Musekortin ulkoilutus jatkui Suomen valokuvataiteen museossa, jossa oli esillä ruoan politiikkaan liittyvä näyttely osana Poliittisen Valokuvan Festivaalia. Kyseinen näyttely päättyi valitettavasti jo 29.4. Museo sijaitsee Kaapelitehtaalla Helsingin Ruoholahdessa.

Ainakin tämä näyttely oli varsin mielenkiintoinen. Aihetta oli käsitelty useammasta näkökulmasta. Toisaalla esiteltiin viljelijöiden karua arkea israelilaisten ja palestiinalaisten välisen konfliktin keskellä. Varsin karuilta näyttivät myös kiinalaisten maaseudulta kaupunkiin asumaan pakotettujen ihmisten viljelykset moottoriteiden vierellä korkeiden talojen varjossa. Ihmiset kun yrittivät jatkaa tuttua elämäntyyliään muuttuneista olosuhteista huolimatta. Toisaalla esiteltiin tuotantoeläinten karua elämää. Joskin tuotantoeläinten kohtelusta oli esillä myös lohdullisempaakin nähtävää, ainakin näin lihansyöjän näkökulmasta.

Katselimme epäuskonsekaisen kauhun vallassa CNN:n uutisia Austinin hotellihuoneessamme. Takana oli mahtava päivä, johon oli kuulunut pitkä ajomatka läheltä Louisianan rajaa, matkalla olimme vierailleet Houstonin avaruuskeskuksessa. Tunnelma oli vaihtunut kuitenkin nopeasti uutisten myötä. Useita poliiseja oli kuollut Dallasissa mielenosoituksen yhteydessä sattuneessa ampumavälikohtauksessa. Siis kaupungissa, johon meidän oli tarkoitus seuraavan päivän jälkeen matkata.

Saapuessamme Dallasiin kaupungin keskusta oli vielä osittain poliisien sulkema. Liikkeellä näkyi vain kourallinen turisteja ja joka puolella poliiseja. Juuri turvallisempi olo ei olisi voinut olla.

Mikäs olisikaan parempaa ohjelmaa kauniina kesäisenä päivänä Mississippijoen varrella kuin jokiristeily höyrylaivalla? No, tietenkin jokiristeily höyrylaivalla jazzbändin soittaessa taustalla. New Orleansissa näitä jazz-risteilyjä järjestetään. Risteilyyn voi yhdistää myös ruokailun, joka on ainakin lounaalla normaalia noutopöytätasoa. Vastapainona ruokailun hinta on kohtuullinen, etenkin kun huomioidaan New Orleansin yleisesti varsin korkea hintataso.

New Orleansissa Mississippijoella liikennöi kaksi höyrylaivaa, Natchez ja Creole Queen. Me valitsimme näistä ensin mainitun. Creole Queenin risteilyssä on erona lyhyt pysähdys Chalmetten taistelukentällä, joka on vuoden 1815 New Orleansin taistelun tapahtumapaikka.

Texasin osavaltion pääkaupunki Austin ei ehkä ole aivan tyypillinen teksasilaiskaupunki. Tämä yliopistokaupunki on ylpeä omituisuudestaan, kuten kaupungin tunnuslause ”Keep Austin Weird” kertoo. Siksi onkin varsin sopivaa, että yksi kaupungin ykkösnähtävyyksistäkin on hieman erikoinen. Jokaisena kesäiltana suuri joukko turisteja saapuu hyvissä ajoin ennen auringonlaskua odottamaan Congress Avenuen sillan alta ruokailemaan lähtevää lepakkoparvea.

Coloradojoen (ei se iso Coloradojoki) Lady Bird Laken kohdalta ylittävä Congress Avenuen silta valmistui vuonna 1960. Sille tehtiin suurempi kunnostus vuonna 1980. Jo ennen tätä remonttia sillan alla oli asunut meksikondoggilepakoiden yhdyskunta, mutta vasta kunnostustyön jälkeen lepakkopopulaatio alkoi kasvaa merkittävästi. Nykyisin kyseessä on maailman suurin urbaani lepakkoyhdyskunta, johon kuuluu kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa yksilöä.

Tämä blogi on pyörinyt kivasti tasaisella julkaisutahdilla nyt pari vuotta, mutta jotain pientä uuttakin on tässä viimeaikoina tapahtunut ja on tapahtumassa. Yksi uusi juttu on kotimaan kohteiden lisääminen. Kaukokohteidenkin nähtävyyksistä on viimeistelyä vaille valmiita jutunalkuja vielä paljon, joten eivät tässä ideat ole ehtymässä. Etenkin kun uutta seikkailuakin pukkaa tasaista tahtia. Kotimaa on kuitenkin ollut pahasti aliedustettuna blogissani aina ja näin Suomen juhlavuonna jos koskaan on hyvä hetki korjata tämä puute.

Suomi on museoiden luvattu maa. Siksi Museokortti on aivan mahtava keksintö. Yli 240 museon sisäänpääsyyn vuoden aikana oikeuttavan, 64,90€ maksavan, kortin hinta-laatusuhde on erinomainen. Hankimme ruokakuntamme molemmille seikkailijoille oman museokortin hetken mielijohteesta erään ystävän suosituksesta kätevästi netin kautta heti vuoden ensimmäisinä päivinä vielä talvilomalla Phuketissa ollessamme.

