.

Puistomaisen vehreä Haagan kaupunginosa Helsingissä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ihan itsessäänkin. Alue on kätevästi saavutettavissa keskustasta käsin junalla tai bussilla. Haagan todellinen helmi löytyy kuitenkin lyhyen kävelymatkan päästä Huopalahden asemalta. Kyseessä on kaikille avoin kaupungin puisto, joka tunnetaan nimillä Alppiruusupuisto ja Rodopuisto. Puiston lukuisien alppiruusujen ja atsaleoiden paras kukinta alkoi viikko sitten ja kukintaa jatkuu vielä arviolta viikon verran. Paras hetki puistossa vierailemiseen kesän 2020 osalta on siis juuri nyt.

Tarkoituksenamme oli roadtripin päätteeksi rauhoittua kahdeksi päiväksi Los Angelesiin joulun viettoon ennen tapaninpäivän paluulentoa Suomeen. Olimme varanneet joulunviettopaikaksemme huoneen kodikkaasta Channel Road Innistä aivan Santa Monican pohjoislaidalta. Paikka oli ennalta tuttu jo ensimmäiseltä Los Angelesin vierailultamme.

Suunnitelmamme oli kuitenkin ehtinyt matkan varrella hieman muuttua ja jouluaaton sijaan paluumme Los Angelesiin tapahtui siksi jo kaksi päivää aikaisemmin. Tarvitsimme siis majoituksen enkelten kaupungista myös jouluaattoa edeltäviksi kahdeksi yöksi.

Anaheimista parisen tuntia etelään päin ajeltuamme saavuimme seuraavaan kohteeseemme San Diegoon. Moottoritietä pitkin matka sujui nopsaan, vaikka lukuisista kaistoista huolimatta liikenne hetkittäin puuroutuikin mateluksi. Ajelimme suurimman osan matkasta äärivasemmalla kimppakyytikaistalla (eng. car pool). Kaliforniassa olet kimppakyytiläinen aina, jos autossasi on vähintään kaksi ihmistä. Välillä piti ihan kurkistella muihin autoihin, että oikeastiko niissä oli vain kuski yksin liikkeellä. Jep, oli niissä. Ei ihme, että on vähän ruuhkaa välillä.

San Diego on Kalifornian eteläisin suurkaupunki, jossa on noin puolitoista miljoonaa asukasta. Pääosa turisteista viihtynee kaupunkia ympäröivien rantojen tuntumassa ja itse keskusta jää vähemmälle huomiolle. Sinällään keskustan kaasulyhtykortteli (eng. Gaslamp Quarter) on ihan viihtyisää aluetta, mutta sen ulkopuolella tienoo muuttuu nopeasti nuhjuiseksi joka nurkalla nukkuvine kodittomineen. Epätyypillisinä turisteina me majoituimme aivan tämän alueen laidalla.

Matkamme jatkui pikaisen Santa Monican pysähdyksen jälkeen naapuripiirikuntaan Orangeen, joka on käytännössä kasvanut kiinni Los Angelesiin. Anaheimin kaupunkiin meidät toi aluksi jääkiekko-ottelu paikallisen ankkajengin ja Los Angelesin kuninkaiden välillä. Jääkiekko jäi meiltä kuitenkin näkemättä.

Anaheim vaikuttaa pikaisesti katsottuna yhdeltä valtavalta lähiöltä. Asukkaita tässäkin kaupungissa on yli 300 000, millä lukemalla se pääsee sijalle kymmenen Kalifornian kaupungeista. Anaheim on kehittynyt nykyiselleen oikeastaan Disneylandin vaikutuksesta. Aiemmin lähinnä maanviljelyn varassa elänyt yhdyskunta alkoi vuonna 1955 avatun huvipuiston vaikutuksesta muuntua kaupunkimaisempaan suuntaan. Aluksi puiston ympäristöön kohosi hotelleja ja muita majoitusliikeitä ja pian myös asutusta.

Hollywoodista matkamme jatkui Tyynenmeren rantamaisemiin Santa Monicaan. Aluksi meidän oli tarkoitus pysähtyä rannan tuntumaan kahden yön ajaksi, mutta lopulta teimme pienen rytminvaihdoksen ja jatkoimme matkaa Anaheimiin jo yhden yön jälkeen. Uhraus ei ollut kovin suuri, sillä myös matkamme viimeisen kahden yön majapaikka löytyi juuri Santa Monicasta. Meillä oli siis luvassa vielä lisää aikaa näiden rantamaisemien koluamiseen.

Emme olleet koskaan aiemmin yöpyneet kävelymatkan päässä Santa Monican laiturista. Tällä kertaa halusimme sijoittua juuri tälle alueelle päästäksemme kätevästi tutustumaan laituriin ja rantaan sen lähellä eri vuorokaudenaikoina. Sijainnin merkitys korostui Santa Monican osuuden lyhennyttyä vain yhden yön majoituksen pituiseksi. Visiitin lyheneminen tarjosi toisaalta myös mahdollisuuden valita hieman hintavampi majoitus räjäyttämättä samalla koko reissun budjettia.

