Hongkongin Lantaun saarella kulkeva köysirata Ngong Ping 360 yhdistää saaren pohjoisrannikolla sijaitsevan Tung Chunin ja ylempänä kukkuloilla sijaitsevan Ngong Pingin kylän. Köysirata on 5700 metriä pitkä. Ngong Ping on tunnettu korkeasta Tian Tan Buddha -patsaastaan sekä Po Linin luostarista.

Itsukushiman shintolaispyhäkön merestä kohoava toriiportti on yksi Japanin kuvatuimpia kohteita. Saarella Hiroshiman edustalla sijaittseva pyhäkkö onkin hyvin suosittu vierailukohde. Jos portin tosiaan haluaa nähdä juuri upeimmillaan kokonaan vedestä nousevana, on syytä ottaa selvää lasku- ja nousuveden ajoista. Meille kun sattui kohdalle juuri laskuveden aika ja tuolloin portille pystyi kävelemään jalkojaan kastelematta. Itsukushiman pyhäkkö kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.

Lauttamatka Itsukushiman saarelle kestää mantereelta noin puolisen tuntia. Jos käytössä sattuu olemaan Japan Rail Pass, kannattaa valita junayhtiö JR:n lautta. Tällöin maksuksi riittää Rail Passin vilautus. Saarelle liikennöi myös muita lauttoja, jotka eivät ole JR:n operoimia. Näihin ei Rail Pass kelpaa.

Viime marraskuun Hongkongin vierailullamme löysimme yhden mielenkiintoisimmista museoista pitkään aikaan. Kyseessä on Hongkongin historiaa esittelevä Hong Kong History Museum. Museo vaikutti jo paperilla mielenkiintoiselta, mutta emme silti olisi mitenkään voineet etukäteen kuvitella vierailevamme siellä lopulta kahteen kertaan. Tämän mahdollisti paitsi museon sijainti lyhyen kävelymatkan päässä hotellistamme myös sen pääsymaksuttomuus.

Ensimmäisellä vierailulla osallistuimme opastetulle kierrokselle, joka sekin oli ilmainen. Toisella kerralla katselimme vähemmälle huomiolle kierroksen yhteydessä jääneitä nurkkia. Samalla keskityin ottamaan valokuvia. Kierroksen aikana kun huomio oli mainion oppaamme tarinoissa.

Keväisen Myanmarin matkamme (ks. Myanmar 2019) opetukset sesongin ulkopuolisen ajan asettamista haasteista Kaakkois-Aasiasta matkaajille ovat jo unohtuneet ja lähdemme jälleen koettelemaan onneamme. Tällä kertaa kohteena on Vietnam, jossa on kesällä sadekausi. Tämä on ensimmäinen yhteinen matkamme kyseiseen maahan. Lähdemme reissuun neljäksi viikoksi juhlimaan kahtakymmentä yhteistä reissuvuottamme. Käytin tämän postauksen kuvituksena niitä harvoja kuvia, joita kuvakokoelmastamme löytyy Vietnamista. Kuvat eivät siis välttämättä liity mitenkään juuri tämän tulevan matkan kohteisiin.

Matkan suunnittelun yhteydessä nousi esille ajatus vierailla samalla kertaa myös naapurimaa Kambodžassa. Kirjoitin jo aiemmin tänä vuonna haaveistani palata maahan monen vuoden tauon jälkeen ja nyt nämä haaveet näyttävät toteutuvan (ks. Viisi paikkaa, joihin haluaisin palata). Angkorin temppelit jäävät tällä kertaa kuitenkin rauhaan. Tarkoitus olisi vierailla niiden sijaan pääkaupunki Phnom Penhissä sekä etelän Kepissä ja Kampotissa. Näistä ainakin Phnom Penh on jo lyöty lukkoon, koska paluulentomme Suomeen lähtee sieltä.

