Kuten matkakertomuksen edellisestä osasta kävi ilmi, vietimme tällä kerralla paljon aikaa ulkosalla tutustuen Pariisin upeisiin puistoihin. Niiden lisäksi ehdimme kuitenkin tutustua myös moniin muihin kohteisiin. Joukossa oli useita aiemmilta reissuilta tuttuja juttuja, mutta myös joitain ihan uusiakin tuttavuuksia.
Keväisen Pariisin reissumme ajalle sääennusteet lupailivat vähän kaikenlaista keliä. Ensimmäisille päiville oli tarjolla kaunista auringonpaistetta, mutta sitten sään arvioitiin kääntyvän epävakaisempaan suuntaan. Tästä syystä meillä oli jo matkaan lähtiessämme takataskussa muutamia museotärppejä sadepäivien varalle. Onnekkaasti kuitenkin sääennusteessa sadepilvet karkasivat kauas, eikä niitä lopulta näkynyt vierailumme aikana taivaalla ollenkaan. Sään suosiessa vietimme todella paljon aikaa ulkona ihaillen upeasti kukkivia puistoja ja puutarhoja.
Käväisimme pääsiäisen ympärillä viettämässä reilun viikon verran aikaa lempikaupungissamme Pariisissa. Reissu tuli parisen vuotta myöhässä, sillä olimme kaavailleet tällaista visiittiä vapun 2020 tienoille tuolloin suunnitteilla olleen työmatkani jatkoksi. Korona vei työmatkan mennessään ja saman tien peruuntui myös Pariisin visiitti. Kun nyt koronan jälkeinen matkailukautemme vihdoin käynnistyi maaliskuussa Rooman piipahduksella, oli Pariisi selkeä seuraava kohde.
Tai selkeä ja selkeä, aina pitää olla tilaa ämpyilylle. Ehdimme jälleen pohtia vaikka mitä muitakin vaihtoehtoja. Aluksi ideana oli lähteä jonnekin lämpimään. Tuttavien kuvat Thaimaan autioista hiekkarannoista houkuttelivat kovasti, ja hyvänä varasuunnitelmana myös tuttu Teneriffakin olisi kelvannut. Siellä ei toki olisi ollut tuoreita mangoja eikä aivan yhtä lämmintä. Yhtenä vaihtoehtona mietimme jopa Texasia, koska Finnair mainosteli tarjolle tulleita suoria lentojaan Dallasiin. Hetken aikaa nämä kaikki vaihtoehdot olivat jopa lentojen osalta saman hintaisia, oletettavasti pääsiäisen vuoksi. Onneksi lopulta Pariisin lentojen hinnat sentään hieman putosivat.
Erilaisia matkakuvahaasteita on pyörinyt blogeissa vuosikausia. Joskus jopa harkitsin sellaiseen osallistumista, mutta kuvakategorioiden haasteellisuuden takia en koskaan oikein onnistunut päättämään sopivia kuvia. Kun nyt alkuvuodesta näin pitkästä aikaa minulle ihan uuden matkakuvahaasteen Lähtöportti-blogissa, päätin vihdoin kokeilla moiseen osallistumista. Tämäkin haaste oli toki jo vuosia sitten Citylights & Sunsets -blogista liikkeelle laitettu, mutta eipä anneta sen häiritä. Vanhakin juttu on uusi, jos sitä ei ole aiemmin kuullut.
Olemme usein maaliskuussa ottaneet pienen varaslähdön kevääseen jossain Euroopan kaupunkikohteessa. Korona aiheutti tähän jatkumoon ikävän tauon, mutta nyt vihdoin kevätreissu teki paluun. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Rooma, jossa meillä oli kivasti majapaikka ystävän luona odottamassa. Majoituksen lisäksi paikallisopas takasi valmiiksi tiedustellut ja hyviksi havaitut illallispaikat.
