Istuimme mökkimme terassilla katsellen auringonlaskun punertavaksi värjäämää maisemaa. Ilma oli edelleen helteisen lämmin, vaikka lämpötila olikin jo laskenut päivän lukemista. Lepakot olivat lähdössä ruokailemaan ja suuntasivat kohti riisipeltoa. Päivä oli tarjonnut paljon mielenkiintoista nähtävää ja suunnitelmat olivat jo kasassa seuraavaa päivää varten. Katselimme vielä hetken hiljalleen hämärtyvää maisemaa. Sitten palasimme sisälle ja valmistauduimme illalliselle.

Baganin jälkeen matkamme jatkui Inle-järvelle. Tämä Myanmarin toiseksi suurin järvi on tunnettu kelluvista kylistään sekä yhdellä jalalla veneen perässä keikkuvista kalastajistaan. Inle tuli minulle tutuksi vasta muiden blogien kautta. Ensimmäisissä matkasuunnitelmissa Inle ei edes ollut mukana, mutta muiden kuvia nähtyäni totesin haluavani nämäkin ihmeet nähdä omin silmin. Hyvä niin, sillä meille molemmille Inlestä muodostui ehdoton ykkössuosikki.

Kuski pysäyttää tuk-tukin kahden vierekkäisen temppelin edustalle. Hän osoittaa isompaa niistä sormellaan ja sanoo: ”Winido. Valokuva?” Vastaan oitis myöntävästi ja hyppään pois kyydistä kamera valmiina. Kuski viittoo kohti temppelin ovea. Päätän kokeilla, onnistunko kurkistamaan sisälle. Nousen portaat tasanteelle, pudotan varvassandaalin jalasta ja kokeilen laattoja kevyesti varpailla. Auringon lämmittämät laatat tuntuvat polttavan kuumilta paljasta jalkapohjaa vasten. En mitenkään pystyisi kävelemään ovelle asti. ”Liian kuumaa”, toteaa kuski ilmeeni nähdessään ja naurahtaa. Ihailemme paikkaa vielä hetken ajan ja jatkamme matkaa kohti seuraavaa temppeliä.

Tuhansien temppelien Bagan oli koko Myanmarin matkamme ehdoton ykköskohde. Bagania pääkaupunkinaan pitäneet kuninkaat rakensivat tälle noin 8 kertaa 13 kilometrin kokoiselle tasangolle muutaman vuosisadan kuluessa temppeleitä maanisella tahdilla. Kortensa kekoon kantoivat myös kaikki muutkin kynnelle kykenevät kenraaleista varakkaisiin perheisiin. Lopputulemana tasangolle kohosi yli 10 000 temppeliä, joista yli 2200 on edelleen enemmän tai vähemmän olemassa. Puunlatvojen yläpuolelle nousemalla voi todeta temppeleitä pilkistävän esiin ihan joka paikasta.

Siirrymme kadun vasemmalle puolelle, sillä oikealla puolella edessä päin näkyy jälleen joukko paikallisia vesiastioineen. Kävelemme kadun reunassa, sillä jalkakäytäviä ei ole. Ohi ajaa lava-auto, jonka kyydissä läpimärät ihmiset tanssivat. Hetken kuluttua kyytiläiset saavat lisää vettä päälleen. Meidänkään vaatteemme eivät ehdi kuivua, sillä meidät on huomattu. Perheen äiti jo juoksee kadun yli leveästi hymyillen täysi pesuvati käsissään. Pian tuo vadillinen jo kaadetaan niskaani. Selkään ropisee vielä pari desiä vettä, kun perheen pienin viskaa mukinsa sisällön perääni. Tervetuloa juhlimaan uuttavuotta Mandalayn tapaan!

Ensimmäinen Myanmarin matkamme kohteista oli Mandalay, maan toiseksi suurin kaupunki. Olin odottanut jotain hieman Kambodžan pääkaupunki Phnom Penhin kaltaista, mutta Mandalay oli todellisuudessa jonkin verran Phnom Penhiä jäljessä kehityksessä. Ainakin uudenvuoden hulinan keskellä kaupungin liikenne tuntui jopa hämmentävän rauhalliselta. Jalkakäytävien puutteesta huolimatta kävellen liikkuminen oli helppoa, eikä kadun ylittäminen aiheuttanut sydämentykytyksiä.

Viime vuonna palelimme pääsiäisen ja vapun aikoihin räntäsateessa New Yorkissa ja Islannissa. Tänä vuonna halusimme jotain ihan muuta. Nyt kun nämä pyhät osuivat peräkkäisille viikoille, päätimme vihdoin toteuttaa monta vuotta kyteneen haaveemme vierailusta Myanmarissa. Olin arvioinut, että tätä matkaa varten aikaa tarvittaisiin kolmisen viikkoa. Nyt kolmen peräkkäisen pätkäviikon ansiosta tällainen aika saatiin järjestymään.

Viime kesän Japanin matkan jälkimainingeissa totesin kohteen olleen haastavin ikinä. Voisin nyt sanoa samaa Myanmarista, joskin osittain eri syistä. Japanissa haasteen muodostivat kieli ja länsimaisesta kovasti poikkeava kulttuuri. Myanmarissa toki olivat nämä samat haasteet, mutta niiden lisäksi haastetta oli vähän kaikessa muussakin.

Singapore on huimalla vauhdilla kehittyvä aasialainen kaupunkivaltio. Asia kävi nopeasti selväksi, kun hankin itselleni uudemman painoksen Lonely Planetin matkaoppaasta matkan varmistuttua. Olin tehnyt taustatutkimusta kirjastosta lainaamani vanhemman painoksen parissa ja homma meni uuden kirjan myötä osittain uusiksi. Sen verran mielenkiintoisia uusia kohteita oli kaupunkiin ehtinyt ilmaantua noiden painosten välisen muutaman vuoden aikana.

