Ilman koronavirusta olisimme nyt reissussa Kaakkois-Aasiassa. Matka ei tietenkään tässä tilanteessa toteudu. Olenkin iloinen, että emme koskaan ehtineet edes ostaa lentoja tätä reissua varten. Aluksi oli muita epävarmuustekijöitä elämässä ja niiden poistuttua kolkutteli korona jo ovella. Päätimme jäädä vielä hetkeksi odottamaan ennen lentojen varaamista. Siinä odotellessa tuli kehotus välttää matkustamista.

Suunnitelmien peruuntuminen harmittaa aina, mutta nyt ei auta muuta kuin odotella. Tämä on taas yksi osoitus siitä, että koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Nykytilanne ei onneksi kestä loputtomasti, joten maailmalle on vielä mahdollista päästä matkustamaan ennemmin tai myöhemmin. Vastoinkäymisiä voisi toki olla toisenkinlaisia. Vakava sairastuminen tai kohdalle osuva onnettomuus voisi viedä mahdollisuuden matkustaa iäksi. Siksi olen onnellinen, että olen edes jonkin verran ehtinyt kiertää maailmaa.

Tien päällä -blogin Sonja kirjoitteli kivasti reissuista, joita hän mieluiten muistelisi, jos ei koskaan enää voisi matkustaa. Menneitä matkoja on toki tullut itsekin näinä päivinä ajateltua. Päätin pukea nämä ajatukset sanoiksi ja koittaa valita viisi upeaa mieleen jäänyttä hetkeä menneiltä matkoilta. Luvassa on siis tällä kertaa muutama lyhyt välähdys reissuiltamme maailmalla.

Tulevan kevään matkasuunnitelmamme menivät koronaviruksen myötävaikutuksella uusiksi. Jäljellä olevat suunnitelmat on nyt helppo listata, sillä niitä ei ole. Siirsimme ensi viikon Tallinnan pikavisiitinkin alkukesään, kun laivayhtiö tällaista mahdollisuutta tarjosi.

Matkojen peruuntuminen ei onneksi tuota meille rahallisia tappioita, sillä emme ole vielä ehtineet tehdä mitään varauksia, joita ei pysty perumaan tai siirtämään ilman kuluja. Turha tässä siis on tilannetta sen enempää märehtiä. Meillä perusterveillä ei ole koronan suhteen huolta, mutta monella iäkkäällä ja muulla riskiryhmään kuuluvalla voi olla tosi kyseessä. Ihmishenget painavat vaakakupissa enemmän kuin meidän lomamatkamme. Tästä huolimatta tilanne kyllä harmittaa.

Kävimme Fukuokan vierailullamme tutustumassa kaupungin ainoaan panimoon. Tämä Japanin suurimman oluenvalmistajan Asahin laitos ei toki ole ainoa laatuaan, sillä vastaavia löytyy useista paikoista eri puolilta Japania ja myös ulkomailta. Lähimmät sijaitsevat Euroopassa. Kaikkiin näistä on mahdollista päästä tutustumaan opastetulla kierroksella.

Kierroksia Fukuokan panimolla oli onneksi tarjolla japanin lisäksi myös englanniksi. Paikalliselle kierrokselle voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta, mutta englanninkielinen kierros vaatii vähintään vuorokautta ennen tehdyn varauksen. Kierrokset ovat ilmaisia ja sisältävät lyhyen maistelun, joka sekään ei maksa mitään.

Joulukuisen roadtripin kohteet on nyt käsitelty ja on loppuyhteenvedon aika. Säästin tähän yhteenvetoon muutamia yleisiä havaintoja matkalta, sillä matkakertomuksen muut osat venähtivät melko pitkiksi jo muutenkin.

Näin jälkeenpäin tuntuu kuin kolmen viikon roadtripimme olisi mennyt ohi yhdessä hujauksessa. Vaikka tällä kertaa mielikuva aurinkoisesta Etelä-Kaliforniasta hieman muuttuikin Los Angelesin kaatosateissa, oli matka jälleen jokaisen siihen käytetyn dollarin arvoinen. Onneksi muissa kohteissa sentään myös aurinkokin paistoi. Tuulikin kävi tutuksi, sillä monessa paikassa puhkui ja puhalteli niin että tukka oli lähteä päästä.

Tarkoituksenamme oli roadtripin päätteeksi rauhoittua kahdeksi päiväksi Los Angelesiin joulun viettoon ennen tapaninpäivän paluulentoa Suomeen. Olimme varanneet joulunviettopaikaksemme huoneen kodikkaasta Channel Road Innistä aivan Santa Monican pohjoislaidalta. Paikka oli ennalta tuttu jo ensimmäiseltä Los Angelesin vierailultamme.

Suunnitelmamme oli kuitenkin ehtinyt matkan varrella hieman muuttua ja jouluaaton sijaan paluumme Los Angelesiin tapahtui siksi jo kaksi päivää aikaisemmin. Tarvitsimme siis majoituksen enkelten kaupungista myös jouluaattoa edeltäviksi kahdeksi yöksi.

