Viime viikkoina tiedotusvälineissä on esitelty Nasan juuri Marsiin laskeutuneen mönkijän lähettämiä kuvia punaiselta planeetalta. Huomioni kiinnittyi laitteen laskeutumispaikkaa esittävään Marsin karttaan, jossa näkyi tuttu paikannimi, Canyon de Chelly. Pikainen googlaus paljasti, että todellakin tuo paikka Marsissa oli nimetty navajointiaanien puoliautonomisella alueella Arizonan osavaltiossa sijaitsevan kanjonin mukaan.

Tässä ei varmaan ole mitään omituista, oletettavasti moni muukin paikka naapuriplaneetallamme on saanut nimensä Maan kohteiden mukaan. Mielikuvitukseni lähti tästä kuitenkin laukalle. Mietin, että kyllähän tuo punakallioinen kanjoni on yksi erikoisimmista näkemistäni paikoista. Mikä jottei se voisi hyvinkin esittää vierasta taivaankappaletta vaikkapa jossain tieteiselokuvassa. Samalla mieleeni tuli monta muutakin maisemaa, joista voisin sanoa samaa. Listasin tähän kymmenen ensimmäistä pienen kuvauksen kera. Vaikka nämä kaikki maisemat ovat monelle yhtä arkipäiväisiä kuin mäntymetsä meille suomalaisille, voivat ne helposti saada ensikertalaisen mielikuvituksen heräämään. Etenkin, jos tuo ensikertalainen on tällainen sci-fin ystävä.

1. Canyon de Chelly (Arizona, USA)

Nuo kaksi ensimmäistä kuvaa ovat alkuperäiseltä Canyon de Chellyltä Arizonasta. Marsin kanjoni on oletettavasti nimetty tämän maan kanjonin mukaan niiden samanlaisen syntymekanismin perusteella. Marsin pinnalla on nimittäin havaittu samanlaista veden aiheuttamaa kallion eroosiota kuin Arizonan kanjoneissa. Niin Canyon de Chelly kuin pikkuisen isompi Grand Canyonkin ovat syntyneet tämän prosessin seurauksena.

Canyon de Chelly jää yleensä Grand Canyonin varjoon. Onhan se toki paljon pienempi ja matalareunaisempi, mutta toisaalta sen reunat ovat pääosin pystysuoria. Eikä tuo pudotus siellä reunalla seisoessa näytä erityisen matalalta. Alueen pieni kokokaan ei ole pelkästään huono juttu. Kaiken oleellisen ehtii helposti näkemään yhdessä päivässä, mitä ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa Grand Canyonista. Vierailumaksua ei tällä pienemmällä kanjonilla tarvitse maksaa ja muita turistejakaan tuskin tulee vastaan kourallista enempää. Samaan aikaan Grand Canyonin suosituimmilla näköalapaikoilla saa käyttää kyynärpäitään päästäkseen näkemään jotain.

Lisää aiheesta: Canyon de Chelly

2. Teiden kansallispuisto (Teneriffa, Espanja)

Kuitenkin tuon hienon punakallioisen kanjonin sijaan se kaikista ensimmäinen näkemäni paikka, joka todellakin voisi olla joltain toiselta taivaankappaleelta, oli Teiden kansallispuisto Teneriffalla. Vuoristossa puurajan yläpuolella sijaitseva karu ja kallioinen alue teki minuun suuren vaikutuksen. Ei ihme, että tämä maisema onkin kelvannut monien elokuvien kuvauspaikaksi. Aivan täysin toisesta maailmasta se ei kuitenkaan ole. Vaikka tuo maisema näyttikin nopeasti katsoen kuolleelta, oli se lähemmin tarkasteltuna kaikkea muuta.

Lisää aiheesta: Teiden kansallispuisto

3. Kuolemanlaakson kansallispuisto (Kalifornia, USA)

Kaikessa karuudessaankin Teiden maisemat jäävät silti kirkkaasti toiseksi kaikista karuimmalle vierailemistani paikoista, Kuolemanlaakson kansallispuistolle Kaliforniassa. Tällä maailman kuumimmalla paikalla on tarjota karuutta monessakin eri muodossa. Niin kallioista autiomaata kuin ehtaa hiekka-aavikkoakin löytyy. Silti kaikista karuimpana mieleeni jäi Badwaterin suolatasanko. Koppuraiseksi kuivunut savimaa on saanut kuivuneesta vedestä jäljelle jääneistä suoloista ja muista mineraaleista valkean kuorrutteen. Tällaiseen maisemaan eksynyttä avaruusmatkailijaa ei kyllä naurattaisi.

