New Yorkin Downtownissa sijaitseva WTC:n alue on ollut rakennustyömaa nyt jo kohta 17 vuoden ajan. En ole nähnyt aluetta ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, joten tämä tarinani rajoittuu kuvaamaan vain sen jälkeisen jälleenrakennustyön edistymistä.
New Yorkin matkakertomus on nyt paketissa ja jäljellä on enää tilinpäätös. Olin tällä kertaa erityisen huolellinen kulujen kirjaamisessa ja sain ihan jokaisen dollarin kirjattua ylös.
Isoin kuluerä olivat lennot. Pääsiäisen ajalle ei ollut tarjolla lentotarjouksia. Hauskasti Finnairin suorat lennot olivat edullisin vaihtoehto, jos nyt ei lasketa mukaan yli 20 tunnin vaihtoyhteyksiä. Lyhyt vaihto olisi ollut hyväksyttävä, mutta kahdeksan päivän reissusta olisi tuhraantunut turhan paljon pelkkään matkustamiseen, mikäli olisimme valinneet edullisimman vaihtoehdon. Suoraan siis lensimme.
New York on tunnettu pilvenpiirtäjistään. Vaikka ensimmäiset pilvenpiirtäjät rakennettiin Chicagoon ja esimerkiksi Hongkongissa näitä korkeita taloja on New Yorkia enemmän, ovat Manhattanin klassiset pilvenpiirtäjät kuitenkin maailman tunnetuimpia.
New Yorkin matkan ajankohdan täsmennyttyä tuli mieleeni tarkistaa NHL-sarjan aikataulut. Emme ole mitään penkkiurheilun ystäviä, emmekä näinollen seuraa jääkiekkoakaan aktiivisesti. Olemme kuitenkin pyrkineet näitä urheilutapahtumiakin kokeilemaan, onhan penkkiurheilu tärkeä osa jenkkiläisten arkea. Ja Jenkkilässä jos missä osataan tehdä iso show.
Olikin hieno yllätys havaita New York Rangersien kauden viimeisen ottelun sattuvan juuri matkamme ajalle. Kun lippujakin näkyi olevan vielä tarjolla, päätimme käydä vierailulla Madison Square Gardenissa katsomassa miten se lätkä näiltä ammattilaisilta sujuu. Hankimme liput netistä heti lentolippujen jälkeen seuraavaksi. Paikat ihan piippuhyllylläkin olivat kyllä melkoisen suolaisen hintaiset. Onneksi sentään saimme paikat kohtalaisen keskeltä.
Minä tykkään matkaopaskirjoista. Enpä ole tainnut käydä missään ulkomailla ilman että olisin ensin hankkinut jonkinlaisen matkaoppaan ja tutustunut sen avulla kohteeseen etukäteen. Minä myös mielelläni lainaan tuttaville matkaoppaitani. Toisinaan jopa tyrkytän kirjoja, jos kuulen jonkun olevan menossa johonkin minulle tuttuun kohteeseen.
Ruoka on meillä matkoilla tärkeässä osassa, joten ajattelin tällä kertaa kirjoittaa aiheesta ihan erillisen postauksen osana matkakertomusta. Fiinimpi ruokailu jäi tällä kertaa muille, keskityimme lähinnä nauttimaan niistä asioista, jotka ovat New Yorkissa merkittävästi kotoista Helsinkiä parempia.
Aiemmilta Jenkki-reissuilta opitun mallin mukaan pyrimme syömään lounaaksi jonkin ruokaisan salaatin. Iltaruoat olivat kuitenkin yleensä niin tuhteja, ettei mikään määrä kaupunkikävelyä riitä kaikkien kalorien polttamiseen. Metodi toimi hyvin, sillä vaaka näytti kotiin palattuani jopa pikkuisen pienempää numeroa kuin ennen matkaa.
Pääsiäisen ympärille ajoittuneen New Yorkin matkamme aikana pyörimme pääosin ennalta tutuilla alueilla midtownissa ja downtownissa. Tästä huolimatta näimme myös paljon uutta, osin myös aiemmilta vierailuilta tutuissa paikoissa. Olihan edellisestä kerrasta ehtinyt vierähtää jo liki neljä vuotta. Vilkkaassa suurkaupungissa ehtii tapahtua tuossa ajassa paljon.
Pitkän lennon jälkeinen ilta kului enemmän tai vähemmän perusasioiden, eli majoituksen ja ruokailun hoitamisessa, eikä siinä oikein ollut sijaa fiilistelylle. Ensimmäisen yön jälkeen tilanne oli jo toinen. Tunne tuttuun paikkaan palaamisesta syntyi välittömästi, kun avasimme aamutoimien taustalle tv:n ja käänsimme sen kaupungin omalle NY1 -uutiskanavalle. Toimittajien joukossa näkyi tuttuja naamoja ja mainoskatkoilla meille tyrkytettiin jälleen vakuutuksia, lääkkeitä sekä lakimiehiä.
Olimme jo hyvän matkaa viime vuoden puolella suunnitelleet jonkinlaista reissua tälle keväälle pääsiäisen tienoille. Aluksi ideana oli lähteä Aasiaan lämmittelemään, mutta lopulta kohteeksi valikoituikin New York. Kylmästä alkuvuodesta huolimatta olimme varovaisen toiveikkaita, kenties New York olisi kuitenkin Suomea lämpimämpi.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Lupaavista sääennusteista huolimatta kahdeksan päivän matka-ajasta pari päivää taisi olla Helsingin säätä lämpimämpiä. New Yorkissa erittäin harvinainen huhtikuinen lumisadekin sattui kohdalle. Viimeksi vastaavaa oli nähty joskus 1980-luvun alkuvuosina. Onneksi vaatteita mukaan pakatessani en ollut turhan optimistinen.
Albuquerquessa New Mexicossa sijaitsevassa kalkkarokäärmemuseossa on esillä maailman suurin kokoelma eri kalkkarokäärmelajeja. Käärmeet ovat elävinä terraarioissa, eli kyseessä on enemmänkin eläintarha kuin varsinainen museo. Toisaalta museo esittelee käärmeitä myös infotaulujen ja esineistön avulla.
Museo sijaitsee Albuqueruen vanhassakaupungissa. Pääsymaksu on aikuisilta $5 ja lapsilta $3. Museossa on hauskasti lähestytty huumorilla ihmisten pelkoa käärmeitä kohtaan. Pääsymaksun maksettuaan saa mukaansa rohkeussertifikaatin. Ovella jo varoitetaan museon olevan avoinna.
Route 66:n perusnähtävyyksiä ovat entisöidyt huoltoasemat. Nämä autojen kasvamisen myötä auttamattomasti liian pieniksi käyneet tankkauspisteet ovat usein saaneet uuden elämän pieninä museoina, jotka keskittyvät Route 66 -aiheisiin.
Vanhoja huoltoasemia on reitin varrella paljon. Aikoinaan tarve tankkauspaikoille oli nykyistä suurempi, sillä yhdellä tankillisella ei pystynyt ajamaan kuin murto-osan siitä mihin nykyautot pystyvät. Emme suinkaan pysähtyneet tutustumaan jokaiseen entisöityyn huoltoasemaan, sillä siihen ei aika riittänyt. Jokusen tällaisen ehdimme kuitenkin näkemään. Tarkemmin aiheesta kiinnostuneille suosittelen lukemistoksi Route 66 Adventure Handbookin viimevuotista uudistettua viidettä painosta. Silmäilin ennen matkaamme neljättä painosta tuosta kirjasta ja pakkaus vaikutti todella kattavalta, myös entisöityjen huoltoasemien osalta.