Emme voineet vastustaa kiusausta palata reilun kolmen vuoden jälkeen Route 66 -reitille. Meidän oli joka tapauksessa ylitettävä Mojaven autiomaa matkallamme takaisin Los Angelesiin, joten miksipä emme tekisi sitä vanhaa valtatietä pitkin. Varsinaisella Route 66 -matkallamme kesällä 2016 olimme ohittaneet liki koko Kalifornian osuuden vanhasta valtatiestä kiertäessämme Las Vegasin ja Kuolemanlaakson kansallispuiston kautta, joten suurin osa reitistä oli meille entuudestaan tuntematonta.

Saavutimme vanhan valtatien Kingmanissa, jonne saavuimme edellisestä pysähdyspaikastamme Phoenixista. Ajomatkaa päivän etapille kertyi kolmisen tuntia ja mukaan mahtui muutamia pysähdyksiä. Lopputuloksena olimme perillä majapaikassamme juuri sisäänkirjautumisen alkaessa kolmelta iltapäivällä.

Puolitoista viikkoa Kalifornian puolella kierreltyämme lähdimme San Diegosta käsin matkaan kohti itää ja Arizonaa. Tällä kertaa tuon huimia maisemia pullollaan olevan osavaltion kierrokseemme ei kuulunut niitä kaikista huimimpia maisemia. Vaan tylsää ei ollut nytkään. Mukaan mahtui jo edelliseltä reissulta tuttuja kohteita sekä joitain ihan uusiakin juttuja.

Automatka interstatea 8 pitkin tarjosi yllättävän monipuolisia maisemia. Pääosin tienoo oli hyvin kuivaa ja karua, mutta tälläkin sektorilla on näköjään paljon vaihtelun mahdollisuuksia. Autiomaa oli ajoittain kallioista, ajoittain pelkkiä silmänkantamattomiin jatkuvia hiekkadyynejä. Myös monenlaisia näiden välimuotoja erilaisilla kitukasvuisilla puskankäkkäröillä kuorrutettuina löytyi. Jouduimmepa välillä väistelemään tien yli kovassa tuulessa pyörähteleviä arokierijöitäkin. Parhaimmat näistä olivat halkaisijaltaan ihan reilusti auton rengasta isompia.

Näin tammikuussa koko maailma pakkautuu aina Helsingin Messukeskukseen, kun on Matkamessujen aika. Messut käynnistyivät jo eilen ammattilaispäivänä, mutta suurelle yleisölle ne avautuvat tänään ja sama meno jatkuu sunnuntaihin klo 18 asti.

Vietin ammattilaispäivän messuihin tutustuen ja muiden bloggaajien kanssa ajatuksia vaihtaen. Kotimaan kohteista mieleeni jäivät vahvimmin pyöreitä täyttävät Kokkola (400 vuotta) ja Rauman pitsiviikot (50 vuotta). En ollut koskaan kuullutkaan lokakuisin Louhisaaren kartanossa järjestettävistä kummituskierroksista, mutta kiinnostuin oitis. Itse paikkahan on suomalaisittain todella ainutlaatuinen ja tuollainen kierros sopii sinne varmasti mainiosti. Edellisestä Louhisaaren kartanon vierailustani voit halutessasi lukea lisää täältä.

Anaheimista parisen tuntia etelään päin ajeltuamme saavuimme seuraavaan kohteeseemme San Diegoon. Moottoritietä pitkin matka sujui nopsaan, vaikka lukuisista kaistoista huolimatta liikenne hetkittäin puuroutuikin mateluksi. Ajelimme suurimman osan matkasta äärivasemmalla kimppakyytikaistalla (eng. car pool). Kaliforniassa olet kimppakyytiläinen aina, jos autossasi on vähintään kaksi ihmistä. Välillä piti ihan kurkistella muihin autoihin, että oikeastiko niissä oli vain kuski yksin liikkeellä. Jep, oli niissä. Ei ihme, että on vähän ruuhkaa välillä.

San Diego on Kalifornian eteläisin suurkaupunki, jossa on noin puolitoista miljoonaa asukasta. Pääosa turisteista viihtynee kaupunkia ympäröivien rantojen tuntumassa ja itse keskusta jää vähemmälle huomiolle. Sinällään keskustan kaasulyhtykortteli (eng. Gaslamp Quarter) on ihan viihtyisää aluetta, mutta sen ulkopuolella tienoo muuttuu nopeasti nuhjuiseksi joka nurkalla nukkuvine kodittomineen. Epätyypillisinä turisteina me majoituimme aivan tämän alueen laidalla.

Matkamme jatkui pikaisen Santa Monican pysähdyksen jälkeen naapuripiirikuntaan Orangeen, joka on käytännössä kasvanut kiinni Los Angelesiin. Anaheimin kaupunkiin meidät toi aluksi jääkiekko-ottelu paikallisen ankkajengin ja Los Angelesin kuninkaiden välillä. Jääkiekko jäi meiltä kuitenkin näkemättä.

Anaheim vaikuttaa pikaisesti katsottuna yhdeltä valtavalta lähiöltä. Asukkaita tässäkin kaupungissa on yli 300 000, millä lukemalla se pääsee sijalle kymmenen Kalifornian kaupungeista. Anaheim on kehittynyt nykyiselleen oikeastaan Disneylandin vaikutuksesta. Aiemmin lähinnä maanviljelyn varassa elänyt yhdyskunta alkoi vuonna 1955 avatun huvipuiston vaikutuksesta muuntua kaupunkimaisempaan suuntaan. Aluksi puiston ympäristöön kohosi hotelleja ja muita majoitusliikeitä ja pian myös asutusta.