Lisää aiheesta: Kuolemanlaakson kansallispuisto

4. Santorini (Kreikka)

Tämä neljäs rantamaisema vaatii jo pikkuisen enemmän mielikuvitusta. Nestemäisessä muodossa olevasta vedestä ei nimittäin käsittääkseni ole Maan ulkopuolelta saatu selkeitä todisteita. Siitä huolimatta ainakin minulle näissä laavakivisissä Santorinin saaren rannoissa on jotain mielikuvistusta kutkuttavaa. Kenties tähän on syynä meidän kotoinen tylsän vaakaa peruskalliomme, jonka takia vastaavaa ei Suomen luonnossa näy. Tai ehkä syynä on vain vulkaanisesti aktiivisten planeettojen yleisyys tieteistarinoissa. Joka tapauksessa tässä kohtaa lipsahdin listallani lopullisesti faktasta fiktion puolelle. Siispä on aika päästää mielikuvitus kunnolla vauhtiin.

Lisää aiheesta: Oia

5. Inle-järvi (Myanmar)

Kun nyt kuivan autiomaan lisäksi vesikin tuli otettua mukaan, kääntyy mieli väkisinkin erääseen tiettyyn erikoiseen järvimaisemaan. Tämä järvi on Myanmarin toiseksi suurin ja luultavasti tunnetuin järvi Inle. Se ei lukuisista kelluvista kylistään huolimatta ehkä itsessään ole aivan niin eksoottinen, että sitä voisi pitää toisesta maailmasta peräisin olevana. Meidän järvellä vieraillessamme sattui kuitenkin kohdalle juuri vuoden kuumin aika, jolloin viljelijät kulottivat peltojaan tulevaa satokautta varten. Tämä täytti ilman savulla, joka sai paitsi silmät vuotamaan vettä, myös taivaanrannan katoamaan harmaaseen verhoon. Juuri tämä savu lisäsi sen toismaailmallisen ulottuvuuden paikkaan.

Lisää aiheesta: Myanmar 2019, osa 3: Inle-järvi

6. Keriðin kraatterijärvi (Islanti)

Miltei kaikki maisemat koko Islannissa ovat varmasti monien mielestä kuin toisesta maailmasta. Mekin ehdimme lyhyen vierailumme aikana nähdä monia tällaisia paikkoja. Vahvimmin mieleen jäi kuitenkin vihreävetinen Keriðin kraatterijärvi ja sen ympäristön punaisena laskevan auringon valossa loistava hiekkamaa. Tarkkasilmäinen voi bongata kuvasta ihmisiä, mutta ei anneta sen häiritä tunnelmaa.

Lisää aiheesta: Islanti, ne kivat jutut

7. Arizonan suuri meteoriittikraatteri (Arizona, USA)

Arizonan osavaltio esiintyy listallani edukseen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että näitä tähän aiheeseen sopivia maisemia on siellä tullut vastaan todella paljon. Eikä ihme, sillä koko osavaltio on miltei pelkkää autiomaata. Maisemissa on paljon samaa karuutta kuin Marsista saapuvissa kuvissakin.

Aivan vanhan valtatien 66 varrella sijaitseva yli kilometrin levyinen suuri meteoriittikraatteri ei ole vain minun mielestäni kuin toisesta maailmasta. Samaa mieltä olivat myös Nasan insinöörit, sillä paikka valittiin kuuohjelman astronauttien harjoituspaikaksi. Tapahtumasta on edelleen muistona aidon kokoinen pahviastronautti kraatterin keskellä. Pahvikuvan tehtävänä on auttaa hahmottamaan tuon paikan mittasuhteita yhdessä muutamien muiden esineiden kanssa. Kraatterin valtava koko on helpompi käsittää, kun on jokin tutun kokoinen kiintopiste mihin verrata.

Lisää aiheesta: Arizonan suuri meteoriittikraatteri

8. Gardens by the Bayn jättipuut (Singapore)

Tämä Singaporen vehreä puisto ei tietenkään sovi millekään tuntemallemme todelliselle taivaankappaleelle, mutta silti kaikessa futuristisuudessaan se tuo ainakin minulle mieleen vaikkapa paljon koronavuoden aikana katselemieni Star Trek -sarjojen maisemat. Nämä tieteisfantasiat on toki kuvattu maan oloissa, mutta silti ainakin minut ne saavat toivomaan, että kenties jossain tuolla avaruudessa on toinenkin elämää kannatteleva Maan kaltainen planeetta.

