Varsinainen kesälomamme ei ollut reissujen osalta onnekas, mutta onneksi saimme säästettyä osan loma-ajasta syys-lokakuun taitteeseen. Toinen meistä oli vielä silloinkin osittain jalkapuoli alkukesästä sattuneen tapaturman johdosta, mutta siitä huolimatta mielemme teki lähteä vähän kotinurkkia edemmäs seikkailemaan. Hakusessa oli näistä lähtökohdista johtuen lyhykäisen lennon päässä oleva kohde, jossa olisi tarjolla kohtalaisen vähän korkeuseroja. Monia vaihtoehtoja punnittuamme lukitsimme valinnaksemme Kööpenhaminan.

Tämän Tanskan pääkaupungin tiesimme kauniiksi kaupungiksi jo aiemman vierailun perusteella. Koska liikuimme tällä kerralla tavallista hitaammin, varasimme reissuun aikaa melkein kokonaisen viikon. Kööpenhaminan keskusta-alue on kivasti kävellen kierrettävissä, mutta toisaalta myös julkinen liikenne palvelee hienosti metron ja bussien muodossa. Tällä kerralla käytimmekin näitä liikennevälineitä jonkin verran toipilasjalan säästämiseksi. Kaikki näkemistämme metroasemista olivat helposti saavutettavissa ilman portaita, sillä hissillä oli mahdollista laskeutua katutasolta suoraan laiturille asti. Matkalippujen ostaminen onnistui kätevästi joko mobiilisovelluksella tai Rejsekort-matkakortilla. Me päädyimme hankkimaan kortit, joita myytiin ainakin metroasemilta löytyvissä automaateissa. Myös kertalippuja myyviä automaatteja näkyi metroasemilla olevan. Hieman hämäävästi tosin Rejsekort-automaatti ei tiennyt mitään kertalipuista, eikä kertalippuautomaatti tuntenut matkakorttia. Lisäksi nämä erilaiset automaatit sijaitsivat osalla asemista aivan eri kerroksissa.

Edellisellä Kööpenhaminan vierailullamme meitä oli jäänyt harmittamaan Tivoli, jossa emme päässeet käymään. Tämä maailman kolmanneksi vanhin huvipuisto kun ei vielä maaliskuun alkupuolella ollut ehtinyt avata kesäkauttaan. Nyt onni oli puolellamme, sillä saavuimme kaupunkiin juuri sopivasti Tivolin kesäkauden viimeiseksi viikonlopuksi. Kauden päätöksen lisäksi ilmassa oli muutenkin juhlan tuntua, sillä Tivolin avaamisesta oli juuri tullut kuluneeksi 180 vuotta. Vietimme reissun ensimmäisen kokonaisen päivän tutustuen huvipuistoalueen upeisiin kukkaistutuksiin ja muihin koristeisiin. Itse laitteet eivät olleet pääosassa, mutta kävinpä kuitenkin varmuuden vuoksi kokeilemassa pari vauhtihärveliä.

Sää näytti aluksi varsin lupaavalta pilvipeitteen repeillessä ja auringonkin tullessa esiin. Tämä oli kuitenkin lyhytaikainen ilo. Pian nimittäin alkoi päivän ensimmäinen sadekuuro. Vettä ei tullut kerrallaan kuin muutaman minuutin ajan, mutta näitä kuuroja ja auringonpilkahduksia esiintyi vuorotellen pitkälle iltapäivään. Käyttöä oli sekä aurinkolaseille että sateenvarjolle, välillä jopa molemmille yhtä aikaa. Vietimme osan sadehetkistä suurten puiden alla suojassa. Myös ruokailut ajoitimme sadekuurojen ajalle. Illaksi sää onneksi kuitenkin kirkastui.

Tivoli osoittautui aivan ylivoimaisesti parhaaksi näkemistäni huvipuistoista ruokatarjontansa osalta. Kun yleensä särpimet rajoittuvat pelkkään pikaruokaan, oli Tivolissa tarjolla myös todella laadukasta syötävää. Myös hyvää kahvia löytyi. Herra Disneyn kerrotaan saaneen innoituksen omaan Disneylandiinsa juuri Tivolista, mikä on molemmissa käyneenä helppo uskoa. Kunpa Disneyn puistot ottaisivat oppia Tivolista myös ruokailuvaihtoehtojen osalta.