Tokion valtavaa kaupunkialuetta on kiva nousta ihailemaan lintuperspektiivistä. Yksi parhaista näköalapaikoista sijaitsee Tokion metropolin hallintorakennuksessa Shinjukun alueella. Tai tarkemmin sanottuna niitä näköalapaikkoja on kaksi. Hallintorakennuksessa kun on kaksi tornia, joissa molemmissa on oma näköalatasanteensa. Vaikka onnistuisikin löytämään paremman näköalapaikan, ei se varmasti kuitenkaan pärjää näille torneille hinta-laatusuhteessa. Hallintorakennuksen torneihin kun pääsee ihailemaan maisemia ilmaiseksi.

Vuonna 1990 valmistunut virastokompleksi koostuu kolmesta korttelin kokoisesta rakennuksesta. Näistä suurin ja tunnetuin on 48-kerroksinen rakennus numero 1, joka jakautuu 33. kerroksen kohdalla kahdeksi erilliseksi torniksi. Juuri näistä torneista löytyvät ne näköalapaikat.

Havaitsimme Myanmarin omalla tavallaan haastavaksi maaksi turistille, ainakin näin kuumimman sesongin ulkopuolella. Liikennevälineiden osalta tarjonta oli vähäistä ja osassa paikoista monet ravintolat olivat sulkeneet ovensa seuraavaan sesonkiin asti.

Näiden ajankohtaan liittyvien haasteiden lisäksi moni muukin käytännön asia vaati keskittymistä. Jopa tuiki tavallinen valuutan vaihtaminen edellytti etukäteisvalmisteluja onnistuakseen. Maan aikavyöhykekin on ihan omituinen. Meillä oli matkaopaskirja apunamme ja lisäksi kyselimme vielä vinkkejä maassa työnsä puolesta useita kertoja vierailleelta ystävältämme. Näistä huolimatta yllätyksiä tuli vastaan. Siksi ajattelin koota tähän listan käytännön havainnoista, joita tein ja jotka mahdollisesti voivat auttaa muita Myanmarin matkaa suunnittelevia.

Myanmarin matkan matkakertomuksemme on nyt itse reissun kommellusten osalta käsitelty, mutta vielä on pari juttua jäljellä. Tällä kertaa pläräillään kuitteja ja katsotaan paljonko rahaa kului. Tämä on minusta aina mielenkiintoista tehtävää matkan jälkeen ja myös hyvin opettavaista. Menneisyyden ymmärtäminen auttaa tulevaisuuden ennustamisessa.

Osan asioista maksoimme jo kotoa käsin euroissa. Paikan päällä osa maksettiin dollareissa käteisellä ja osa dollareina ilmoitetuista hinnoista paikallisvaluutta kyateissa. Kyateja saadaksemme ostimme ensin kotimaassa Forexilta USA:n dollareita, joita puolestaan vaihdoimme perillä kyateiksi.
Esitän seuraavassa kaikki hinnat euroissa. Dollareina maksetut hinnat olen muutanut euroiksi Forexin kurssin mukaan. Kyateissa maksamamme hinnat puolestaan olen ensin muuttanut dollareiksi sen kurssin mukaan, jolla kyateja saimme ostettua, ja lopuksi vielä Forexin kurssin mukaan dollareista euroiksi. Näin eurosumma on kaikissa tilanteissa oikeasti se, jonka lopulta itse kärsimme.

Istuimme siemailemassa drinkkejämme baaripöydässä, jonka takana hieman pöydän reunan yläpuolelle kohoavan lasireunan takana avautui Bangkokin valomeri. Auringonlaskun viimeisetkin sävyt olivat haihtuneet taivaanrannasta, mutta nyt taivasta koristi jossain kaukaisuudessa räiskyvä ilotulitus. Valonheittimet nuolivat taivasta ja niiden keiloissa näimme lepakoiden lentävän rakennuksen katon tasalla. Huonompiakin paikkoja osaisin keksiä pikkulauantain viettämiseen.

