Nykyisin 13 000 ihmistä 52 maassa työllistävä Bonk Business Inc sai alkunsa Uudessakaupungissa vuonna 1893 kalastaja Pär Bonkin havaittua Itämeren anjoviksista valmistetun öljyn omaavan erikoisia ominaisuuksia. Aluksi öljystä valmistettiin piristävää höystettä Garumia, joka osoittautui suosituksi erityisesti Venäjällä. Pian paljastui myös anjovisöljyn arvo erinomaisena energianlähteenä ja se olikin pitkään varteenottava vaihtoehto Suomen ensimmäiselle ydinreaktorille. Bonkin yritysrypäs on tänä päivänä maailman suurin toimija täysin toimintavapaiden koneiden, kosmisen terapian sovelluksien, kulutustuotteiden jälleenpakkauksen, disinformaatiojärjestelmien sekä paikallistettujen mustien aukkojen liiketoiminta-alueilla. Tähän kuvataiteilija Alvar Gullichsenin mielikuvituksesta lähtöisin olevaan mielenkiintoiseen maailmaan pääsee astumaan sisään Uudenkaupungin Bonk-museossa.

Helsingin Roihuvuori on suosittu vierailukohde keväällä kirsikkapuiden puhjetessa kukkaan. Vesitornin varjoon vuonna 2007 istutetut 240 kirsikkapuuta ovatkin varsin vaikuttava näky kukinnan ollessa käynnissä. Vaikka kirsikkapuisto ei aivan pieni olekaan, voi tungos pahimmillaan tuntua jo vähän överiltä. Onneksi siitä aivan nurkan takaa löytyy paljon tuntemattomampi japanilaistyylinen puutarha, jonne väkeä eksyy huomattavasti vähemmän. Kirsikkapuita tässä puutarhassa on toki varsinasta kirsikkapuistoa vähemmän, mutta upeilta ne kukat näyttävät täälläkin. Nämä puut ovat lisäksi suurempia kuin kirsikkapuistossa. Japanilaistyylinen puutarha on toisaalta mielenkiintoinen vierailukohde myös kirsikkapuiden kukinnan päätyttyäkin.

Vaikka pidänkin myös luonnonmaisemista, ovat upeat rakennukset silti aina nähtävyyslistani kärjessä reissuilla. Minulle kelpaavat niin modernit rakennukset kuin iäkkäämmät helmetkin. Rakennus voi olla henkeäsalpaavan hieno riippumatta siitä onko kyse uudesta pilvenpiirtäjästä tai vuosisatoja vanhasta temppelistä. Ympäristöönsä hyvin istuva rakennus, jossa on sopivasti kivoja yksityiskohtia, on aina ilo silmälle.

Innostuinkin välittömästi Tien päällä -blogin Sonjan kymmenen henkeäsalpaavan rakennuksen listasta siinä määrin, että päätin listata omat suosikkini. Näiden kymmenen valinta ei ollut erityisen helppoa, sillä upeita rakennuksia on tullut reissuilla vastaan todella paljon.

Auringonlaskut ovat yksi suosikkijutuistani reissuilla. Matkamme suuntautuvat usein paikkoihin, joissa aurinko laskee vähän aikaisemmin kuin Suomen kesässä, joten auringonlaskuja ihaillakseen ei tarvitse valvoa aivan aamuyöhön asti.

Ystävänpäivänä Lähtöportti-blogissa hehkutettiin upeita auringonlaskuja eri puolilta maailmaa. Innostuin noiden kuvien ja tarinoiden myötä itsekin pläräilemään omia kuva-arkistojani. Ihan joka reissulla maisema tai säätila ei ole innostanut auringolaskujen dokumentointiin, mutta varsin iso pino noita kuvia silti löytyi. Esittelen tässä niistä kaksitoista parasta.

Viime viikkoina tiedotusvälineissä on esitelty Nasan juuri Marsiin laskeutuneen mönkijän lähettämiä kuvia punaiselta planeetalta. Huomioni kiinnittyi laitteen laskeutumispaikkaa esittävään Marsin karttaan, jossa näkyi tuttu paikannimi, Canyon de Chelly. Pikainen googlaus paljasti, että todellakin tuo paikka Marsissa oli nimetty navajointiaanien puoliautonomisella alueella Arizonan osavaltiossa sijaitsevan kanjonin mukaan.

