Jos Lontoossa on yksi paikka, johon jokainen ensikertalainen vierailija päätyy, ja kuin huomaamattaan moni kaupungissa aiemminkin vieraillut, on se varmasti Piccadilly Circus. Suurin valomainoksin koristeltu aukio liikennevilinän keskellä ei sinällään ole ihmeellinen, mutta silti se on yksi kaupunin tunnetuimpia maamerkkejä.
Astuimme maanpinnalle South Kensingtonin metroasemalta ja suuntasimme askeleemme kohti luonnonhistorian museon pääsisäänkäyntiä. Lähempänä huomasimme jonon jatkuvan pitkälle kadun puolelle asti. Pienet koululaiset reppuineen olivat saapuneet museovierailulle. Onneksi ystävällinen henkilökunnan edustaja tuli kertomaan meille, että Exhibition Roadin sisäänkäynnillä ei pitäisi olla jonoa. Kiitimme neitiä ja suuntasimme kulman taakse ja suoraan sisälle museoon.
Lontoossa on useita hienoja museioita, joihin ei peritä sisäänpääsymaksua. Luonnonhistorian museo on yksi näistä. Kannattaa siis käydä vilkaisemassa, vaikka ei olisikaan ihan varma aiheen kiinnostavuudesta.
Suurkaupungin sykkeen jäätyä taakse olimme siirtyneet maissipeltojen keskelle. John Steinbeckin Vihan hedelmien sanat kaikuivat korvissa, kun matkasimme pikkukaupungista toiseen. ”66 is the mother road”. Aikakausi oli eri, mutta hetkittäin tuntui, ettei näissä paikoissa ollut tapahtunut mitään pitkään aikaan. Ihmiset ehkä olivat vanhentuneet ja huoltoasemat muuttuneet museoiksi. Edessä oli kuitenkin vielä pidempi aikamatka, aina 1800-luvulle asti, aikaan ennen Abraham Lincolnin presidenttikautta.
Valtatien 66 varrella sijaitseva Illinoisin pääkaupunki Springfield ei ole Abraham Lincolnin synnyinkaupunki, mutta tähän kaupunkiin hänet vahvimmin liitetään. Itseoppinut kouluja käymätön Lincoln saapui kaupunkiin toimiakseen lakimiehenä vuonna 1936. Springfieldissä hän tapasi tulevan vaimonsa Mary Toddin. He menivät naimisiin vuonna 1842 ja asuivat kaupungissa Lincolnin presidentiksi valintaan asti vuonna 1861.
”Nyt jos otetaan sadeviitat esille, voidaan vielä säilyä kuivina.” Siinä sanat, jotka lausuin kävellessämme ensimmäiselle näköalapaikalle Mather Pointille. Oikealla puolellamme taivas oli synkkääkin synkempi ja tasaisin väliajoin kuului ukkosen jyrinää. Tilanteessa oli vahva deja-vun tuntu, olimmehan aiemmalla Grand Canyonin vierailullamme joutuneet palaamaan saaliinamme vain bussipysäkiltä nappaamamme muutama valokuva (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon). Ei voi olla totta, ei kai taas!
Arizonan osavaltiossa on upeaa nähtävää todella paljon. Silti se suurin ja kaunein on Grand Canyon. Moni matkustaa Arizonaan juuri tämän luonnonihmeen vuoksi. Grand Canyonin kansallispuisto on perustettu vuonna 1919 ja vuodesta 1979 lähtien se on kuulunut UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kanjoni valittiin myös maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon. USA:n kansallispuistoista Grand Canyon on toiseksi suosituin yli 5,5 miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Puistoa hallinnoi National Park Service, joka huolehtii alueen palveluista sekä tarjoaa valtavasti matkailijaa auttavaa tietoa puiston nettisivuilla.
Kaikkiaan 446 kilometriä pitkä ja enimmillään 29 kilometriä leveä Grand Canyon on syntynyt vuosimiljoonien kuluessa Coloradojoen kaivertamana. Kanjoni on parhaimmillaan yli 1800 metriä syvä ja sen seinämissä on nähtävissä erivärisiä geologisia kerroksia. Kanjonin pohjalla voi nähdä maailman vanhimpia paljaita kallioita. Jo pelkästään näiden lukujen valossa paikka on vaikuttava. Puhumattakaan siitä miten upealta se näyttää. Poimuisia värikkäitä kallioita voisi tuijottaa tuntikausia.
Aurinko paistoi, lämmintä oli pitkälti yli 30 astetta. Seurasimme kuin salapoliisi oudon henkilön jälkiä New Yorkin West Villagen kaduilla. Kaikki oli alkanut kadulle näennäisen viattomasti jätetystä kenkäparista, jonka jälkeen pian löytyivät sukat. Kävelimme huomaamattamme tuntikausia ja lopulta nälkäisinä pysähdyimme kuulun gastropub Spotted Pigin kohdalla. Kenties tämä oli virhe, sillä myöhäiseltä lounaalta takaisin kadulle palattuamme jälki oli jo ehtinyt kylmetä. Päädyimmekin lopulta kiipeämään portaita vanhalle rautatiesillalle, jota pitkin jatkoimme pohjoiseen kohti Chelsea Marketin kauppahallia.