Thaimaan pääkaupunki Bangkok oli matkamme ensimmäinen ja viimeinen kohde. Halusimme pitää pitkän lennon jälkeen vähän huilitaukoa ja siksi jäimme kahdeksi yöksi Bangkokiin ennen Myanmariin siirtymistä. Samalla tarjoutui myös tilaisuus tutustua paikallisen uudenvuoden eli songkranin juhlintaan. Myös paluumatkalla teimme saman pituisen pysähdyksen tässä enkelten kaupungissa.

Meillä oli Bangkokin osalta listalla vain kaksi asiaa, jotka halusimme tehdä. Muuten ensimmäisellä visiitillä oli ohjelmassa vain aikaan ja lämpötilaan totuttelua. Ensinnäkin halusimme käydä tutustumassa Suureen palatsiin ja sen yhteydessä olevaan Smaragdibuddhan temppeliin. Edellisestä kerrasta oli jo ehtinyt kulua monta vuotta. Toinen toive oli käydä lasillisella auringonlaskun aikoihin Banyan Treen kattobaari Moon Barissa.

Maaseudun rauhassa vietetyn viikon jälkeen suurkaupunki Yangonissa koko ihmiselon kirjo hyökyi päälle ja ylikuormitti kaikki aistit. Jälleen yli 40 asteen kohonnut lämpö nosti hien pintaan, arvanmyyjän kopista raikaava musiikki sekoittui autojen tööttäilyyn ja nenään tulvi vähän väliä vähemmän miellyttävää tuoksua. Oliko se viemäri vai myytiinkö kulman takana katukojussa duriania?

Viimeinen Myanmarin kohteistamme oli väkiluvultaan noin Suomen kokoinen Yangon. Tämä entinen pääkaupunki on kovin eri puusta veistetty kuin matkan alussa näkemämme maan toiseksi suurin kaupunki Mandalay. Yangonissa hotellimme läheltä löytyi jo suuri moderni ostoskeskus luksusmerkkeineen ja ketjuravintoloineen. Kävelläkään ei tarvinnut pientareella, sillä Yangonissa on myös jalkakäytäviä. Liikenne oli melko kaoottista, mutta mopot puuttuivat tyystin. Niillä kun ei saa Yangonin keskustassa pärrätä.

Matkamme Inle-järven maisemista Yangoniin tapahtui yöbussilla. Matka kesti puoli vuorokautta, iltakuudesta aamukuuteen. Netistä lukemamme perusteella päädyimme JJ Expressin bussiin, jonka piti olla huomattavan moderni ja mukava. Tämän voimme allekirjoittaa. Bussimme penkit olivat lähellä lentokoneen businessluokan istuimia. Käytävän toisella puolella oli kaksi ja toisella puolella vain yksi penkki. Kullekin riville oli siis mahdutettu vain kolme penkkiä normaalin neljän sijaan. Tämä takasi lokoisat olot, etenkin kun penkit kääntyivät liki makuuasentoon. Bussikyydin olimme varanneet jo etukäteen netistä 12go.asian kautta.

Vene lipuu hitaasti tolppien päälle rakennettujen kelluvien talojen ohi. Vesi on kirkasta ja järven pinta lähes peilityyni. Talot heijastuvat vedestä todella upeasti alkuillan kultaisessa valossa. Kylän talojen välissä kierrellessä pääsemme lähelle paikallisten arkea. Tuolla pestään astioita ja tuolla pyykkiä. Seuraavan talon portailla pestään lapsen hiuksia. Kaikki tämä tapahtuu järvessä. Veneenkuljettajamme antaa moottorin käydä hiljakseen. Tämä on niitä hetkiä, joiden takia kannattaa matkustaa toiselle puolen maapalloa.

Päivämme Inlellä täyttyivät veneretkistä. Seuraava retki starttasi jo heti aamiaisen jälkeen toisen Inle Heritagen mökissä nukkumamme yön jälkeen. Suuntasimme vain viiden minuutin venematkan päähän *Nampanin *kylään, jossa oli toripäivä. Kiertävä tori on vuoropäivinä eri kylissä. Ilmeisesti jotain toritoimintaa kylissä on joka päivä, mutta kaikki toripöydät ovat käytössä vain kiertävän torin osuessa kohdalle.