Tarkoituksenamme oli poistua Tivolista iltapäivällä ja palata takaisin myöhemmin illalla ihailemaan pimeällä loistavia valoja. Viihdyimme huvipuistossa kuitenkin niin hyvin, että päätimme pysyä alueella samalla vauhdilla iltaan asti. Auringon laskettua ja valojen sytyttyä saimme Tivolista aivan uudenlaisen kokemuksen. Paikka kannattaakin ehdottomasti kokea sekä päivällä että illalla. Hienosti toteutettu valaistus herättää muutoinkin upean puistomaisen alueen eloon ihan uudella tavalla. Myöhemmin illalla tarjolla olisi ollut vielä konsertti ja ilotulitus, mutta valitettavasti niitä ennen ehti jo iskeä väsy.

Majapaikaksi olimme tällä vierailulla valinneet aivan Raatihuoneentoria vastapäätä sijaitsevan citizenM-ketjun hotellin, joka on kohtalaisen tuore ilmestys Kööpenhaminan katukuvassa. Olemme majoittuneet saman ketjun majapaikoissa aiemmin Lontoossa ja Pariisissa ja todenneet ne todella mainioiksi. Huoneet ovat toki varsin kompaktin kokoisia, mutta niissä on kaikki tarpeellinen. Palvelu on näissä hotelleissa aina kohdallaan ja henkilökunta näkyy nauttivan työstään. Meitä eivät myöskään laisinkaan haittaa kaikenlaiset leikkisät yksityiskohdat, joita hotellit ovat pullollaan. Keskisormea näyttävä puutarhatonttu naurattaa joka kerta. Kööpenhaminan hotellissa oli vielä kivana bonuksena rakennuksen ylintä seitsemättä kerrosta kiertävä kapea terassi, josta avautuivat hienot näkymät yli Raatihuoneentorin. Köpiksen citizenM-hotellille pääsee saapumaan lentoasemalta todella helposti metrolla. Matkalla on yksi vaihto Kongens Nytorvin asemalla, mutta tuolla asemalla vaihtaminen käy kätevästi moneen muuhun metrojärjestelmään verrattuna. Matkatavaroidenkin kanssa on helppo liikkua, koska tasolta toiselle pääsee siirtymään hissillä.

Tivolissa viettämämme päivän jälkeen sää kääntyi suosiollisemmaksi. Taivaan pääväri säilyi sinisenä ja aurinko helli meitä lämmöllään. Elohopea kipusi iltapäivisin parinkymmenen asteen tuntumaan, ajoittain jopa sen yli. Reissu tuntuikin oikeastaan enemmän kesä- kuin syyslomalta, vaikka hätäisimmät puulajit olivat jo vaihtamassa lehtiensä väritystä syksyiseen suuntaan.

Korkeanpaikankammostani huolimatta päädyn usein kaikenlaisiin torneihin maisemia katselemaan. Näin kävi tälläkin reissulla. Edellisellä Kööpenhaminan vierailulla torniksi valikoitui pyöreä Rundetårn ja tällä kerralla halusin kokeilla jotain uutta korkeaa paikkaa, kuten vaikkapa raatihuoneen tai Christiansborgin linnan tornia. Valitettavasti nämä molemmat olivat vierailumme aikana remontissa. Lopulta päädyin kipuamaan uudemman kerran samaiseen Rundetårniin. Maisemat näyttäytyivät nyt kovin erilaisina sään ollessa kirkas aiemman pilvisyyden sijaan. Lisäksi tällä kerralla matkalla huipulle oli tarjolla aiemmalla kerralla suljettuna olleita nähtävyyksiä.

Lisää aiheesta: Rundetårn

Osittain pyörimme muutenkin aiemmalta kerralta tutuilla kulmilla. Kävelykatu Strøgetiä pitkin kävelimme ja totesimme sen tälläkin kertaa tylsäksi. Nykyisin nämä kaikki tällaiset ostoskadut muistuttavat liikkeidensä osalta toisiaan ihan riippumatta missä kaupungissa ollaan. Onneksi sivukaduilla kuitenkin tärppäsi. Koko Tanskan vanhin leipomokahvila La Glace osoittautui todelliseksi helmeksi. Paikka oli jo valmiiksi mukana tärppilistallani, mutta erityisesti Lähtöportti-blogin Mikan suositus innosti meidät kokeilemaan kahvilan tarjontaa. Mikankin testaama kahvilan oma erikoisuus urheilukakku sportskage oli varsin herkullinen kaikessa kermaisessa nougaisuudessaan. Omituinen nimi juontaa juurensa näytelmään Sportsmænd (suom. urheilijat), jonka vuoden 1891 ensi-iltaan kakku ensi kertaa valmistettiin.