Joulukuisen Kalifornian roadtripimme matkakertomus käynnistyy ensimmäisestä kohteestamme Hollywoodista. Tuo elokuvan taikaa huokuva Los Angelesin kaupunginosa vilisee filmitähtiä, punaisia mattoja ja ökyautoja. Kaikki on kimaltavaa ja kaunista eikä taivaalla näy pilven hattaraa. Päivät lumoavassa Hollywoodissa ovat aina täydellisiä, eikä mikään huoli voi niitä varjostaa.

Ja sitten minä heräsin. En voinut olla aloittamatta imelästi, vaikka todellisuudessa Hollywood on alueena kaikkea muuta kuin mitä sen nimeen ladatuista mielikuvista voisi päätellä. Jotenkin tuo mielikuvien ja todellisuuden välinen kontrasti on vain niin mehukkaan räikeä. Filmitähtiä emme vielä ole nähneet, mutta katujen varsilla telttailevia kodittomia sitäkin enemmän. Todennäköisemmin Hollywoodissa voi joutua aseellisen ryöstön uhriksi kuin törmätä filmitähteen. Yhtä lukuunottamatta kaikki suuret elokuvastudiot ovat kaikonneet alueelta, ja vaikka monissa teollisuushalleissa varmasti tehdään jotain elokuviin liittyvää, on silti Oscar-gaalan glamour Hollywoodin arjesta todella kaukana. Turistin kokema todellisuus löytyy jostain ääripäiden välimaastosta.

Córdoban kaupunki Andalusiassa on täynnä historiaa. Onhan alueella ollut asutusta jo kymmeniätuhansia vuosia, aina neandertalinihmisten ajoilta asti. Kaupungin yksi vanhimmista nähtävyyksistä on Quadalquivirjoen ylittävä roomalainen silta. Tosin nykyinen silta ei enää ole se roomalaisten ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua rakentama tie joen yli. Silta oli aikoinaan osa Roomasta Cádiziin vievää Via Augusta -tietä.

Nykyinen silta on pääosin peräisin 900-luvun maurilaiselta kaudelta. Silta on yhdeksän metriä leveä ja liki 250 metriä pitkä. Alkuperäisessä sillassa oli seitsemäntoista kaarta, mutta maurilaisessa versiossa kaaria on yksi vähemmän. Keskiajalla sillan toiseen päähän lisättiin Calahorran torni ja toiseen päähän portti Puerta del Puente. Silta torneineen ja portteineen on restauroitu reilut kymmenen vuotta sitten.

Roomassa jos missä upeita kirkkoja riittää. Edellisellä vierailullamme kaupungissa piipahdimme monissa kirkoissa ihan vain siksi, että ne sattuivat sijaitsemaan sopivasti reitin varrella. Monen nimi jäi epäselväksi. Chiesa del Gesùun emme kuitenkaan pistäytyneet vahingossa. Tämä jesuiittajärjestön pääkirkko oli tuttu jo ensimmäiseltä Rooman matkaltamme kesältä 2001. Tuolloin valokuvat jäivät ottamatta, koska kuvaaminen oli kirkossa kiellettyä. Paikka jäi kuitenkin mieleen hienoimpana kirkkona, jossa olen koskaan vieraillut. Onneksi tällä toisella vierailukerralla valokuvauskieltoja ei näkynyt.

Chiesa del Gesù ei vielä ulkoa päin herättänyt minussa suuria odotuksia, vaikka sen barokkijulkisivun pitäisi olla tyylisuuntansa huippua. Kenties Roomassa vain yksinkertaisesti turtuu upeisiin kirkkoihin, eivätkä ne siksi enää herätä suuria tunteita. Voimakkaimmat muistikuvat ensivierailulta liittyvät kirkon sisätilojen ylitsepursuaviin koristeluihin. Jostain syystä Pietarinkirkko ei aikoinaan enää tuntunut miltään Chisa del Gesùn jälkeen. Tässä syynä saattoivat olla mittasuhteet. Pietarinkirkko kun tuntuu ylisuurelta ja muutoinkin joka suhteessa överiltä.

Pariisin upea kaupungintalo, Hôtel de Ville, on alunperin rakennettu vuosien 1535 ja 1628 välillä. Nykyinen talo tosin on alkuperäisestä hieman laajennettu 1800-luvun lopun versio. Uusi versio rakennettiin alkuperäistä tulipalossa tuhoutunutta renessanssipalatsia kunnioittaen. Pariisissa valtaa keväällä 1871 pitänyt radikaali sosialistinen Pariisin kommuuni tuikkasi vanhan kaupungintalon tuleen valtansa murennuttua.

Kaupungintalo sijaitsee Pariisin neljännessä arrondisementissa Seinen oikealla rannalla. Rakennuksen eteläinen siipi näkyy hienosti joelta käsin. Julkisivu puolestaan on kohti Place de l’Hôtel-de-Villea, eli Kaupungintalon aukioita. Aukiolla on suuri suihkulähde ja keskitalvella luistinrata. Olemme vierailleet Pariisissa niin kesällä kuin talvellakin ja molempina vuodenaikoina aukio on näyttänyt upealta. Yllä näkyvässä kuvassa kaupungintalon julkisivua koristaa kenraali Charles de Gaullen kuva.