Kuten matkakertomuksen edellisestä osasta kävi ilmi, vietimme tällä kerralla paljon aikaa ulkosalla tutustuen Pariisin upeisiin puistoihin. Niiden lisäksi ehdimme kuitenkin tutustua myös moniin muihin kohteisiin. Joukossa oli useita aiemmilta reissuilta tuttuja juttuja, mutta myös joitain ihan uusiakin tuttavuuksia.

Keväisen Pariisin reissumme ajalle sääennusteet lupailivat vähän kaikenlaista keliä. Ensimmäisille päiville oli tarjolla kaunista auringonpaistetta, mutta sitten sään arvioitiin kääntyvän epävakaisempaan suuntaan. Tästä syystä meillä oli jo matkaan lähtiessämme takataskussa muutamia museotärppejä sadepäivien varalle. Onnekkaasti kuitenkin sääennusteessa sadepilvet karkasivat kauas, eikä niitä lopulta näkynyt vierailumme aikana taivaalla ollenkaan. Sään suosiessa vietimme todella paljon aikaa ulkona ihaillen upeasti kukkivia puistoja ja puutarhoja.

Käväisimme pääsiäisen ympärillä viettämässä reilun viikon verran aikaa lempikaupungissamme Pariisissa. Reissu tuli parisen vuotta myöhässä, sillä olimme kaavailleet tällaista visiittiä vapun 2020 tienoille tuolloin suunnitteilla olleen työmatkani jatkoksi. Korona vei työmatkan mennessään ja saman tien peruuntui myös Pariisin visiitti. Kun nyt koronan jälkeinen matkailukautemme vihdoin käynnistyi maaliskuussa Rooman piipahduksella, oli Pariisi selkeä seuraava kohde.

Tai selkeä ja selkeä, aina pitää olla tilaa ämpyilylle. Ehdimme jälleen pohtia vaikka mitä muitakin vaihtoehtoja. Aluksi ideana oli lähteä jonnekin lämpimään. Tuttavien kuvat Thaimaan autioista hiekkarannoista houkuttelivat kovasti, ja hyvänä varasuunnitelmana myös tuttu Teneriffakin olisi kelvannut. Siellä ei toki olisi ollut tuoreita mangoja eikä aivan yhtä lämmintä. Yhtenä vaihtoehtona mietimme jopa Texasia, koska Finnair mainosteli tarjolle tulleita suoria lentojaan Dallasiin. Hetken aikaa nämä kaikki vaihtoehdot olivat jopa lentojen osalta saman hintaisia, oletettavasti pääsiäisen vuoksi. Onneksi lopulta Pariisin lentojen hinnat sentään hieman putosivat.

Pariisin upea kaupungintalo, Hôtel de Ville, on alunperin rakennettu vuosien 1535 ja 1628 välillä. Nykyinen talo tosin on alkuperäisestä hieman laajennettu 1800-luvun lopun versio. Uusi versio rakennettiin alkuperäistä tulipalossa tuhoutunutta renessanssipalatsia kunnioittaen. Pariisissa valtaa keväällä 1871 pitänyt radikaali sosialistinen Pariisin kommuuni tuikkasi vanhan kaupungintalon tuleen valtansa murennuttua.

Kaupungintalo sijaitsee Pariisin neljännessä arrondisementissa Seinen oikealla rannalla. Rakennuksen eteläinen siipi näkyy hienosti joelta käsin. Julkisivu puolestaan on kohti Place de l’Hôtel-de-Villea, eli Kaupungintalon aukioita. Aukiolla on suuri suihkulähde ja keskitalvella luistinrata. Olemme vierailleet Pariisissa niin kesällä kuin talvellakin ja molempina vuodenaikoina aukio on näyttänyt upealta. Yllä näkyvässä kuvassa kaupungintalon julkisivua koristaa kenraali Charles de Gaullen kuva.

Tulipalossa pahoin kärsinyt Pariisin Notre-Damen katedraali pysynee pitkään suljettuna. Onneksi kaupungista löytyy muitakin goottilaisia kirkkoja. Yksi hyvä tutustumiskohde on Latinalaiskorttelista löytyvä Saint-Séverin. Tämä 1200-luvulla rakennettu kirkko, joka on alueensa yksi vanhimmista, sijaitsee vieläpä kätevästi ihan Notre-Damen naapurissa, etäisyyttä kirkkojen välillä on vain muutamia satoja metrejä.

Saint-Séverinin tunnistaa goottilaiseksi kirkoksi nopeasti katon tukikaarista ja katonharjalta ulos työntyvistä vesinokista. Kirkko voi ulkoapäin vaikuttaa vähän palasista kootulta ja sitä se oikeastaan onkin. Alkuperäistä kirkkoa laajennettiin 1300-luvulla ja 1400-luvun puolivälin tulipalon jälkeen osa siitä rakennettiin uudelleen. Lisälaajennuksia tehtiin vielä 1600-luvulla.