Kävelykadun toisesta päästä löysimme edellisen vierailumme aikana suuren metrotyömaan vuoksi remonttiaidalla eristetyn Kongens Nytorvin, joka on yksi Kööpenhaminan tärkeimpiä aukioita. Vuonna 2019 avatun uuden linjan myötä Kongens Nytorvin asemalla risteää nyt neljä eri metrolinjaa. Aukiolle jo näkyivät ensimmäiset Nyhavnin värikkäät talot, joita piti tietysti käydä katsomassa. Tämä kenties koko kaupungin kuvatuin alue on meille pikkuisen turhan selkeä turistirysä, mutta ovathan nuo veden pinnasta heijastuvat talot toki melkoinen silmäkarkki, etenkin ilta-auringon kultaisessa valossa. Muutaman poutapilven täplittämä muutoin sininen taivas toimi liki täydellisenä taustana valokuville.

Lisää aiheesta: Nyhavn

Kööpenhaminan kolmesta linnasta olimme ehtineet jo edellisellä vierailulla tutustua Rosenborgiin. Näkemättä olivat edelleen Christiansborg ja Amalienborg, ja näistä viimeksi mainittu ei ollut enää auki kuin lauantaisin. Tämä kuningattaren talviasuntona toimiva linna on paremmin auki kesäkaudella. Siksi tämän kertaisen reissun linnaksi valikoitui väkisinkin Christiansborg. No, se nyt sattui lisäksi sijaitsemaan lähimpänä hotellia, mikä ei ollut ollenkaan huono juttu jalkavaivaiselle. Christiansborgissa on oikeastaan neljä erillistä tutustuttavaa osaa: kuninkaalliset vastaanottotilat, Absalonin linnan rauniot, kuninkaalliset hevostallit sekä kuninkaallinen keittiö. Näiden lisäksi myös linnan torniin on mahdollista kiivetä, mutta tämä viimeinen vaihtoehto oli siis tällä kertaa pois laskuista remontin takia.

Lisää aiheesta: Rosenborgin linna

Muun muassa valtiovierailujen yhteydessä ulkomaanelävien hyysäykseen käytettävissä kuninkaallisissa vastaanottotiloissa oli väkeä liikkeellä yllättävän vähän. Ainoastaan suuren salin hämmentävien seinävaatteiden ääreltä löytyi niin paljon turisteja, ettei huoneesta saanut otettua valokuvaa ilman ihmisiä. Vuonna 2000 valmistunut seinävaatekokoelma esittelee Tanskan historian ja kuningasperheen kankaaseen kudottuina.

Linnan aiemmat vaiheet eivät näyttäneet kiinnostavan juuri ketään, sillä samalla paikalla sijainneiden aiempien linnoitusten raunioita saimme tutkiskella liki kaksistaan. Roskilden piispa Absalon rakennutti paikalle ensimmäisen puolustuslinnoituksen jo 1100-luvulla. Tämän linnan rauniot paljastuivat nykyisen Christiansborgin linnan kolmannen version rakentamisen yhteydessä 1900-luvun alussa ja niitä voi nykyisin käydä ihailemassa linnan kellarissa. Linnan edellinen versio tuhoutui tulipalossa, mikä tuntuu muutenkin olleen paikallinen tapa päästä eroon vanhasta linnasta. Jotain on mätää tanskanmaalla, kun linnat tämän tästä tulipalossa tuhoutuvat, voisi hätäisempi todeta. Ehkä tämän voisi myös ottaa vihjeenä siitä, että linna kannattaisi rakentaa johonkin muuhun paikkaan. Jääräpäiset Tanskalaiset eivät kuitenkaan hevillä luovuta. Tulipaloon on nykyisin kuitenkin selvästi varauduttu, sillä linnan pihalla oli useampikin paloposti.

