Sapokan vesipuisto Kotkassa ei ole mikään uusi juttu, puisto on ollut olemassa jo 1990-luvulta asti. Silti veikkaisin sen saaneen koronan myötä lisääntyneen kotimaanmatkailun imussa ihan uudenlaista huomiota. Ainakin minä kuulin koko paikasta ensimmäisen kerran nähtyäni sen televisiossa viime kesänä. Erityisesti puiston suuri vesiputous näytti niin hienolta, että päätimme aloittaa kesälomamme päiväretkellä Kotkaan.
Ensimmäinen Muumi-tarina julkaistiin vuonna 1945, eli tänä vuonna tuosta virstanpylväästä tulee kuluneeksi 75 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Kansallismuseossa on ollut elokuun puolivälistä asti nähtävillä näyttely Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75. Kansallismuseo on Museokorttikohde, joten päätimme käydä tekemässä paikkaan täsmäiskun ja vilkaista vain tämän näyttelyn. Museokortti onkin parhaimmillaan juuri tällaisissa pikapyrähdyksissä. Kun samaan museoon voi ilman erillistä pääsymaksua piipahtaa vaikka joka päivä, ei koko paikkaa tarvitse koluta kerralla.
Pohjois-Norjaan suuntautuneen automatkamme matkakertomus on nyt kasassa. Tähän viimeiseen osaan olen kerännyt kaiken sen, mikä ei oikein sopinut varsinaisista kohteista kertoviin osiin. Luvassa on hajanaisia havaintoja reitin varrelta, matkaan törsääntyneen rahasumman laskenta sekä lopuksi vielä muutamia ajatuksia matkustamisesta korona-aikana.
Lähtiessämme ajamaan Lofooteilta kotia kohti meillä oli vielä jäljellä neljä yöpymistä Norjan puolella ja saman verran Suomessa ennen kuin reissu olisi ohi. Teimme kuitenkin tälläkin pätkällä matkaohjelmaan pari muutosta, joiden myötä kotimatka lyheni yhdellä päivällä ja yksi Norjan yöpymisistä siirtyi rajan yli Suomen puolelle. Lopulta jäljellä olikin enää kolme yöpymistä Norjan ja neljä Suomen puolella.
Olimme vihdoin pääseet perille pääkohteeseemme Lofooteille. Tämä syrjäinen saariketju on viime vuosina ollut matkailijoiden keskuudessa kovassa nosteessa, joskaan minä en ollut moista huomannut. Olin toki kuullut monien tuttujenkin Lofooteilla vierailleen, mutta silti aihe ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin asiaa painanut mieleeni. Netistä ennen matkaa Lofooteista lukiessani en kuitenkaan voinut välttyä huomaamasta saarten saavuttamaa suosiota.
Ensimmäinen kohteemme Norjan puolella oli Tromssa, jonne meidän oli aluksi tarkoitus majoittua kahdeksi yöksi. Ensimmäisen reittimuutoksen yhteydessä pidensimme vierailuamme neljän yön pituiseksi, mutta jo heti kaupunkiin saavuttuamme vaihdoimme viimeisten kahden yön majapaikkamme läheiselle Sommarøyn saarelle. Lappeenrannan kokoinen Tromssa oli kiva kaupunki, mutta se ei kuitenkaan tuntunut ihan niin mielenkiintoiselta, että olisimme jaksaneet koluta sitä pidempään, etenkään sääennusteen lupaillessa viimeisille päiville pelkkää sadetta.
Suurin osa pohjoiseen suuntautuneen automatkamme pääkohteista sijaitsi Norjan puolella. Sinne päästäksemme meidän oli kuitenkin ensin ajettava Suomen läpi ja Suomihan on tunnetusti pitkä maa. Kun meillä on vielä tapana pyrkiä pitämään päivittäiset ajomatkat lyhyehköinä automatkoillamme reissuväsymyksen ehkäisemiseksi, kesti pelkkä matkan Suomen osuus jo useita päiviä. Reittivalintammekaan ei tukenut nopeinta mahdollista etenemistä pohjoista kohti.
Omituisen kevään jälkeen koitti omituinen kesä ja sen lopulla vihdoin omituinen kesäloma. Sijoitimme lomamme alkavaksi aivan heinäkuun viimeisellä viikolla, koska vielä keväällä loma-aikoja arpoessamme elättelimme toiveita maailman palaavan raiteilleen kesän kuluessa. Näinhän ei tietenkään tapahtunut, mistä johtui tämä kesäloman omituisuus.
Telakkanosturit eivät kenties ole niitä kaikista tyypillisimpiä nähtävyyksiä, mutta toisaalta ainakin minä tykkään bongailla välillä jotain hieman erikoisempaa matkoillani. Kaupungin keskelle jääneiden teollisuusrakennusten, niin yhä alkuperäisessä käytössään olevien kuin jo uuden elämän saaneidenkin, rosoisuus viehättää minua. Hietalahden telakka-alueen rakennukset Helsingissä sopivat hyvin tähän kategoriaan. Telakan ympäristö tulee muuttumaan vielä mielenkiintoisemmaksi lähivuosina sen viereen parhaillaan rakenteilla olevan uuden asuinalueen valmistuessa.
Varmin paikka tunnettujen henkilöiden bongaukseen Helsingissä on Hietaniemen hautausmaa. Tosin bongailu rajoittuu jo edesmenneiden henkilöiden hautoihin. Tarjontaa kuitenkin löytyy niin maamme politiikan merkkihenkilöistä aina taiteilijoiden asti. Kaunis ja puistomainen hautausmaa on myös rauhallinen paikka verkkaiselle päiväkävelylle. Kaiken kukkuraksi tarjolla on merinäköala. Hautausmaa on todella laaja alue, joten täyden kierroksen tekemiseen menee pitkä tovi ja askeleitakin kertyy melkoinen määrä.