Nämä kesällä 2015 näkemäni ihmisen rakentamat jättiläispuut tulivat mieleeni myös lukiessani kiinalaisen Liu Cixin tieteiskirjasarjaa Muistoja planeetta Maasta. Kirjojen tulevaisuuden maassa ihmiset asuvat suurten keinotekoisten puiden oksilla. Nämä tekopuut tosin eivät kohoa kohti taivasta, vaan ne on rakennettu valtaviin maanalaisiin onkaloihin.

Lisää aiheesta: Gardens by the Bay

9. Oculus (New York, USA)

Päästyäni tällä mielikuvitusmatkalla futuristisiin rakennuksiin asti, en voi olla nostamatta esiin New Yorkin World Trade Centerin alueen uutta matkakeskusta Oculusta. Tämä todella futuristinen rakennus toi ensinäkemältä välittömästi mieleeni jättimäisen avaruusaluksen. Ulkopuolella tunnelmaa toki latistavat tuiki tavalliset modernit pilvenpiirtäjät, jotka ympäröivät asemaa joka puolelta. Rakennuksen sisällä sitä vastoin tunnelmaa ei pilaa mikään.

Lisää aiheesta: The Oculus

10. Petrified Forestin kansallispuisto (Arizona, USA)

Listani myös päättyy vielä yhteen karuun Arizonan maisemaan. Petrified Forestin kansallispuistossa on tarjolla jopa useita toisistaan melko paljonkin poikkeavia maisemia, jotka voisivat kaikki olla jostain toiselta planeetalta. Itselleni parhaiten mieleen jäivät nuo kuvan sinisenkirjavat Blue Mesan kalliot. Tarjolla on niiden lisäksi myös punaisia kallioita sekä pelkän punertavan hiekan kuorruttamaa maisemaa. Yhteistä näille kaikille ovat siellä täällä lojuvat puunrunkoja ja niistä sahattuja pölkkyjä muistuttavat kivet. Nämä ovatkin miljoonia vuosia sitten kasvaneita puita, jotka ovat ajan kuluessa muuttuneet kiveksi.

Lisää aiheesta: Petrified Forest -kansallispuisto


Ymmärrän, jos osa näistä maisemista saattaa näyttää turhan kotoisilta ollakseen toisesta maailmasta. Mielikuvitukseni on mahdollisesti voinut saada hieman lisäbuustia tässä viimeisen vuoden aikana katselemistani useista Star Trek -sarjoista ja lukemistani lennokkaista tieteistarinoista. Silti ilman näitäkin tuo Marsista kuvia lähettävä mönkijä olisi riittänyt herättämään mielikuvitukseni. Löytyisiköhän Marsista vihdoin merkkejä muinaisesta elämästä?

3 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 13.3.2021 at 14:51

    Ihan hyviä valintoja!

    Vähän harmittaa, kun oma pitkä Pohjois-Amerikan matkamme viime kesältä peruuntui. Useammassa Arizonassa olevassa paikassa (sekä Utahin paikassa) olisi tullut käytyä, samoin tuolla Death Valleyssa. No kaipa sitä vielä ehtii. Ehkä itselleni tällaisina paikkoina ensimmäisenä tulevat mieleen San Pedro de Atacaman Valle de la Luna, Bolivian Salar de Uyunista voisi valita useammatkin maisemat sekä Uuden-Seelannin Te Puia ja Wai-O-Tapu.

    Vastaa
    1. Aron 14.3.2021 at 16:35

      Nuo mainitsemasi paikat kuuluvat varmasti tähän samaan sarjaan. Tuo Salar de Uyuni on käsittäkseni kovin samantyyppinen paikka kuin Bad Water, mutta vielä suurempi. Se, ja muutkin mainitsemasi paikat, ovat meiltä vielä näkemättä. Ilman koronaa olisimme mahdollisesti nuo Uuden-Seelannin kohteet jo nähneet. Mutta tosiaan kai tässä vielä ehtii myöhemminkin.

      Vastaa
      1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 20.3.2021 at 00:04

        Joo, itse se suola-aavikko on hyvin samankaltainen. Myös Etiopian Dallolin alueella on samanlaista maisemaa ja siellä pääsi pulahtamaan suolakerroksen alle “avantoonkin”. 🙂 Toki siellä on myös paljon värikkäämpää maisemaa.

        Myös Salar de Uyunissa tuo suola-aavikko on vain pieni osa kokemusta. Siellä on myös geotermisiä alueita ja värikkäitä järviä, kaunis paikka!

Vastaa käyttäjälle Mikko / Matkalla Missä Milloinkin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *