Pietarinkirkko on yksi Rooman tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tämä piskuisen Vatikaanivaltion pinta-alasta noin viidenneksen vievä mahtipontinen renessanssibasilika on varmasti kaikille tuttu vähintään television välityksellä. Kirkkoa rakennettiin yli sadan vuoden ajan ja projektin aikana sattui monenlaisia yllätyksiä. Yhden arkkitehdin kuollessa toinen otti homman hoitaakseen ja teki muutoksia edellisen suunnitelmiin.

Heti alkuun on todettava, että Pietarinkirkko ei vielä kolmannellakaan tutustumiskerralla onnistunut minua hurmaamaan. Sinällään tässä kirkossa on kaikki osaset kohdallaan. On upeita yksityiskohtia, suurta kupolia ja vaikka mitä. Ehkä ongelma onkin juuri siinä, että kaikkea on vähän liikaa. Joitakin tällainen ylenpalttisuus miellyttää, minua ei niinkään. Pietarinkirkko on siitä huolimatta yksi harvoista kohteista, joissa olemme käyneet jokaisella Rooman visiitillämme. Tämä siitäkin huolimatta, että olemme ihan erikseen päättäneet olla käymättä siellä. Paikan päällä mieli on kuitenkin aina muuttunut.

Historiaa

Pietarinkirkon rakennusprojektin laittoi alulle paavi Julius II vuonna 1506. Kirkko on rakennettu paikalle, jonne perimätiedon mukaan marttyyrinä keisari Neron valtakaudella kuollut apostoli Pietari on haudattu. Paikalla oli jo 300-luvulla rakennettu kirkko, jonka alttari sijaitsi Pietarin haudan kohdalla. Kirkko oli kuitenkin ehtinyt rapistua pahoin oltuaan pitkään käyttämättömänä paavien Avignonin vankeuden vuosina 1300-luvulla.

Vanhan kirkon korjaaminen oli ollut jo aiempien paavien työlistalla, mutta paavi Julius II halusi nostaa panoksia oikein reippaasti ja rakentaa rapistuneen kirkon tilalle kristityn maailman suurimman kirkon. Siinä hän onnistui, vaikka ei lopputulosta ehtinyt koskaan itse nähdäkään. Pietarinkirkko oli ja on edelleen maailman suurin kirkko, joskin ilmeisesti enää vain sisämitoiltaan.

Useista kilpailevista ehdotuksista valituksi tuli Donato Bramanten suunnitelma. Bramante tosin kuoli seitsemän vuotta rakennustöiden alkamisesta ja hänen jälkeensä projektia jatkoivat vuorollaan useat eri arkkitehdit. Jokainen teki hienoisia muutoksia suunnitelmiin. Lopulta projektin otti hoitaakseen jo seitsemänkymppinen Michelangelo, joka vei projektin maaliin asti. Lopullisessa kirkossa näkyy hyvin pitkälti juuri hänen kädenjälkensä. Tosin Michelangelokaan ei ehtinyt nähdä kirkkoa valmiina.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana vanhan kirkon alttari on edelleen nähtävissä uuden kirkon alttarin alla. Sinne johtavat portaat on tosin suljettu yleisöltä. Vanhaa alttaria, ja samalla sen alapuolella sijaitsevaa Pietarin hautaa, pääsee kuitenkin kurkistamaan Pietarinkirkon kryptasta käsin.

Vierailu Pietarinkirkossa

Pietarinkirkko on monen muun kirkon tapaan ilmainen vierailukohde. Sisään ei kuitenkaan marssita ihan noin vain, sillä jokaiselle ovelle pyrkivälle suoritetaan turvatarkastus. Tämä aiheuttaa sisäänpääsyyn jonoja suosituimpina aikoina. Jonot voivat helposti venyä hurjan pitkän näköisiksi, joskin niiden kerrotaan etenevän nopeasti. Olemme itse onnistuneet ohittamaan pitkät jonot jokaisella vierailullamme, joten jonon todellisesta etenemisnopeudesta ei minulla ole omakohtaisia kokemuksia.

