Viime kesän Vietnamin matkallamme en voi varsinaisesti sanoa ihastuneeni maahan ikihyviksi. Paikallinen kahvi kuitenkin vei sydämeni. Jo heti matkan ensimmäisessä kohteessa Hanoissa pääsimme tutustumaan vietnamilaiseen kahviin ja ihastus oli välitön. Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja ja kenties juuri siksi kahvilla on tärkeä osa maan ruokakulttuurissa. Yleensähän Aasian maissa ollaan enemmän teen kuin kahvin ystäviä.

Kahvi saapui Vietnamiin ranskalaisten siirtomaaisäntien mukana 1800-luvulla. Vaikka siirtomaaisäntiä vihattiin, ottivat vietnamilaiset kahvin omakseen. Maan viimein itsenäistyttyä ja selvittyä pitkästä ja verisestä konfliktista USA:n kanssa, on kahvista muodostunut tärkeä vientitulojen lähde. Kommunistinen propagandakin kehotti viljelemään ahkerasti kahvia, jotta maa saisi tavaraa vientiin.

Olen päättänyt parin aiemman matkakertomukseni kokoelmaan käytännön havaintoja, joita matkalta oli tarttunut mukaan. Vietnaminkin osalta tällaiselle voisi hyvin olla tarvetta. No, täältä pesee.

Vietnam ei ollut ihan yhtä haastava maa kuin vaikkapa Myanmar, eikä kulttuurišokkikaan ollut samaa tasoa kuin Japanissa. Palvelujen saatavuus Vietnamissa on hyvällä tasolla ja suhtautuminen turisteihin on pääosin ystävällistä. Toisaalta räikeä ero turistien ja paikallisten tulotasoissa näyttää kannustavan monenlaiseen linssiinviilaamiseen. Suosittelenkin kevyttä vainoharhaisuutta kaikkien ilman selvää syytä sinua lähestyvien paikallisten suhteen.

Vietnamin kesälomamatkamme matkakertomus on nyt käyty läpi. Jäljellä ovat vain tylsät käytännön asiat. Näistä aiheena on tällä kertaa raha. Seuraavaksi käyn läpi kategorioittain paljonko matkamme tuli maksamaan.

Vietnamin valuutta on Vietnamin dong, jonka arvo on naurettavan pieni. Onneksi seteleissä sentään löytyy nollia riittävästi, joten rahatukko ei pääse kasvamaan valtavan paksuksi. Suurin 500 000 dongin seteli vastaa arvoltaan noin 20 euroa. Käytännössä miljoonabudjetilla maassa joka tapauksessa liikutaan. Valuuttaa ei pysty Suomesta käsin vaihtamaan kuin pieniä määriä. Meillä oli alkupääomana vaimon edelliseltä Vietnamin reissulta yli jääneitä dongeja. Näiden kaveriksi vaihdoimme Forexilta sadan jenkki-dollarin seteleitä, joita vaihdoimme dongeiksi paikan päällä pankissa. Kerran jouduimme turvautumaan pankkiautomaattiin, kun emme löytäneet rahanvaihtopistettä ja aiemmin vaihtamamme dongit olivat jo huvenneet hälyttävän vähäisiksi.

Vietnamin kesälomamatkamme jatkui puolen päivän viidakkoseikkailulla Da Nangista käsin. Noin 70 kilometrin etäisyydellä kaupungista lounaaseen sijaitsevat My Sonin temppelit päätyivät matkaohjelmaan vähän vahingossa, koska aiemmin retkikohteeksi kaavailemamme Ba Na Hills ei lopulta napannutkaan. Luimme netistä arvioita My Sonin temppeleistä ja vakuutuimme kohteen sopivan meille mainiosti. Nämä viidakon kätköissä lymyävät temppelit ovat vakuuttaneet myös UNESCOn, sillä kohde on päässyt maailmanperintöluetteloon vuonna 1999.

Lähdimme tutustumaan temppeleihin opastetulla kierroksella, joka löytyi Viatorin tarjonnasta. Myös usein käyttämämme Klook olisi tarjonnut My Sonin kierroksia, mutta tällä kertaa Viatorin retki sopi meille aikataulultaan paremmin. My Sonin retkemme maksoi suunnilleen saman kuin Ba Na Hillsin pääsymaksu ja kuljetukset olisivat tulleet yhteensä maksamaan. Kohteen vaihtuminen ei siis tuonut rahallista säästöä.