Christiansborgin linnan versiosta kaksi ovat jäjellä enää ainoastaan kuninkaalliset hevostallit. Sielläkään ei kovin monia turisteja näkynyt ja lisäksi se tallien tärkein vetonaula eli kultaiset vaunut loistivat poissaolollaan. Kysäisin kärryistä lippuluukun herralta, joka kirkkain silmin väitti vaunujen nököttävän paikoillaan tallin perällä. Kerrottuani vaunujen paikan olevan tyhjänä, herra häkeltyi vallan sanattomaksi, ja ponkaisi tiskinsä takaa itse katsomaan. Takaisin palattuaan hän arveli kyseessä olevan jonkin harjoituksen, josta vain ei oltu muistettu hänelle kertoa etukäteen. Ehkä noita kärryjä on sitten palattava katsomaan joskus tuonnempana uudestaan.

Kuninkaallinen keittiö oli varsin mielenkiintoinen paikka sekin, joskin pääosa turisteista oli ehtinyt selvästi kyllästyä linnaan jo ennen sinne ehtimistään. Tosin osa on voinut ostaa pääsylipun pelkkiin vastaanottosaleihin ja jättänyt nämä sivukohteet väliin. Minusta keittiöt ovat aina mielenkiintoisia paikkoja ja viihdyinkin noiden patojen ja pannujen parissa mainiosti. Aikaa tuhraantui lopulta koko linnan kiertämiseen niin paljon, että kello kolmen opastettu kierros kuninkaallisissa vastaanottotiloissa jäi tällä kertaa välistä. Lisäämme siis senkin vielä seuraavan kerran tärppilistalle yhdessä niiden tornin ja kultaisten kärryjen kanssa.

Kööpenhaminassa on tärkeää syödä smørrebrødejä eli tanskalaisia voileipiä, joiden nauttimiseen meidän kokemuksemme mukaan paras paikka on legendaarinen ravintola Schønnemann. Valitettavasti tällä kertaa emme sinne päässeet, sillä ravintola oli täyteen varattu koko viikoksi. Korvikkeeksi valitsimme Torvhallerne-kauppahallista löytyvän Hallernes Smørrebrødin. Kun kauppahalli oli muutenkin mukana tärppilistallamme, oli valinta helppo lukita. Kiersimme hallikompleksin läpi tarkasti tutkien ja täydensimme samalla mustapippurivarastojamme mainiosta maustekaupasta AŠA Spicesta löytyneillä Kampotin pippureilla. Näitä herkkuja kun en Suomesta ole onnistunut löytämään. Myös kauppahallin smørrebrødit olivat onneksi erinomaisia.

Kauppahallilta jatkoimme vielä eteenpäin kohti Assistensin hautausmaata. Hautausmaat ovat ihan mielenkiintoisia kohteita muutenkin, mutta tässä tapauksessa kyseessä oli myös yksi kaupungin suurimmista viheralueista. Moni paikallinen käyttää hautausmaata kuin mitä tahansa puistoa. Sen poluilla liikuttiin niin polkupyörillä kuin juostenkin. Myös koirien ulkoilutukseen alue näkyi sopivan mainiosti. Vanhin osa hautausmaasta oli varsin tiiviisti täytetty ja siellä myös polut olivat kapeita, mutta toisella puolella tarjolla oli enemmän tilaa. Paikoin haudat olivat siellä niin harvassa, että aluetta ei oikein edes mieltänyt hautausmaaksi. Assistensiin on haudattu useampia 1800- ja 1900-luvuilla kuolleita merkkihenkilöitä. Joukossa on mm. H.C. Andersen, filosofi Søren Kierkegaard ja Nobel-palkittu fyysikko Niels Bohr. Näiden hautojen lisäksi bongasimme hämmentävän näköisen aikamatkaajan haudan sekä erään sukuhaudan, johon oli kaiverrettu vain hirtehinen toteamus Det var det (suom. se siitä).

