Legendaarisen Route 66:n, tuon Amerikan valtatien, varrelta löytyy suurkaupunkeja kuten Chicago, Los Angeles ja Las Vegas. Tai siis Las Vegas ei ole Route 66:n varrella, mutta varmasti kaikki Route 66 -matkaajat sinnekin päätyvät. Eniten Route 66:n varrella on kuitenkin uneliaita pikkukaupunkeja. Kaikki ei ole suurta edes Amerikassa.
Vigelandin veistospuisto on yksi Oslon tunnetuimpia nähtävyyksiä. Oikeastaan puiston nimi on Frognerin puisto, mutta useissa yhteyksissä, mm. matkaopaskirjoissa ja Google Mapsissa, puisto mainitaan nimenomaan Vigelandin puistona. Nimi on vahingossa vaihtunut, koska sinne yleensä tullaan nimenomaan Gustav Vigelandin veistosten takia.
Napoli on hämmentävä kaupunki. Sillä on varsin likainen maine, niin ihan kirjaimellisesti kuin myös kuvainnollisesti järjestäytyneen rikollisuuden tyyssijana. Rakennuskanta on kyllä hieman nukkavierua, joskin ainakin minun mielestäni tällainen rosoisuus on varsin viehättävää. Vastapainona rosoisuudelle toimivat monet sisältä aivan käsittämättömän upeat rakennukset. Tähän kategoriaan kuuluu myös kaupungin kuninkaallinen palatsi.
Vuosi 2016 oli meillä hyvä avaruuskeskusvuosi. Kevään Kennedy Space Centerin vierailua seurasi kesällä vierailu Space Center Houstonissa. Kun ensin mainittu Floridan avaruuskeskus keskittyy rakettien laukaisuun, on Texasin Houstonissa sijaitsevassa keskuksessa muita toimintoja. Kuulentojen aikana vastuunjako meni niin, että Floridasta johdettiin toimintaa laukaisuun asti ja siitä eteenpäin komento siirtyi Houstoniin. Siksi se oli juuri Houston, jonne niistä ongelmista tunnetusti ilmoiteltiin.
New Yorkin Downtownissa sijaitseva WTC:n alue on ollut rakennustyömaa nyt jo kohta 17 vuoden ajan. En ole nähnyt aluetta ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, joten tämä tarinani rajoittuu kuvaamaan vain sen jälkeisen jälleenrakennustyön edistymistä.
Albuquerquessa New Mexicossa sijaitsevassa kalkkarokäärmemuseossa on esillä maailman suurin kokoelma eri kalkkarokäärmelajeja. Käärmeet ovat elävinä terraarioissa, eli kyseessä on enemmänkin eläintarha kuin varsinainen museo. Toisaalta museo esittelee käärmeitä myös infotaulujen ja esineistön avulla.
Museo sijaitsee Albuqueruen vanhassakaupungissa. Pääsymaksu on aikuisilta $5 ja lapsilta $3. Museossa on hauskasti lähestytty huumorilla ihmisten pelkoa käärmeitä kohtaan. Pääsymaksun maksettuaan saa mukaansa rohkeussertifikaatin. Ovella jo varoitetaan museon olevan avoinna.
Route 66:n perusnähtävyyksiä ovat entisöidyt huoltoasemat. Nämä autojen kasvamisen myötä auttamattomasti liian pieniksi käyneet tankkauspisteet ovat usein saaneet uuden elämän pieninä museoina, jotka keskittyvät Route 66 -aiheisiin.
Vanhoja huoltoasemia on reitin varrella paljon. Aikoinaan tarve tankkauspaikoille oli nykyistä suurempi, sillä yhdellä tankillisella ei pystynyt ajamaan kuin murto-osan siitä mihin nykyautot pystyvät. Emme suinkaan pysähtyneet tutustumaan jokaiseen entisöityyn huoltoasemaan, sillä siihen ei aika riittänyt. Jokusen tällaisen ehdimme kuitenkin näkemään. Tarkemmin aiheesta kiinnostuneille suosittelen lukemistoksi Route 66 Adventure Handbookin viimevuotista uudistettua viidettä painosta. Silmäilin ennen matkaamme neljättä painosta tuosta kirjasta ja pakkaus vaikutti todella kattavalta, myös entisöityjen huoltoasemien osalta.
Kööpenhaminasta löytyvä Christianian vapaakaupunki on mielenkiintoinen paikka. Ei uskoisi, että pohjoismaasta voi löytyä tällainen anarkistinen autonominen alue. Alue onkin ollut kiistanalainen perustamisestaan vuonna 1971 alkaen. Tämän käyttämättä jääneen vanhan kasarmialueen julisti vapaaksi paikallinen vastakulttuurihahmo ja toimittaja Jacob Ludvigsen.
Legendaarisen valtatien Route 66 varrelta löytyy suurkaupunkeja ja luonnonihmeitä. Silti ainakin meille roadtripin todellisia helmiä olivat ne kaikki pienet omituiset nähtävyydet, jotka menneinä vuosikymmeninä houkuttelivat ihmisiä pysähtymään erilaisten palvelujen äärelle. Tähän joukkoon kuuluvat tienvarren jättiläiset, englanniksi muffler men.
Käännös ”jättiläiset” on vähän ontuva, myönnän, mutta suora käännös äänenvaimenninmies ei kuulosta kovin hyvältä sekään. Alkuperäinen nimi tulee siitä, että monet ensimmäisistä tienvarren jättiläisistä mainostivat autokorjaamoita äänenvaimenninta kantaen. Tosin ihan ensimmäiset jättiläiset suunniteltiin pitelemään kirvestä, sillä ne esittivät amerikkalaisten kansantarujen myyttistä supermetsuria Paul Bunya. Kyseisen hahmon mukaan nimettyjä kahviloita ja ravintoloita on USA väärällään. Sittemmin jättiläiset ovat saaneet uusia tehtäviä ja uusia esineitä käsissään pideltäväksi. Kaikki meidän näkemämme jättiläiset olivat Bunyan-klooneja. Kuvia tarkemmin katsoessa käsien asento paljastaa kirvesotteen, vaikka käsissä ei kirvestä olisikaan.
Arizonan osavaltiossa lähellä Kalifornian rajaa sijaitseva Oatmanin pikkukaupunki jää varmasti useilta Route 66 -matkaajilta näkemättä, vaikka tien alkuperäinen linjaus kulkeekin kaupungin läpi. Moni matkalainen kuitenkin ohittaa Kingmanista Kalifornian puolelle kulkevan osuuden ja jatkaa mieluummin kohti Las Vegasia. Näin teimme mekin, mutta kompromissina kävimme päiväretkellä Oatmanissa yhden yön majapaikastamme Kingmanista käsin.
Oatmanissa asuu vain 128 ihmistä. Entinen kaivoskaupunki on näivettynyt hiljalleen kaivosten sulkeuduttua 1940-luvulla. Nykyisin kaupunki on ihan rehellinen turistirysä, mutta sellaisenakin varsin hauska. Route 66 sekä läheinen Nevadan kasinokaupunki Laughlin tuovat onneksi jonkin verran asiakkaita kaupunkiin.