New Yorkin Manhattanin länsilaidalta suunnilleen Meat Packing Districtin ja Chelsean välimaastosta löytyy mielenkiintoinen kohtalaisen uusi puisto High Line Park. Puisto avattiin yleisölle kolmessa vaiheessa vuosien 2009 ja 2014 välillä. Erikoisen puistosta tekee sijainti katutason yläpuolella käytöstä poistetulla rautatiesillalla. Vastaavia projekteja on toteutettu muuallakin, mutta silti High Linen sijainti hieman karun oloisella alueella Midtownin pilvenpiirtäjien siintäessä taustalla tekee paikasta monella tavoin viehättävän.
Rautatie palveli aikoinaan Meat Packing Districtin teurastamoja ja lihanpakkaamoja. Liikenne loppui kuitenkin jo vuonna 1980. Rautatie päätettiin purkaa, mikä herätti asukkaissa närää ja lopulta reitin suojelemiseksi syntynyt kansanliike sai käännettyä virkamiesten päät. Rautatiesiltakompleksin muuntaminen puistoksi lähti liikkeelle vuonna 2006.
Keskeltä USA:ta löytyy pieni pala Suomea. Tai miten sen nyt haluaa ottaa. Joka tapauksessa yksi USA:n keskeisistä monumenteista, Saint Louisin Gateway Arch, on suomalaissyntyisen arkkitehti Eero Saarisen suunnittelema. Herra Saarinen muutti USA:han 13-vuotiaana, kun hänen arkkitehti-isänsä Eliel Saarinen katsoi tehneensä jo kaiken mahdollisen Suomessa ja päätti muuttaa isompiin ympyröihin.
Gateway Arch on saintlouislaisille, ja amerikkalaisille yleisestikin, tärkeä monumentti, koska se on maan 1800-luvulla tapahtuneen länteen suuntautuneen laajenemisen symboli. Saint Louis oli tärkeässä asemassa tässä laajentumisessa päädyttyään ensin Louisianan oston yhteydessä Ranskalta USA:lle vuonna 1803.
Kaari on osa Jefferson National Expansion Memorial -puistoa, joka oli pääosin remontissa vierailumme aikana kesällä 2016. Puisto kuuluu kansallispuistoja hallinnoivan National Park Servicen alaisuuteen. Eero Saarinen suunnitteli kaaren jo vuonna 1947, mutta hän ehti kuolla ennen kuin rakentaminen pääsi alkuun vuonna 1963. Kaari valmistui vuonna 1965.
Lantaun saarella Hongkongissa istuu suuri pronssinen buddhapatsas nimeltään Tian Tan Buddha. Patsas valmistui korkean mäen päälle vuonna 1993. Paikka on tärkeä Hongkongin buddhalaisille. Myös nähtävyytenä Tian Tan Buddha on suosittu.
Mäelle oli tarjolla erilaisia kulkuvälineitä. Näistä ensisijaisena pidimme Ngong Ping 360 -köysirataan, joka mainospuheiden mukaan olisi tarjonnut huimat maisemat. Matka jäi kokematta, sillä laite oli poissa käytöstä ilmeisesti sumuisesta säästä johtuen. Valitsimme kakkosvaihtoehdon eli bussin numero 23.
Vuonna 1973 Sears Tower -nimisenä valmistunut 108-kerroksinen pilvenpiirtäjä Willis Tower on Chicagon korkein rakennus. Tornilla on korkeutta 442 metriä ja se oli valmistuessaan maailman korkein rakennus. Ennätyksen rikkoutuminen kesti 25 vuotta. Willis Tower on edelleen USA:n toiseksi korkein rakennus New Yorkin uudenkarhean One World Trade Centerin jälkeen.
Pilvenpiirtäjän rakennutti tavarataloketju Sears, joka oli 1960-luvun lopulla maailman suurin laatuaan. Torni koostuu yhdeksästä erillisestä putkimaisesta rakennuksesta, jotka ovat eri korkuisia. Rakenteen kehitti arkkitehti Fazlur Rahman Khan ja se osoittautui varsin kustannustehokkaaksi tavaksi rakentaa korkeita ja kestäviä rakennuksia.
USA:n pääkaupungissa Washingtonissa sijaitseva United States Capitol eli Kongressitalo on kenties Valkoisen talon ohella maansa ikonisin rakennus. Kun Suomen television uutisissa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja puhuu, näkyy yleensä juuri Capitol taustalla. Capitolilla kokoontuvat lakeja säätävän kongressin molemmat kamarit, eli senaatti ja edustajainhuone.
Lontoon yksi tunnetuimmista maamerkeistä on ehdottomasti Westminsterin palatsi ja sen kellotorni Elizabeth Tower Big Beninä tunnettuine kelloineen. Rakennuksessa kokoontuvat Iso-Britannian parlamentin ala- ja ylähuone. Palatsi on osittain rakennettu uudelleen Lontoon vuoden 1834 tulipalon jälkeen, mutta myös tätä vanhempia osia rakennuksesta on edelleen jäljellä. Vuonna 1987 UNESCOn maailmanperintökohteeksi nimetty rakennus on hieno niin sisältä kuin ulkoakin ja osa upeista sisätiloista on avoinna vierailijoille opastetun kierroksen muodossa.
Kierros kestää 1,5 tuntia. Kierroksia järjestetään lauantaisin ympäri vuoden ja arkipäivisin parlamentin ollessa tauolla loppukesästä ja syksyllä. Kierrokset pyörivät noin 20 minuutin välein pitkin päivää. Kierros maksaa £25,50 aikuisilta ja £11 lapsilta. Alle 5-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi, mutta kierroksen pituuden vuoksi näin nuorten lasten ottamista mukaan ei suositella.