Kesän 2016 roadtripillä meillä oli reippaat seitsemän viikkoa aikaa matkata Chicagosta Los Angelesiin, mutta silti jouduimme usein pohtimaan mihin tuo aika oikeasti riittää. Tämä kertonee hieman mittakaavasta. Nähtävää USA:ssa olisi aivan valtavasti, eikä kaikkea ehdi käydä katsomassa yhdellä kertaa mitenkään. Eri vaihtoehtoja puntaroidessa onnistuimme mielestäni tekemään varsin hyviä valintoja. Yksi esimerkki on tämänkertaisen kirjoituksen aihe, Petrified Forest -kansallispuisto. Se ei kuulunut ohjelmaan ensimmäisissä suunnitelmissa, mutta lopulta olen erittäin tyytyväinen, että luovuimme parista muusta kohteesta tämän eduksi.

Petrified Forest sijaitsee Route 66 -tien eteläpuolella Arizonan osavaltion puolella, noin 50 mailia New Mexicon osavaltion rajalta.

Olimme saapuneet Memphisiin juuri sopivasti lounasaikaan. Hotellin viereiseltä aukiolta löytyneiden ruokarekkojen antimia nautittuamme pohdiskelimme iltapäivän ensimmäistä ohjelmanumeroa. Lopulta vastaus oli ilmeinen. Mennään moikkaamaan Elvistä! Suuntasimme siis suoraan Gracelandiin.

Elviksen Graceland on USA:n toiseksi vierailluin koti yli  650 000 vuotuisella kävijällään. Vain Valkoinen talo yltää sen edelle. Talo on toiminut museona vuodesta 1982 asti ja vuonna 2006 se julistettiin kansalliseksi maamerkiksi (National Historic Landmark). Talo on rakennettu vuonna 1939 Gracelandin tilan maille. Elvis osti tilan taloineen vuonna 1959 kyllästyttyään Memphisin keskustassa sijainneen kotinsa naapurien valituksiin alueella pyörineiden fanien vuoksi. Graceland sijaitsi vielä 1950-luvun lopulla kaupunkia ympäröivällä maaseudulla. Sittemmin kaupungin lähiöt ovat laajentuneet jo sen ympärille ja ohikin.

”Los Angelesin keskusta kannattaa unohtaa, ei siellä kukaan käy”, olen kuullut sanottavan useammassakin tv-ohjelmassa. Moni muukin on tämän kuullut ja hyvin sisäistänyt, voi helposti todeta paikan päälle. Katukuvassa ei selvästi turistiksi erottuvia ihmisiä näy, siis meidän lisäksemme. Minä jo metrosta katutasolle noustessamme kaivelen kameran, tuon kansainvälisen turistin tunnusmerkin, esille laukusta. Sillä siinähän se heti puiston toisella puolella komeilee, komea art deco -helmi, Los Angelesin kaupungintalo.

Tv-ohjelma oli sikäli oikeassa, ettei keskustassa ihan kamalasti nähtävää ole. Walt Disney Concert Hall lähinnä tulee mieleen, Frank Gehryn arkkitehtuuria katselen aina mielelläni. Muutoin niitä korkeita talojahan siellä enimmäkseen on.

Luin tänään ensimmäiseksi aamulla uutisen rocklegenda Chuck Berryn kuolemasta. Tätä 90-vuotiaaksi elänyttä herraa en koskaan nähnyt livenä, mutta hänen patsaansa näin Saint Louisissa viime kesänä roadtripin yhteydessä. Samaisella matkalla näimme monia muitakin muistomerkkejä, joista osa on omistettu jo edesmenneille ja osa edelleen eläville ihmisille. Ajattelin koostaa niistä ihan oman kirjoituksen kuvien kera.

Chuck Berry siis oli vielä viime kesänä hyvinkin elossa. Hänellä on sekä patsas että tähti Missourin osavaltion Saint Louisissa kaupungin omalla Walk of Famella Delmar Boulevardilla. Katu löytyy hieman varsinaisen keskustan ulkopuolelta Loopin alueelta, jossa on paljon illanviettopaikkoja.

”Oukki-doukki”, huikkasi oppaamme ja autonkuljettajamme Henry ja pysäköi auton. Saman tien hän kipaisi jo asettamaan portaat auton taakse, jotta meidän turistien olisi helpompi kivuta pois kyydistä. Olimme pysähtyneet kauas omatoimisesti liikkeellä oleville turisteille sallituilta väyliltä. Auto oli pari kertaa matkalla ollut juuttua kiinni pehmeään punaiseen hiekkaan, mutta Henry kuitenkin luovi näissä vaikeissakin paikoissa ammattitaitoisesti niin ettei turistien työntöapua tarvittu.

Monument Valleyn tornimaiset punaiset kalliot ovat tuttuja etenkin vanhoista lännenelokuvista. Tämä Arizonan ja Utahin osavaltioiden rajan molemmin puolin sijaitseva alue kuuluu Navajo-intiaaniheimon puoliautonomiseen alueeseen. Kalliot ovat navajoille pyhiä. Heimo joutui 1800-luvulla joksikin aikaa pois alueeltaan hävittyään sodan USA:n joukkoja vastaan. Lopulta heidän annettiin kuitenkin palata takaisin ja nykyään reservaatissa asuu kaikkiaan yli 170000 navajoa. Monument Valley on nykyisin Navajo-heimon kansallispuisto (Navajo Tribal Park).