Silti kaikki ei Singaporessakaan ole uutta. Yksi kiva esimerkki vanhemmasta rakennuskannasta löytyy aivan Orchard Roadin valtavien ostoskeskusten kainalosta. Emerald Hillin alueen suojellut kiinalaiset barokkitalot ovat kivan värikkäitä. Muutoinkin tällä alueella on kivan rauhallista, kun vilkkaan Orchard Roadin ihmisvilinä jää taakse.

En ole koskaan ollut mikään penkkiurheilun ystävä. Myöskään massatapahtumat eivät ole minun juttuni. Silti ulkomailla ajaudun ajoittain seuraamaan urheilutapahtumia paikan päälle. Yksi viimeisimmistä kokemuksista oli ilta Happy Valleyn laukkaradalla Hongkongissa.

Happy Valleyn laukkakisat ovat yksi viihdetapahtuma muiden joukossa. Suurin osa yleisöstä ei näyttänyt olevan erityisen vannoutuneita hevosurheilun ystäviä. Paikalla oltiin enemmänkin tapahtuman vuoksi ja pitämässä hauskaa. Aitiokatsomoissa juhlittiin puvut päällä. Ehkä laukkakisat ovat jonkinlainen business-ihmisten afterwork-tapahtuma. En tiedä, tunnetaanko Hongkongissa pikkulauantaita, mutta keskiviikkoisin nämä kisat aina järjestetään.

Hongkongin saaren etelärannalla sijaitseva Stanleyn kylä on tunnelmaltaan hyvin kaukana saaren pohjoisrannan business-keskustasta, vaikka välimatkaa ei paljoa olekaan. Poissa ovat korkeat toimistotalot. Tilalla on hiekkarantaa, rantapromenadia ja värikkäitä pieniä veneitä. Laiturilla tuntuu olevan jatkuvasti jokin valokuvaussession menossa. Kun vielä bussimatka Centralista tarjoaa hienoja maisemia, kannattaa ehdottomasti muutama dollari sijoittaa ja lähteä ajelulle.

Stanleyn kantoninkiinalainen nimi Check Chue viittaa rosvon toimipaikkaan. Legendan mukaan nimen rosvo on kuuluisa Cheung Po Tsai, joka oli merirosvo. Englanninkielinen nimi Stanley kylälle annettiin Lordi Stanleyn mukaan. Stanley toimi Englannin ulkoministerinä Hongkongin siirtyessä brittikomentoon vuonna 1842. Stanley, siis kylä, ei ministeri, oli brittien ensimmäinen hallintokeskus Hongkongissa ennen kuin se siirrettiin nykyisen Centralin alueelle.

Chalongin buddhalainen temppeli on tärkein Phuketin saaren temppeleistä. Se on omistettu kahdelle  munkille, jotka auttoivat ihmisiä vuonna 1876 kiinalaisten kaivosmiesten kapinoidessa. Munkkien yrttituntemuksesta oli apua väkivaltaisuuksissa siipeensä saaneille ihmisille. Temppelin alueella on useita rakennuksia, mutta upein näistä on vaaleanpunainen pagodi.

Chalongin temppeli ei erityisesti poikkea monista muista Thaimaan temppeleistä. Pääosa temppelialueen rakennuksista on tyypillisiä thai-temppeleitä bling bling -koristeluineen kaikkineen. Myös Phuket Citystä löytyy kovasti samanlainen temppeli. Silti tuo vaaleanpunainen pagodi jo itsessään on niin hieno, että vierailu Chalongin temppelissä kannattaa. Rakennus on ehdottomasti hienoin Phuketissa näkemäni pagodi.

Yksi kohde on kiikkunut tulevien matkojen listoillani niin kauan kuin olen niitä täällä blogissa julkaissut. Se on Myanmar. Matka on ollut suunnitteilla joka vuodelle jo todella pitkään, mutta aina se on kuitenkin siirtynyt tulevaisuuteen. Vaan ei siirry enää. Nyt on lentoliput hankittuna, majoituksia katsottuna ja iso kasa suunnitelmiakin tehtynä. Tässä vähän alustavia tunnelmia ennen laukkujen pakkaamista. Omien kuvien puuttuessa lainasin kuvat Pixabaysta. Kaikki kuvat ovat ilmaiseksi ilman mainintaa käytettäväksi sallittuja.

Kioton vierailumme yksi ehdottomista kohokohdista oli käynti zenbuddhalaisessa Kinkaku-jin temppelissä, jonka kultainen paviljonki on yksi Japanin tunnetuimpia ja suosituimpia rakennuksia. Temppelin virallinen nimi on oikeastaan Rokuon-ji, mutta tuolta toiselta nimeltä, joka muuten tarkoittaa kultaisen paviljongin temppeliä, tämä paikka paremmin tunnetaan. Kinkaku-ji on yksi Kioton seitsemästätoista historiallisesta monumentista, jotka kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Temppelin alueella on useampia rakennuksia, mutta juuri sen kultaisen paviljongin takia ihmiset paikalle saapuvat. Itse temppeli on ihan eri rakennuksessa. Paviljonki on rakennettu lammen rannalle ja sitä ympäröi kaunis japanilainen puutarha. Paviljonkia voi lampea kierrellessä katsella monelta eri kulmalta, mutta sen sisälle ei kuitenkaan ole asiaa. Kiva olisi sisäpuolikin ollut nähdä, sillä netistä löytyvistä kuvista päätellen rakennus on sisältä vielä pikkuisen enemmän kultainen kuin päältä päin. Jos se nyt edes on mahdollista.