Tsekin pääkaupunkiPrahan yksi tunnetuimmista maamerkeistä on 1400-luvulta peräisen oleva Pienen puolen ja vanhankaupungin yhdistävä kivinen Kaarlensilta. Aamuvarhaisesta iltamyöhään tämä kävelysilta vilisee turisteja.
Sillan rakennustyöt aloitettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan, keisari Kaarle IV:n, toimeksiannosta vuonna 1357. Silta valmistui kuitenkin hänen hallitsijakautensa jälkeen 1400-luvun puolella. Vuodesta 1870 alkaen tämä alunperin Kivisiltana tunnettu joenylityspaikka on totellut nykyistä nimeään rakennuttajansa mukaan.
Aiempien matkakertomusten tapaan olen tähän viimeiseen postaukseen yrittänyt avata reissumme budjettia. Kuitteja ja luottokorttilaskuja olen pläräillyt ja valuuttakursseja väännellyt ja käännellyt sekä pikkuisen myös veroja laskenut. Mahdollisesti luontevinta olisi ollut esittää hinnat dollareissa, mutta osassa tapauksista tällaista hintaa ei ollut saatavilla. Osa asioista kun tuli hoidettua jo kotimaasta käsin euroissa. Siksi olen muuntanut kaiken euroiksi luottokorttiyhtiön avustuksella tai itse laskien sopivalla keskikurssilla.
Olen myös pyrkinyt laskemaan kaikkiin hintoihin veron osuuden mukaan. Jenkkiläinen kun yleensä ilmoittaa hinnastossaan kaiken aina ilman veroja. Olen kirjannut ylös dollarihinnan veron kanssa niissä tapauksissa, joissa se on ollut tarjolla. Ilmoittamani dollarihinnat poikkeavat siis netistä löytyvistä siksi, että minä olen laskenut hintoihin myös veron mukaan. Veroprosentti näkyi pääosin olevan 6,5. Tämä tosin vaihtelee vähän tuotteittain, osavaltioittain ja ilmeisesti myös ihan kaupungeittain. Hämmentävästi muutamassa paikassa vero sisältyikin hintaan jo valmiiksi.
Vaikka mahtava reissumme oli jo pahasti loppusuorallaan, emme vaipuneet epätoivoon. Sen sijaan suuntasimme matkamme kohti etelää ja manner-USA:n ainoata trooppisen ilmaston aluetta, Key Westiä. Saariketjun päässä sijaitsevaan maan eteläisimpään paikkaan (siis jälleen manner-USA:n eteläisin paikka, jos tarkkoja ollaan) johtaa tasan yksi tie, Overseas Highway, US route 1. Ihan aluksi kuitenkin tankkasimme auton, sillä arvelimme menoveden olevan mantereella pikkuisen edullisempaa kuin saarilla. Arvaus osui ihan nappiin.
Key West on saanut nimensä samaan tapaan kuin moni muukin paikka espanjalaisten isäntien kautta USA:lle päätyneillä alueilla. Espanjalaiset nimesivät saaren Cayo Huesoksi, mikä tarkoittaa luusaarta (cayo on matala saari tai riutta). Tästä se englanninkielisten suussa vääntyi Key Westiksi. Saman mallin mukaan kaikkia muitakin alueen saaria kutsutaan nimellä Key, jolla siis englanninkielisenä sanana ei ole mitään tekemistä saaren kanssa. Tämä siis ihan yleistiedoksi, jos jotakuta muutakin on joskus tämä asia ihmetyttänyt.
Fort Myersistä matkamme jatkui kohti Evergladesin kansallispuistoa. Tämä manner-USA:n kolmanneksi suurin kansallispuisto on lukuisista elokuvista ja tv-sarjoista tuttu räme- ja mangrovealue. Kuivana kautena alue yleensä kuivuu muutamia syvempiä lammikoita lukuunottamatta kokonaan ja sadekaudella se virtaa hitaana jokena kohti Floridanlahtea. Myös lahden merialue kuuluu kansallispuistoon.