Kesällä 2017 ohitimme jonon vierailemalla Vatikaanin museossa ja saapumalla kirkkoon Sikstuksen kappelin takaosasta lähtevää yhteyskäytävää pitkin. Kappeli kuuluu osana Vatikaanin museoon. Käytävää voi olla vaikea löytää, mikäli ei ole mukana opastetulla kierroksella. Oppaat eivät saa tulla mukaan kappeliin, mutta he neuvovat käytävän sijainnin. Kannattaa etsiä ovea, jonka kerrotaan olevan varattu opastetuille ryhmille. Kappelissa ryhmäläiset eivät eroa mitenkään omin päin liikkuvista turisteista, joten oven käyttöä ei voida kontrolloida. Eli kannattaa vain rohkeasti liittyä ovesta kulkevan joukon jatkoksi ja kävellä jonottamatta Pietarinkirkkoon. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan jono museoon oli merkittävästi Pietarinkirkon vastaavaa lyhyempi.

Lue lisää: Vatikaanin museo

Toinen keino jonotuksen välttämiseksi on saapua paikalle heti paikan avautuessa klo 7 aamulla. Tämä vinkki selvästi toimii, sillä viimeksi paikalla käydessämme keväällä 2022 vielä klo 8 aikaan jono turvatarkastukseen oli minimaalinen. Mikäli olet aamuvirkku, kannattaa lukaista myös Unelmatrippi-blogin Jennin kokemuksista täältä. Lonely Planetin mukaan lounasaikaan tai myöhään iltapäivälläkin voi lykästää. Näistä ajankohdista minulla ei kuitenkaan ole omakohtaisia kokemuksia, joten voin suositella vain aikaista aamua.

Erityisesti kesähelteillä kannattaa olla tarkkana pukeutumisen kanssa. Pietarinkirkkoon ei ole mitään asiaa lyhyiden shortsien tai hameen kanssa. Olkapäät paljastavia paitoja tai mekkoja ei myöskään hyväksytä. Asiallisen pukeutumisen huomioiminen uskonnollisissa rakennuksissa vierailtaessa on muutenkin ihan hyvä yleissääntö. Ei kohtelias käytös ole sinulta pois, vaikka et itse kyseistä uskontoa tunnustaisikaan.

Pietarinkirkossa on valtavasti nähtävää. Itse häkellyttävän kokoisen rakennuksen hahmottamiseen menee jo oma aikansa ja sen lisäksi huomio kiinnittyy koko ajan uusiin yksityiskohtiin, joita on joka puolella. Valtavan keskuskupolin lisäksi kirkossa on useita pienempiä kupoleita sekä monia sivukappeleita. Myös veistoksia löytyy joka kulmalta.

Kenties tunnetuin veistoksista on Michelangelon Pietà, jota pidetään yhtenä renessanssin veistotaiteen upeimmista taidonnäytteistä. Tätä hienoa teosta saa harmillisesti nykyään katsella vain lasin läpi. Tästä on kiittäminen erästä häiriintynyttä geologia, joka vuonna 1972 kävi koputtelemassa veistoksesta vasarallaan irti isoja paloja. Mikäli väkijoukko ei olisi pysäyttänyt häntä, olisi teos voinut hyvinkin tuhoutua korjauskelvottomaksi. Seuranneen yleisen hässäkän keskellä osa irtopaloista katosi ihmisten taskuihin. Osa rosmoista tuli toisiin ajatuksiin ja palautti vohkimansa murikat myöhemmin takaisin, mutta neitsyt Marian alkuperäinen nenänpää on edelleen teillä tietymättömillä. Restauroinnin yhteydessä Marialle tehtiin uusi nenä selkäpuolelta irrotetusta marmorista.

Toinen suosittu veistos esittää apostoli Pietaria. Tämä pronssinen veistos on itse kirkkoa vanhempi. Se on peräisin 1200-luvulta ja sen oikea jalka on pahasti kulunut vierailijoiden kosketeltua sitä vuosisatojen ajan. Aiemmilla vierailuillamme patsaan jalkaa kohti on virrannut tasainen virta sitä hipelöimään mieliviä ihmisiä, mutta keväällä 2022 tie patsaan luo oli suljettu. Tämä saattoi toki olla varotoimi koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Osalla vieraista kun on ollut tapana myös suudella Pietarin varpaita.

Kirkosta löytyvistä veistoksista ja muista koristeista löytyy varsin kattavat tiedot täältä. Samalla sivustolla on muutenkin valtavasti tietoa Pietarinkirkosta. Etenkin jotain tiettyä yksityiskohtaa etsivän kannattaa ehdottomasti vilkaista sivustoa tarkemmin.