Oppaamme odotteli meitä hotellimme aulassa sovittuna aikana. Tai oikeastaan hän odotteli meitä jo palatessamme lounaalta hotellille kolme varttia ennen sovittua aikaa. Huomasimme jotenkin kovasti oppaan näköisen herran kahvilla hotellin aulakahvilassa. Reilun puolen tunnin kuluttua retkivarusteissa aulaan palatessamme sama herra nappasi meidät matkaansa retkelle. Koska retkelle ei ollut ilmoittautunut ketään muita, pääsimme heti matkaan. Meitä oli siis matkalla kuljettaja ja opas mukaan lukien tasan neljä ihmistä.

Vietnamin kesäisen matkamme ykköskohde oli Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Halonginlahti. Olemme haaveilleet vierailusta tällä upeista karstikallioista tunnetulla merialueella jo pitkään ja kun nyt kerran olimme juhlistamassa kahta yhteistä vuosikymmentämme, päätimme panostaa risteilyyn kahden yön verran.

Tutustuttuamme tarjontaan laivayhtiöksi valikoitui Aphrodite Cruises, josta olen lukenut paljon hyvää. Monet neuvoivat varaamaan risteilyn vasta paikan päällä Hanoissa, mutta me halusimme kuitenkin varmistaa paikkamme haluamallamme laivalla jo kotoa käsin. Siispä vertailimme hintoja netissä. Hieman hämmentävästi edullisin hinta löytyi Hotels.comista. Tämä ei varsinaisesti haitannut, sillä samaa kautta tein myös kaikki reissun hotellivaraukset. Risteilykin kerrytti siten ilmaisia öitä, joita saa yhden kymmentä yöpymistä kohti.

Tämän vuoden kesäloma kului pääosin Vietnamissa, jota kiersimme noin kolmen viikon ajan. Monillehan Vietnam on talvilomakohde, mutta meitä etenkin maan pohjoisosan koleat talvisäät pelottavat. Siksi maa valikoitui kohteeksi juuri kesäaikaan. Kesällä toki erityisesti eteläisessä Vietnamissa on sadekausi, mutta ainakin tällä kertaa onnistuimme välttymään pahimmilta sateilta. Sää oli suorastaan häkellyttävän kuiva.

Matkan varrelle osui upeita maisemia, neljä maailmanperintökohdetta, suurkaupunkeja, rantaa, paljon historiaa ja myös vähän muistutusta sodan kauhuista. Nähtävää oli valtavasti, eikä tämä kolme viikkoa oikein riittänyt kuin pintaraapaisuun tästä pitkästä ja kapeasta maasta.

Keväisen Myanmarin matkamme (ks. Myanmar 2019) opetukset sesongin ulkopuolisen ajan asettamista haasteista Kaakkois-Aasiasta matkaajille ovat jo unohtuneet ja lähdemme jälleen koettelemaan onneamme. Tällä kertaa kohteena on Vietnam, jossa on kesällä sadekausi. Tämä on ensimmäinen yhteinen matkamme kyseiseen maahan. Lähdemme reissuun neljäksi viikoksi juhlimaan kahtakymmentä yhteistä reissuvuottamme. Käytin tämän postauksen kuvituksena niitä harvoja kuvia, joita kuvakokoelmastamme löytyy Vietnamista. Kuvat eivät siis välttämättä liity mitenkään juuri tämän tulevan matkan kohteisiin.

Matkan suunnittelun yhteydessä nousi esille ajatus vierailla samalla kertaa myös naapurimaa Kambodžassa. Kirjoitin jo aiemmin tänä vuonna haaveistani palata maahan monen vuoden tauon jälkeen ja nyt nämä haaveet näyttävät toteutuvan (ks. Viisi paikkaa, joihin haluaisin palata). Angkorin temppelit jäävät tällä kertaa kuitenkin rauhaan. Tarkoitus olisi vierailla niiden sijaan pääkaupunki Phnom Penhissä sekä etelän Kepissä ja Kampotissa. Näistä ainakin Phnom Penh on jo lyöty lukkoon, koska paluulentomme Suomeen lähtee sieltä.