Las Vegas on monella tavoin omituinen kaupunki. Keskelle aavikkoa rakennettu viihdekeidas on täynnä vastakohtaisuuksia. Stripin valtavat rakennuskompleksit kiiltävine julkisivuineen jäävät taakse jo parin kadunkulman jälkeen. Rakennukset vaihtuvat mataliksi ja pääosin parhaat päivänsä nähneiksi. Niillä kulmilla ei haluaisi liikkua jalkaisin illan tullen. Yksi parhaiten mieleen jääneistä kummastuksen aiheista ensimmäiselle Vegasin vierailulleni valmistautuessani olivat kaupungin ykkösnähtävyydet, kasinohotellit. Mitä ihmeellistä nyt hotelleissa voi olla?

Monille näissä ei varmaan mitään ihmeellistä olekaan ja varmasti juuri tälle osalle turisteista ensimmäinen vierailu Vegasiin jää viimeiseksi. Miksikään Vegas-faniksi en voi minäkään tunnustautua, mutta siitä huolimatta olen kaupunkiin palannut, ja varmasti palaan vielä uudestaankin. Tähän eivät varsinaisesti kuitenkaan ole syynä nämä kasinohotellit, vaan monet muut asiat, joita olen onnistunut Vegasista löytämään pienen etsimisen jälkeen.

Japanin muinainen pääkaupunki Kioto on täynnä mielenkiintoisia buddhalaisia temppeleitä. Monet kaupungin temppeleistä kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Tähän joukkoon kuuluu myös Kiyomizu-dera, jossa kävin vierailulla kesän 2018 Japanin junamatkalla.

Kiyomizu-deran temppeli sijaitsee mäen päällä Kioton keskustan itälaidalla. Temppelille johtava kapea Teekuppikujana tunnettu kävelykatu tekee jo matkasta mielenkiintoisen. Kadun varren vanhat puutalot kätkevät sisäänsä mielenkiintoisia putiikkeja, joissa myydään kaikenlaista tavaraa. Vaikka ei varsinaisesti ostoksilla olisikaan, kannattaa putiikeissa piipahtaa. Minäkin pysähdyin pienelle visiitille Totoro-kauppaan, josta löytyi kaikkea mahdollista Totoron kuvalla varustettua tavaraa.

Vietnamin kesälomamatkamme viimeinen kohde oli maan suurin kaupunki Ho Chi Minh City, joka aiemmin tunnettiin nimellä Saigon. Tykkään enemmän tuosta vanhasta nimestä ja siksi kutsun kaupunkia tästä lähtien Saigoniksi.

Matkasimme Saigoniin Da Nangista Vietnam Airlinesin lennolla. Harkitsimme vakavasti myös 16 tunnin junamatkaa, mutta tarjolla olleet vaihtoehdot eivät lopulta kuitenkaan houkutelleet. Olisimme halunneet aiemman yöjunaetapin tapaan oman hytin, mutta Da Nangista etelään päin ei enää ollut tarjolla muuta kuin paikkoja neljän tai kuuden hengen hyteissä.

Saimme matkalla Da Nangin hotelliltamme lentokentälle reissun toisen taksikokemuksen ja tälläkin kertaa meitä yritettiin vedättää. Kuski yritti langettaa maksettavaksemme lentokentän alueelle ajamiseen tarvittavan lipun hinnan, vaikka etukäteen oli sovittu muuta. Kyyti oli Hanoin ongelmataksin tapaan hotellimme järjestämä ja jälleen kerran meitä erikseen neuvottiin olemaan maksamatta enempää kuin sovittu hinta. Jo tuon ohjeistuksen pohjalta osasimme odottaa ongelmia ja siksi otimmekin lähtiessämme hotellin käyntikortin mukaamme. Hanoin tapauksen tavoin tämäkin ongelma selvisi nopeasti, kun kuljettaja sai ensin hetken räyhätä hotellin vastaanottovirkailijalle puhelimessa. En siis näiden kokemusten valossa voi varsinaisesti suositella Vietnamin takseja.

Kolmen maailmanperintökohteen jälkeen vuorossa oli jotain ihan muuta, eli kolmen yön majoitus rannan tuntumassa Da Nangissa. Majapaikkamme sijaitsi parin kadunkulman päässä juuri siltä China Beachiksi kutsutulta rannalta, jonne jenkit laskivat maihin Vietnamiin sotimaan tullessaan.

Matkasimme lyhyen matkan Hoi Anista Da Nangiin edellisen majapaikkamme järjestämällä kyydillä. Matkaan ei mennyt kuin puolisen tuntia. Kuski oli aivan matkan lopussa hieman epävarma suunnasta, mutta löysi kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan paikkaan, ECO Green Boutique Hotelin eteen.

Hotellin nimi herätti epäilyksiä. Arvelin sen olevan lähinnä markkinoinnillinen hämäys, mutta ilmeisesti jotain tottakin oli mukana. Ainakin kaikki pesunesteet olivat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja ja pyyhkeitä ei vaihdettu aivan yhtä maanisella tarmolla kuin muissa matkamme majapaikoissa. Oli heillä jokin ympäristösertifikaattikin. Hotellin eduksi on laskettava myös sen aulasta löytyvä kiva kahvila. Sieltä sai tilattua kahvin vaikka suoraan huoneeseen.

Huesta matkamme jatkui Hoi Aniin, joka tunnetaan värikkäistä lyhdyistään. Hoi Anin vanhakaupunki on keskisen Vietnamin todellinen silmäkarkki ja suosittu vierailukohde etenkin iltaisin lyhtyjen syttyessä. Me halusimme majoittua kaupungissa kahden yön verran, jotta voisimme tutustua vanhaankaupunkiin kaikessa rauhassa päiväsaikaan ennen illan valtavaa turistiruuhkaa.