Olimme varanneet netin kautta iltapäivälle opastetun kiertoajelun kansallispuiston Shark Valleyn vierailukeskuksesta. Alkuperäinen suunnitelma oli ajella Fort Myersista koko matka Shark Valleyyn asti tietä 41, joka niillä kulmilla tunnetaan myös nimellä Tamiami Trail. Aamuun siirtynyt museovierailu (ks. Osa 4) tiukensi kuitenkin aikataulua ja siksi oikaisimme vähän interstaten 75 ja tien 29 kautta. Interstate 75:n lisänimenä on Alligator Alley, mutta enpä usko tuolta valtaväylältä erityisen paljon alligaattoreita näkyvän.
Tielle 29 siirryttyämme alkoi Everglades antaa jo viitteitä itsestään. Tien varrella olleet floridanpuumien (eng. Florida panther) tienylityksestä varoittavat merkit myös lupasivat hyvää. Tamiami Trailin varren ojanpenkoilla pitäisi lehtijuttujen mukaan kuivan kauden aikana näkyä alligaattoreita paistattelemassa päivää ihan kyllästymiseen asti. Odottelimmekin jo kovasti, milloin alligaattorivyöhyke alkaa.
Matkamme jatkui Orlandosta kohti Meksikonlahden rannikkoa vaihtelevassa säässä. Aluksi isoa interstatea Tampaa kohti ajellessamme oli pilvistä, mutta sadetta ei vielä näkynyt. Sen sijaan lähempänä Tampaa näkyi muutama Airstream-matkailuauto nokastaan maahan haudattuina pystyasennossa. Netistä jälkeenpäin tutkien selvisi, että kyseessä on Airstream Ranch, joka hieman matkii Teksasista löytyvää Cadillac Ranchia (jota muuten vilkaisimme lähempää kesällä 2016 Route 66 -matkamme yhteydessä).
Ennen Tampaa käännyimme kohti etelää vievälle tielle numero 41. Ajatuksena oli körötellä loppumatka Fort Myersin kaupunkiin läpi pienten kaupunkien välttäen kaupungit kiertävää moottoritietä. Tällä tavoin toki näkee enemmän ja erilaiset palvelut ovat kätevämmin saatavilla silloin kun niitä sattuu tarvitsemaan.
Avaruusseikkailujen jälkeen vuorossa oli jotain vieläkin hienompaa eli maailman suosituimpien huvipuistojen kotipaikka Orlando. Ihan rehellisesti sivuutimme kaupungin keskustan jo lähtökohtaisesti ja majoituimme Super 8 -ketjun motelliin lähelle Universalin huvipuistoja.
Nopea siirtymä Cocoa Beachilta toi meidät jo pitkälle ennen puolta päivää motellin pihalle. Virallinen kirjautumisaika oli vasta tunteja myöhemmin, mutta kävinpä kuitenkin kysäisemässä vapaata huonetta. Yllättäen sellainen liikenikin ja pääsimme saman tien kiikuttamaan omaisuutemme tulevien kolmen yön tukikohtaamme.
Miami Beachilla vietettyjen hauskojen päivien jälkeen oli aika siirtyä eteenpäin. Illan majapaikka sijaitsi reilun kolmen tunnin ajomatkan päässä Cocoa Beachilla. Alue kuuluu ns. Space Coastiin eli avaruusrannikkoon, joka on saanut nimensä Kennedyn avaruuskeskuksen mukaan. Kylmän sodan aikaan USA:n avaruusohjelman ollessa kovassa huudossa alue oli hyvässä nosteessa avaruuskeskuksessa tarjolla olleiden työpaikkojen myötävaikutuksella.