Hautausmaakierroksen jälkeen olikin jälleen ruokailun aika. Olimme valinneet kohteemme tälläkin kertaa lähistön ravintolatarjonta huomioiden. Siinä aivan parin kadunkulman takana sijaitsi nimittäin hiljattain Euroopan toiseksi parhaaksi pizzeriaksi valittu Bæst. Kohti ravintolaa kävellessämme saimme samalla vilkaisun Kööpenhaminasta keskusta-alueen ulkopuolelta. Nørrebron alue on asukkailtaan hyvin kansainvälinen ja tämä historiallisten rakennusten, modernin arkkitehtuurin ja mainioiden ruokapaikkojen sekasotku äänestettiin vuonna 2021 Time out -lehdessä maailman viileimmäksi asuinalueeksi. Vastapainona alueella on ollut vuosien varrella pahoja mellakoita talonvaltaajien ja poliisien ottaessa yhteen. Meidän noilla kaduilla kävellessämme tiistain alkuillasta alue vaikutti oikein miellyttävältä. Ravintolastakin järjestyi pöytä ilman varausta ja pizzat osoittautuivat erinomaisiksi. Hapanjuureen leivottu pizzapohja oli yksi maukkaimmista testaamistani. Reunojakaan ei tehnyt mieli jättää syömättä.

Ehdimme kurkistamaan sisälle myös pariin kirkkoon, jotka olivat molemmat todella valoisia. Kööpenhaminan katedraali poikkesi totutusta ylempien kerrosten aitioidensa puolesta. Tämä ratkaisu muistutti enemmän teatteria kuin kirkkoa. Kolmannen kerroksen isot ikkunat toivat auringon paistaessa sisälle todella paljon valoa. Isot ikkunat valaisivat myös Rundetårnin kanssa samassa kompleksissa sijainnutta Kolminaisuuden kirkkoa.

Tällä vierailulla huomasimme myös oikeastaan ensimmäistä kertaa, että varsin iso osa Kööpenhaminan keskustasta sijaitsee kanavien varrella. Olimme aiemmin nähneet kanavista vain pieniä vilkaisuja, mutta tällä kerralla kävelimme niiden varrella enemmänkin. Kanavaristeily olisikin ollut kiva tapa tutustua kaupunkiin, mutta se jäi tärpiksi seuraavaan kertaan. Risteilyjen lisäksi kanavien koluamiseen oli tarjolla myös sähköllä toimia vuokraveneitä, mutta me taidamme tyytyä tuohon risteilyvaihtoehtoon.

Söimme voileipien ja urheilukakkujen lisäksi reissullamme myös parit burgerit. Hotellimme nurkalla sijainnut Jagger osoittautui varsin asialliseksi, mutta parhaan burgerin saimme kuitenkin Cock’s & Cowsilta. Erityisellä lämmöllä muistelen viimeksi mainitun tryffelimajoneesia, joka oli ehdottomasti paras koskaan maistamani dippi. Molemmat burgeripaikat ovat ketjuja, joten niihin voi törmätä eri puolilla kaupunkia.

Ainoa fiinimpi ruokailu ajoittui viimeiselle illalle. Varasimme pöydän hotellin läheisestä Vækstista, joka oli saanut varsin mairittelevia arvioita. Ruoka olikin erinomaista ja viinit harkiten ruoille valittuja, mutta palvelu oli vähän töksähtelevää. Hieman kokemattoman oloinen tarjoilijamme sekoili tilauksen kanssa, minkä johdosta sain pelkän menun ja viinipaketin sijaan vähän laajemman kokonaisuuden. Yritin asiasta kysellä havaittuani jotain omituista tapahtuneen, mutta tarjoilija ei edelleenkään suostunut minua ymmärtämään. Minä puolestani kieltäydyin ymmärtämästä tilannetta laskun saapuessa. Onneksi asiakas on aina oikeassa ja virhe saatiin oikaistua. Kovin pahasti en mieltäni pahoittanut, vaikka jouduinkin lopulta juomaan yhden lasillisen viiniä ja kupposen kahvia ravintolan piikkiin.

---

Kaiken kaikkiaan tämä myöhäisen toisen kesälomamme päätös Kööpenhaminassa oli oikein onnistunut. Aivan näin hienoa säätä ja kesäistä tunnelmaa en olisi syksyisestä Köpiksestä osannut edes toivoa. Oikeastaan oli ihan vain hyvä, ettei niihin kaikkiin linnoihin ja torneihin onnistuttu tällä kertaa tutustumaan tarkemmin. Odotan nimittäin jo innolla seuraavaa reissua, jolla nuo toivottavasti toteutuvat ja lisäksi pääsen jälleen maistelemaan Schønnemannin smørrebrødejä ja ihailemaan Tivolin kaunista puutarhaa.