Matkasimme Huesta Hoi Aniin maisemareittiä. Reitti löytyi Huen hotellimme tarjoamien retkien joukosta. Tämä pysähdyksineen noin neljän tunnin matka taittui hotellin oman kuljettajan kyydissä. Reitin varrella pysähdyimme Lap Anin laguunilla,  Hai Vanin solan näköalapaikoilla sekä Marmorivuorilla. Nämä kaikki olivat mielenkiintoisia paikkoja, joskaan eivät mitään pakko nähdä -osastoa. Marmorivuorten juurella pääsimme tutustumaan myös alueen marmoriveistosperinteeseen. Isot veistokset olivat upeita, joskin niiden kotiin kuljettaminen saattaisi osoittautua haastavaksi. Eivätkä nuo taitaisi kerrostaloasuntoon mahtuakaan.

Halonginlahden upean risteilyn jälkeen palasimme vielä hetkiseksi Hanoihin. Sitten matkamme kesäisessä Vietnamissa jatkui yöjunalla kohti etelää ja maan muinaista pääkaupunkia Hueta.

Junasta olimme varanneet kahden hengen hytin Laman Express -yksityisvaunusta. Tämä vaihtoehto oli roimasti kalliimpi kuin paikka valtiollisen junayhtiön neljän tai kuuden hengen hytissä. Saimme kuitenkin rahalle vastinetta oman rauhan ja siistin ympäristön muodossa. Laman Expressin hytti näytti todellisuudessa paremmalta kuin mainoskuvissa.

Kesäinen Vietnamin matkamme ensimmäinen etappi oli maan pääkaupunki Hanoi. Saavuimme tähän liki kahdeksan miljooonan asukkaan metropoliin yhdellä pompulla Hongkongin kautta. Matka-aikaa kertyi kaikkiaan yli 15 tunnin verran.

Hanoin kesä tarjosi meille miellyttävää lomasäätä. Vietimme kaupungissa kaikkiaan neljä päivää, joista kaksi oli kauniin aurinkoisia ja kaksi puolestaan pilvisiä. Pilvisinäkin päivinä harmaa taivas oli niin kirkas, että aurinkolaseja oli pakko käyttää. Yhtenä yönä ja seuraavana aamuna satoi vettä. Kaupungille jalkautuessamme sää oli kuitenkin jo kuivunut. Lämpötila pyöri 35 asteen molemmin puolin ja hetkittäin huima kosteus sai lämmön tuntumaan yli kymmenen astetta mittarin näyttämää lukemaa kuumemmalta.

Oslon punatiilinen kaupungintalo sijaitsee kaupungin keskustassa lähellä Oslonvuonon rantaa. Rakennus on helposti tunnistettava kahden torninsa vuoksi. Vaikka tämä 1950-luvun alussa valmistunut rakennus ei kenties hurmaakaan kauempaa katseltuna, lähempi tutustuminen silti kannattaa. Niin ulko- kuin sisäpuolellakin on tarjolla yllättäviä yksityiskohtia.

Kaupungintalo vilahtaa televisiouutisissa vähintään vuosittain, aina joulukuun alkuolella. Tuolloin on talon tähtihetki. Vaikka rakennuksen pääasiallinen funktio on toimia kaupunginhallinnon päämajana, on se ehdottomasti tunnetuin juuri tämän joulukuisen spektaakkelin vuoksi.

Andalusiassa on paljon linnoituksia, jotka on rakennettu islaminuskoisten ja kristittyjen taistellessa alueen herruudesta. Yksi tällainen löytyy sherrykaupunki Jerez de la Fronterasta. Jerezin Alcázar on rakennettu 1100-luvulla pohjoisafrikkalaisten almohadien hallitessa eteläistä Espanjaa. Kristittyjen vallattua Jerezin takaisin tuli linnoituksesta pormestarin asumus. Nykyisin linnoitus toimii museona.

Alcázar on avoinna heinäkuusta syyskuulle joka päivä klo 9.30-17.30. Muina kuukausina linnoitus suljetaan jo klo 14.30. Pääsymaksu on 5€. Linnoitukseen astutaan sisälle appelsiinipuita täynnä olevalta aukiolta Calle Manuel Maria Gonzálezin puolelta.

Key Westin saari Floridan eteläkärjessä on manner-USA:n eteläisin paikka. Yksi saaren suosituimpia vierailukohteita on isolla betonimöhkäleellä merkattu eteläisin piste. Merkin pystytti Key Westin kaupunki vuonna 1983 turisteja houkutellakseen. Houkutin onkin toiminut hyvin, sillä nykyisin tämä paikka on jopa yksi koko USA:n kuvatuimmista.

Ennen nykyistä betonimöhkälettä eteläisimmän pisteen merkkinä oli puinen kyltti. Tuo kyltti mainosti hieman vaatimattomammin paikan olevan vain Key Westin eteläisin piste. Lisäksi kyllä mainittiin Key Westin olevan eteläisin kaupunki. Ilmeisesti epäselvyyksien välttämiseksi tuo teksti vaihdettiin myöhemmin nykyiseen muotoonsa.

Tosin pienenä antikliimaksina voisin mainita, ettei tuo betonimöhkäle oikeasti merkitse sitä kaikista eteläisintä pistettä. Etelämmäs on mahdollista päästä läheisessä Fort Taylorin kansallispuistossa. Kaikista eteläisin piste löytyy kuitenkin kansallispuiston ja eteläisimmän pisteen merkin väliseltä sotilasalueelta. Sinne ei toki ihan kaikilla ole asiaa.