Vierailu kryptassa

Kirkon alla sijaitsevassa kryptassa vierailu ei sekään maksa mitään. Kryptaan on haudattu monia paaveja ja siellä pääsee vilkaisemaan lähempää myös apostoli Pietarin hautaa.

Kannattaa huomata, ettei kryptassa saa valokuvata. Moni vierailija kokeilee joko huolimattomuuttaan tai tahallaan tätä kieltoa uhmata. Vartijat puuttuvat moiseen herkästi ja hyvin painokkaat kiellot kaikuvatkin kryptassa tämän tästä.

Kryptan sisäänkäynti löytyy pääovilta katsottuna keskilaivan vasemmasta reunasta läheltä alttaria. Se voi olla hiukan hankala löytää. Kirkossa on liikkeellä aina jonkin verran henkilökuntaa, joilta kryptan sisäänkäynnin sijaintia voi kysyä.

Vierailu kupolissa

Pietarinkirkon kupoli on lajissaan maailman korkein, joten sieltä avautuvat myös huiman hienot näkymät yli Rooman. Kupoliin on mahdollista kiivetä, joskin tässä kohden on jo kaivettava kuvetta. Halvimmalla pääsee kiipeämällä kaikki 551 porrasta. Tämä halvin lippu maksaa 6€. Sijoittamalla 4€ lisää voi ohittaa ensimmäiset 231 porrasta hissin avulla. Loput 320 porrasta jäävät joka tapauksessa kiivettäviksi apostolin kyydillä.

Me maksoimme tuon lisähinnan, joten en osaa sanoa mitään ensimmäisen pätkän portaista. Loppu reitti oli kuitenkin paikoin varsin ahdas. Kaikki erilaiset porrastyypit tulivat matkan varrella tutuiksi. Haastavimmalla osuudella seinä kaareutui voimakkaasti niin, että kameralaukun kanssa oli vaikea mahtua kulkemaan hinkkaamatta laukulla seinää. Olisi ehkä pitänyt ottaa se pienempi kameralaukku mukaan.

Hissimatkan ja viimeisten porrastreenien välissä on tarjolla ensimmäiset maistiaiset maisemista. Kirkon katolla pääsee näet liikkumaan varsin vapaasti. Kupolia voi katsella lähietäisyydeltä, samoin kuin pääovien yläpuolella patsastelevia apostolejakin. Onpa katolle laitettu pystyyn myös matkamuistomyymälä. Jos olet aina halunnut juoda aamukahvisi paavin naamakuvalla varustetusta mukista, voi sinua hyvinkin lykästää tässä putiikissa. Bonuksena katon tasalla on tarjolla myös näköala kirkon sisäpuolelle. Alhaalta käsin maalauksilta näyttävät kupolin taideteokset paljastuvat lähempää nähtyinä mosaiikeiksi. Samalla kupolin korkeus konretisoituu, kun lattiatasolla kävelevät ihmiset näyttävät muurahaisen kokoisilta.

Silti ne parhaat maisemat odottavat siellä huipulla. Maisemia voi ihailla joka suuntaan, sillä koko kupolin reunan voi kiertää vapaasti ympäri. Meillä kohdalle osui vähän harmaampi keli, minkä johdosta näkyvyys ei ollut ihan paras mahdollinen. Tosin suurkaupungissa kovin kirkasta näkyvyyttä lienee tarjolla harvoin.

Ylhäältä käsin saa myös hyvän kuvan koko Vatikaanivaltiosta. Suuri yleisö on tervetullut valtion alueella ainoastaan Pietarinkirkkoon ja Vatikaanin museoon, mutta tuolta kupolista käsin pystyy hyvin ihailemaan vaikkapa Vatikaanin hienoa puutarhaa. Kun sitä ympäröivä Rooma kuhisee elämää, on Vatikaanin muurien suojassa suorastaan uneliaan näköistä.

---

Pietarinkirkko on kaikesta massiiivisuudestaan ja överiydestään huolimatta yksi Rooman tunnetuimpia maamerkkejä, vaikka teknisesti ottaen sehän ei edes kuulu Roomaan. Nyt kolmen vierailun jälkeen olen vakuuttunut, että tämä valtava kirkko oikeastaan vaatiikin useamman visiitin, sillä se on yksinkertaisesti liian suuri kerralla sulatettavaksi. Saa nähdä, päädymmekö Pietarinkirkkoon vielä neljännelläkin Rooman reissullamme.