Ehdin jo kertaalleen luopua edellisen matkavuoden yhteenvedon kirjoittamisesta, koska emmehän me matkustaneet viime vuonna juuri mihinkään. Koko vuosi kului Suomessa. Vaan kun tarkemmin mietin, niin kyllähän me viime vuonnakin vietimme aikaa kodin ulkopuolella varsin paljon. Piirit vain olivat normaaliaikaa pienemmät. Tältä tuo omituinen vuosi näytti.
Palasimme juuri reilu viikko sitten vuoden ensimmäiseltä oikealta matkaltamme, Kuusamon Rukalle suuntautuneelta ruskaretkeltä. Olimme tehneet mökkivarauksen jo vuotta aiemmin kivan edullisen tarjouksen osuttua kohdalle. Kyseessä oli vuoden halvin viikko parhaan ruska-ajan lopulla ja ennen hiihtokauden alkua. Varaushetkellä koronan uusi aalto nosti päätään ja Suomi oli menossa säppiin. Tulevaisuus ei siis näyttänyt valoisalta ja siksi halusimme tämän varauksen myötä varmistaa edes jonkin reissun tällekin vuodelle. Onneksi tuli tuo varaus tehtyä.
Totean heti alkuun, ettei minussa ole ensinkään eräjorman vikaa. Luonnossa liikkuminen on kyllä kivaa, kunhan se tapahtuu sopivissa paloissa. Yöni nukun kuitenkin sängyssä, ruoat valmistan keittiössä ja retkikahvinkin keitän etukäteen valmiiksi termospullossa mukaan otettavaksi. Nuotiopaikat ja laavut, teltoista ja riippumatoista puhumattakaan, jätän siis suosiolla muille. Mökkeily pohjoisessa Suomessa ei varsinaisesti vastaa käsitystäni unelmalomasta, mutta onneksi mökistämme löytyivät kaikki modernit mukavuudet ja Rukan maisemissa oli tarjolla kivaa nähtävää muillekin kuin himovaeltajille.
Keskeisellä paikalla Helsingissä sijaitseva Kansallismuseo on näyttävä rakennus, josta jää varmasti päällimmäisenä mieleen sisäänkäynnin yläpuolella kohoava 58 metriä korkea torni. Tänä syksynä museon torni on taas avattu yleisölle koronatauon jälkeen opastettujen kierrosten muodossa. Päätimme oitis tarttua tilaisuuteen.
Viime kesänä satuin juuri sopivasti ennen pohjoiseen suuntautunutta kesälomamatkaamme tutustumaan telkkariuutisten välityksellä Pohjanmaan Vöyrillä sijaitsevaan Ehrs Parkeniin. Kyse on nyt jo edesmenneen Kreikkaintoilija Ernst Ehrsin rakentamasta patsaspuistosta. Paikka vaikutti sen verran erikoiselta, että päädyimme tekemään sen nähdäksemme pienen mutkan länsirannikon suunnalla kulkeneelta reitiltämme.
Kun viime kesänä reissusuunnitelmia pohtiessamme suunta näytti vääjäämättä kääntyvän pohjoiseen, totesimme heti ensimmäiseksi haluavamme vihdoin päästä kokeilemaan Inarin kuulun ravintolan Aanaarin. Olimme lukeneet ylistäviä arvioita tästä pohjoisen luonnon antimista innoituksensa ammentavasta ravintolasta. Marjat, poro, pohjoisten vesien kalat sekä etenkin jäkälä raaka-aineina kuulostivat erittäin mielenkiintoisilta. Reitti ehti niin suunnittelun edetessä kuin matkan jo ollessa käynnissäkin vaihtua moneen otteeseen, mutta suunnitelmia muutettiin aina niin, että Inari pysyi mukana ohjelmassa.
Kenties jossain Ranskassa ihmiset matkaavat kaupungeista maaseudulle jonkin huippuravintolan perässä, mutta Suomessa tällaista ei juurikaan tapahdu. Suomen ravintoloiden parhaimmisto on pääosin ryhmittynyt pienelle alalle Helsingin keskustaan. Onneksi meilläkin on poikkeuksia, kuten tämä Aanaar.