Tässä ei varmaan ole mitään omituista, oletettavasti moni muukin paikka naapuriplaneetallamme on saanut nimensä Maan kohteiden mukaan. Mielikuvitukseni lähti tästä kuitenkin laukalle. Mietin, että kyllähän tuo punakallioinen kanjoni on yksi erikoisimmista näkemistäni paikoista. Mikä jottei se voisi hyvinkin esittää vierasta taivaankappaletta vaikkapa jossain tieteiselokuvassa. Samalla mieleeni tuli monta muutakin maisemaa, joista voisin sanoa samaa. Listasin tähän kymmenen ensimmäistä pienen kuvauksen kera. Vaikka nämä kaikki maisemat ovat monelle yhtä arkipäiväisiä kuin mäntymetsä meille suomalaisille, voivat ne helposti saada ensikertalaisen mielikuvituksen heräämään. Etenkin, jos tuo ensikertalainen on tällainen sci-fin ystävä.

Tällä hetkellä seuraavasta reissusta ei ole tietoakaan. Näinä epävarmoina aikoina ei aivan lähikuukausille oikein viitsi suunnitella mitään, eikä ennen koronarokotusta ole kuitenkaan järkeä lähteä minnekään kauemmas. Piikin saaminenkin näyttäisi tämänhetkisen tiedon valossa pahimmillaan tapahtuvan vasta joskus loppuvuodesta. Siksi olenkin keskittynyt miettimään asioita vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Uskon kuitenkin maailman tästä vielä avautuvan ja matkailunkin palautuvan ennalleen ennemmin tai myöhemmin. Siksi jossain vaiheessa tarjoutuu varmasti tilaisuus myös uudelle automatkalle Jenkkilässä. Minulla on aina muutama reittisuunnitelman raakile odottamassa ja nyt niiden hiomiseen on hyvin aikaa.

Päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen napata kopin Unelmatrippi-blogin *Jennin *liikkeelle laittamasta 10 matkailufaktaa -haasteesta. Kuten näemmä monelle muullekin bloggaajalle, tuntui faktojen raapiminen kasaan myös minusta haastavalta urakalta. Vaan sain kuin sainkin kaikki kymmenen kerättyä. Nyt siis selviää millainen matkailija minä olen. Eikä tämä tarina ole palturia.

Viime kesälomamme ensimmäisiin päiviin sijoittunut Kotkan reissumme sisälsi myös vierailun Langinkoskella, josta löytyy Venäjän keisarin kalastusmaja. Tämä historiallisesti harvinainen paikka on ollut Suomen valtion omistuksessa maamme itsenäistymisestä lähtien. Vuonna 1933 se avattiin museona ja vuodesta 2018 alkaen se on toiminut Kansallismuseon alaisuudessa. Suomessa on kalastusmajan lisäksi vain yksi toinen keisarilliselle perheelle pystytetty rakennus, nykyinen Presidentinlinna Helsingissä. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja on Museokorttikohde.

Tästä matkavuodesta kirjoittaminen tuntuu lähinnä vitsiltä. Aika kauas taaksepäin pitää ajassa mennä, että yhtä huono matkavuosi löytyisi. Toisaalta jotain reissailua sentään vuoden mittaan harrastimme, joten ehkä pieni muistelo on paikallaan jo pelkän historiallisen jatkumonkin takia.

Koska vuosi oli matkailun osalta vaatimaton, jäi aikaa yli kaikenlaiseen muuhun. Juuri ennen pandemian räjähtämistä käsiin olin saanut siirrettyä blogin uudelle alustalle. Tästä aiheutui monenlaista selviteltävää ja korjailtavaa. Alkukesästä toteutin pitkään haaveilemani kamerakaluston päivityksen ja siitä alkoi oikeastaan koko loppuvuoden kestänyt opettelujakso. Uudessa kamerassa kun oli kaikenlaisia aiemmasta puuttuvia herkkuja.

Lisäksi päätin alkuvuodesta ottaa vastaan Martan matkassa -blogista bongaamani 50 kirjan lukuhaasteen. Tosin tässä haasteessa taisi olla jotain eri kategorioita, mutta minä pyrin vain lukemaan vuoden aikana 50 kirjaa, eli keskimäärin noin kirjan viikossa. Kun aikaa nyt siunaantui vähän arvioitua enemmän, ei tuosta lukemasta juuri ollut haastetta. Kirjojen mukana olen saanut vuoden mittaan matkata niin avaruudessa kuin ajassakin valtavan kauas.

Kahta lukuunottamatta kaikki Suomen edesmenneet presidentit on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Heidän haudoillaan voi siis vierailla varsin helposti samalla kertaa. Ihan yhtä helposti käy myös vierailu presidenttien muistomerkeillä. Koivistoa lukuunottamatta kun kaikilla on muistomerkki aivan Helsingin keskustassa. Reilun kilometrin pituinen kävely riittää niiden kaikkien näkemiseen. Lenkille tulee pituutta kaksi ja puoli kilometriä, mikäli haluaa palata lähtöpaikkaan. Tekstin lopussa on tarjolla tällaisen kierroksen reitti kartalla.