Ennen avaruusrannikkoa oli kuitenkin ohjelmassa jotain ihan muuta. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli nimittäin USA:n suurimmaksi outlet-ostoskeskukseksi itseään tituleeraava Sawgrass Mills. Tähän yli 300 liikkeen himoshoppaajan taivaaseen (ja tavallisen ihmisen helvettiin?) järjestetään Miami Beachilta bussiretkiä, mutta me kävimme ihan erikseen vierailulla, kun paikka sattui kohtalaisesti matkan varrelle. Paikkaan oli helppo löytää navigaattorin avulla ja pysäköintitilaa oli tarjolla hyvin.
Ostoskierros vei aikaa arvioitua enemmän, vaikka emme edes kovin monessa liikkeessä asioineetkaan. Väkeä oli kuin pipoa ja joka paikkaan piti jonottaa. Kun ensin oli jonotellut sovituskoppiin ja sitten kassalle, olikin tunti jo tuhraantunut yhdessä kaupassa. Varsin pian kävi selväksi, että emme tulisi valoisan aikaan ehtimään Cocoa Beachin majapaikkaan. Olinkin kaukaa viisaasti varoitellut hotellia jo etukäteen sähköpostilla mahdollisesta myöhäisestä saapumisesta.
Tällä kertaa roadtripimme alkoi Miamista. Suurimman osan ajastamme vietimme tarkalleen ottaen Miami Beachin kaupungissa, kuten varmasti suurin osa muistakin turisteista. Miami kun on sellainen perinteinen amerikkalainen suurkaupunki mantereella ja Miami Beach puolestaan rantakohde kapealla saarella Miamin edustalla. Sama logiikka toistuu muuallakin Floridassa. Cocoan ulkopuolelta löytyvällä saarella sijaitsee Cocoa Beach, Fort Myersin edustalla on Fort Myers Beach jne. Ihan ensimmäisen yön tosin nukuimme Miamin lentokentän kupeessa, sillä mieli ei tehnyt heti 11 tunnin lennon jälkeen samoilla silmillä lähteä auton rattiin. Niinpä vuokra-auto haettiin vasta yhden yön levon jälkeen.
Auto löytyi perinteisesti lentokentän vuokrauspisteestä. Tällä kertaa alle arpoutui meidän mittapuullamme varsin suuri kärry Hyundai Santa Fe, jonka ristimme Lauraksi. Aamulla ei heti ollut järkeä lähteä ajelemaan seuraavaan majapaikkaan, josta emme kuitenkaan olisi saaneet huonetta saman tien, joten päätimme ensin tutustua johonkin nähtävyyteen. Autossa hieman navigaatio-ohjelmien kanssa painittuamme päädyimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa Googlen karttaohjelmaa, johon hotellissa oli tullut puolivahingossa ladattua pieni palanen Miamia ilman verkkoyhteyttä käytettäväksi. Heren ohjelma kun jäi arpomaan ääniopastuksen olemassaoloa siitä koskaan selviämättä.
Vietimme talvilomamme USA:ssa Floridan lämmössä. Vierailu kyseisessä osavaltiossa oli meille ensimmäinen, mutta tuskin jää viimeiseksi. Paljon mielenkiintoista nähtävää löytyi ja paljon jäi vielä näkemättä.
Finnair lensi talvikaudella suoraan Miamiin, mutta meidän matkustusajankohtaamme ei löytynyt enää suoraa paluulentoa. Finnair tosin myöhemmin ilmoitti muuttavansa Miamin lentonsa ympärivuotisiksi. Varattuja lentoja ei enää voinut muuttaa, joten paluu tapahtui sitten Lontoon kautta.
Studiokierros on varattavissa etukäteen netin kautta. Tämä kannattaakin ehdottomasti tehdä, sillä vierailijoita otetaan rajallinen määrä ja etenkin suosittuina aikoina luukulta myydään varmasti ei-oota. Osa matkustusvaihtoehdoista vaatii myös varausvahvistuksen olemassaoloa.