Citén saarella sijaitseva kappeli Sainte-Chapelle on yksi upeimmista goottilaisen arkkitehtuurin luomuksista Pariisissa. Tämän on paljon sanottu, sillä Pariisissa näitä herkkuja on paljonkin. Sainte-Chapelle, suomeksi pyhä kappeli, toimi aikoinaan Ranskan kuninkaallisena kappelina. Sittemmin Sainte-Chapellen ympärille on rakennettu virastorakennus. Siispä nykyisin tämä aiemmin kuninkaalliseen palatsiin kuulunut kappeli sijaitsee viraston sisäpihalla. Sainte-Chapelle tunnetaan parhaiten upeista lasimaalauksistaan, jotka ovat maailman hienoimpia jäljellä olevia 1200-luvun taidonnäytteitä lajissaan.

Sainte-Chapelle kärsi monien muiden Ranskan merkkirakennusten tapaan vaurioita vallankumouksen vuosina. Onneksi osa ikkunoista säilyi ja lasimaalauksista jopa kaksi kolmasosaa on edelleen alkuperäisiä. Rakennus restouroitiin alkuperäiseen loistoonsa 1800-luvulla. Joskin myöhemmissä tutkimuksissa 1800-luvun restauroinneissa käytetyt värit ovat osoittautuneet alkuperäisiä hennommiksi.

Yhdeksäs luukku maailmanperintöjoulukalenteristani johdattelee lempikaupunkiini. Tämä kaupunki on rakentunut joen rannoille ja kahdelle joen saarelle. Varsinainen tämänkertainen maailmanperintökohde ovatkin kaupungin läpi virtaavan joen rannat, joilta löytyvät kaupungin tärkeimmät arkkitehtoniset aarteet.

Kyse on Pariisin läpi virtaavan Seinen rannoista, tarkemmin Pont de Sullyn ja Pont d’Iénan siltojen välillä. Tältä osuudelta löytyvät myös Seinen kaksi saarta, Ile de la Cité ja Ile St Louis. Kuvassa näkyvä 1300-luvulla valmistunut Notre Damen goottilainen katedraali on yksi alueen arkkitehtonisista mestariteoksista. Samaan joukkoon lukeutuvat myös muiden muassa Louvre, Eiffelin torni, ja Sainte Chapelle. Rakennusten lisäksi myös Seinen ylittävät sillat ovat upeita katsottavia.

Kuvaksi valitsin ihan tahallani Notre Damen vähän epätyypillisestä kulmasta katsottuna. Jokikaan ei kuvassa näy, vaikka kuvauspaikkana toiminut puisto on aivan joen rannassa.

Pariisissa riittää nähtävää monen reissun tarpeiksi. Kaupunki on väärällään museoita ja upeita kirkkoja, ja sitten on se Eiffelin tornikin. Pariisi on myös lyömätön kohde ruoasta kiinnostuneille matkailijoille. Hyviä ravintoloita löytyy niin huippupaikoista kuin korttelibistroistakin. Silti minun mielestäni Pariisissa on vain yksi syötävä asia, jota ei missään tapauksessa kannata ohittaa: Berthillonin jäätelö. Tämä jäätelö on niin hyvää, että lasken sen yhdeksi Pariisin päänähtävyydeksi.

Ranskan pääkaupungin Pariisin vanhimmasta osasta Citén saarelta löytyvä Conciergerie on ainakin historiasta kiinnostuneille sopiva vierailukohde. Tämä nykyisin osittain museona toimiva entinen vankila on parhaiten tunnettu Ranskan vallankumouksen ajan tapahtumista. Conciergerie toimi tuolloin giljotiinin asiakkaiden viimeisenä asuinsijana.

900-luvulta 1300-luvulle asti paikalla sijaitsi kuninkaan palatsi. Keskiaikaisesta palatsista on edelleen jäljellä yksi pylvässali. Palatsia laajennettiin eri kuninkaiden toimesta, kunnes 1358 hovi muutti sieltä Louvreen. Tällöin Conciergerie yhtenä palatsin osana jäi muuhun hallinnolliseen käyttöön. 1400-luvulla osasta rakennusta tehtiin vankila.

Suosikkikaupungissamme Pariisissa olemme tutustuneet lukuisiin kirkkoihin. Näissä vanhoissa rakennuksissa on jotain kiehtovaa. Yksi ehdottomista suosikeistamme on Unescon maailmanperintökohde vanha rouva Notre Dame.

Tätä upeaa goottilaisen kirkkoarkkitehtuurin helmeä rakennettiin pitkään ja hartaasti vuodesta 1160 aina vuoteen 1345 asti. Sittemmin rakennus on saanut kokea kovia. 1790-luvulla Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa irtaimistoa tärveltyi ja katosi. Hulluimpina vuosina Notre Dame toimi varastotilana. 1800-luvun puolivälin tienoilla alkanut restaurointi pelasti tilanteen. Sittemmin huoltotöitä on suoritettu 1990-luvulta alkaen. Viimeisimmillä vierailukerroillamme osa rakennuksesta onkin ollut rakennustellingeillä kuorrutettuna.